 |
| SPLIS JA... |
 |
| ...SPLÄSH! |
Nepal vain on Nepal, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja aina jotain tapahtuu.
Aamutervehdysten aikaan naapurissa minulle selvisi, että päivä on Gurung heimon Tamu Losar, eli heidän uusi vuotensa! Vuokraisännän poika oli lähdössä myös järven toiselle puolelle ja jaoimme saman veneen. Matkalla Jaman kertoi olevansa menossa käymään Buddhalaisessa luostarissa Pujalla uuden vuoden kunniaksi. Minä ilmottauduin uteliaana ja innokkaana mukaan matkaan, olinhan jo aiemmin syksyllä viettänyt kymmenen päivää buddhalaisessa luostarissa, joten kaikki ei olisi avain uutta ja outoa.
Kahdenkymmenen minuutin taksiajelun jälkeen päädyimme upeaan temppeliin. Lähestymisrituaalien jälkeen siirryimme sisälle, jossa Lama antoi siunauksensa ja amuletin tulevalle vuodelle; amuletin voimalla minä sitten tulen olemaan taloudellisesti rikas ja henkisesti hyvinvoiva! Kuulostaa hyvältä!
Monen rukousmyllyn ja temppelin kiertämisen jälkeen siirryimme Jamanin sukulaisten kotiin, jossa meitä odotti... mikäpä muu, kuin Daal Baat lihaisana versiona, itse asiassa uuden vuoden kunniaksi annoksessa oli kanaa, sikaa ja vuohta. Sieluni sanoi jo ovella VOIH, sillä tiesin kaikkien näiden kuukausien kokemuksen perusteella että ensimmäistä kertaa taloon mennessä saat vastaasi himalajan kokoisen vuoren riisiä ja se ON valloitettava! Riisin lisäksi edessäni oli siis kolme kulhollista lihaa. Voitokkaan ruokataiston jälkeen siirryimme katsomaan Tamu Losar juhlaa. Gurung heimon oma Lama siunasi minut tulevalle vuodelle laittaen kaulaani valkoisen siunatun nauha. No nyt minulla siis on tuplasuojaus ensi vuodelle!
 |
| ihmisiä yläkatsomossa |
 |
| naisilla toinen toistaan kauniimpia asuja |
Tätä väreihin ja kauneuteen panostamista tulen kaipaamaan Suomessa. Keskellä kurjuutta, köyhyyttä ja likaisia pieniä lapsia löytyy aina syy juhlaan ja näihin juhliin todella panostetaan. Nepal on täynnä heimoja ja kasteja, silti useimmat juhlivat lähes kaikkia toistensakin juhlia. Yhtenä osoituksena tästä on että kaupungistuneet nepalilaiset juhlivat joulua ja meidän uutta vuottamme. Aina on siis aihetta juhlaan!!
Minä otan tämän tavakseni, aion siis ystäväni juhlia sinun syntymäpäivääsi vaikket olisi paikallakaan! Juhla on kuin nepalilainen ihminen; iloinen, hymyilevä ja onnellinen.
 |
| Perhe matkalla juhlista kotiin |
Takaisin kotiin mennessä loppu perhettä ilmestyi kuin tyhjästä ympärillemme ja palasimme järven toiselle puolelle omaan kyläämme venesaattueena. Matkalla kuulin, että viikko sitten hukkunut nuori Lama heimoon kuulunut poika oli noussut pintaan ja on tuotu rantaan.
Ilta kului ruokaillessa ja juhlan kunniaksi pari lasia raksia nauttiessa. Iloinen perhe, iloisine juhlineen. Perheen nuorimmat miehet lähtivät illan aikana naapuritalon takana sijaitsevalle leirinuotiolle jatkamaan juhlaa. Vasta kotiin lähtiessä kuulin, että nuotio ja kokoontuminen oli hukkuneen pojan ruumiin vieressä. Kuollutta ei jätetty yksin ja hän sai vielä kerran kokea Tamu Losarin. Näin kai se ennen tapahtui Suomessakin?
Minua pyydettiin mukaan illalla ja aamulla katsomaan vainajaa... vaikka olen kaikkeen lähtenyt innolla mukaan, tällä kertaa sanoin "ei". Siinä kai se nykysuomalaisuus sitten pulpahti pintaan; ei saa olla liian utelias ja vainajille on suotava tietty rauha.. mutta toisaalta miksi? Juhla ei ollut riehakas kännäysjuhla, vaan vainajaa kunnioittava kokoontuminen. Ennen nukkumaanmenoa katsoin vielä alas terassiltani; siellä se iloisesti loimava leirinuotio lämmitti ympärilleen kokoontuneita kyläläisiä ja yhtä, joka ei enää lämpöä kaipaa.
Nyt olen siis juhlinut koko syksyn mitä erilaisempia nepalilaisia juhlia ja tällä hetkellä juhlin uutta vuotta kahteen kertaan; ensin Tamu Losar ja nyt länsimaalainen Uusi Vuosi Lakesiden juhlahumussa. Kummastako pidän enemmän? Ehkä kerron sen ensi vuonna...
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013
...missä sitten ikinä oletkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti