TURISTINA POKHARASSA osa1

Aamiainen kotiterassilla

Pokhara on osoittautunut oivalliseksi paikaksi asua monessa mielessä. Päivittäinen melonta järven yli käy hyvin työpaikkaliikunnasta ja työpalaverien viettopaikasta. Säästä, energiatasosta ja keskusteluista riippuen matka veneellä yhteen suuntaan kestää 25 minuutista aina 50 minuuttiin saakka.  

Kenialaisen nuoren miehen vetämä afrikkalainen tanssikurssi kerran pari viikossa rannan Jiva- kahvillassa saa hien pintaan ja sykkeen korkealle. Ei ihme että afrikkalaiset ovat niin sutjakassa kunnossa, tunnin katkeamaton tanssi hyppyineen ja juoksuosuuksineen saa hymyn irtoamaan punaisilta kasvoilta huomaamatta. Samassa kahvilassa voi osallistua myös Zumba-tunneille; vielä kokematta.

Veneparkkipaikka, vasemmalla vastarannalla häämöttää koti

Pokharahan on myös kuuluisa nähtävyyksistään ja niitä tässä on tullut pikkuhiljaa bongailtua. Talomme sijaitsee aivan World Peace stuban juurella ja järvellä sijaitsee pienenpieni saari ja sillä buddhalainen Bharia temppli, Kolmen kuukauden Pokahrassa asumisen jälkeen kävin viimeinkin kurkistamassa saarta, temppeliä ja satoja saarella asuvia puluja. Vähänhän saari näytti olemattomalta suomalaisiin saaristoihin tottuneelle.

Temppelin kellot

Aina välillä pitää syödä ja oman kokemuksen mukaan Once upon a time ravintolasta Hallan Chowkilta pohjoiseen saa iloisen palvelun siivittämänä rannan parhaat pihvit, Pame Road länteen johtaa puolestaan pieneen nepalilais-venäläiseen Umbrella nimiseen katukahvilaan,  josta saa erinomiaisa salaatteja (kreikkalainen salaatti on parasta). Kahvi-ihmisenä olen ollut onnesta soikeana löydettyäni Lakesiden keskustasta Perky Beans kahvilan, jossa kahvi jauhetaan tuoreista pavuista! Vierailen kyseisessä kahvilassa aina ennen palaveria ladatakseni energiavarastoni. Kahvila kahveineen ei korvaa Metsäkartanon aamukahvipöytäkeskusteluja, mutta toimii hyvänä korvikkeena.

Pokharastakin löytyy ihmisiä, jotka tienaavat elantonsa kuka minkäkinlaisia taitoja esitellen. Kaupungilla kiertelee myös kerjäläisiä, jotka toivovat saavansa rahaa erilaisten vammojensa, epämuodostumien tai elämäntapansa ansiosta (saddhut, joista osa ovat valinneet elää loppuikänsä lootusasennossa). Suosikkini on intilainen mies, joka viettää kaiket päiväsä rannalla veneparkkipaikkamme tuntumassa käärmeidensä kanssa. Itse hieman pelkään käärmeitä, enkä ole varma sopiiko kyseinen ammatti käärmeillekään. Miehen yritykset saada minua lähelle mustaa kobraa ovat tähän saakka epäonnistuneet!

Omassa talossa on vain kylmä suihku, joten aina silloin tällöin on ihanan luksusta saada lämmin suihku. Onnekseni löysin jo ensimmäisen viikon aikana Pokhara Heath Span. Hyvin kätketty Spa sijaitsee Busy Bee ravintolan vieressä aivan Lakesiden keskustassa. Spasta löytyy kuuman suihkun lisäksi höyrysauna ja OIKEA sauna suomalaisella kiukaalla varustettuna. Saunasta jopa saa oikeat (sähkösauna) löylyt, mikä on paljon täällä kaukana saunojen luvatusta maasta! Koti-ikävän hiipiessä mieleen varaan itselleni saunan ja säädyttömän usein myös hieronnan samasta paikasta. Suomen hintatasoon verrattuna hierontojen hinnat ovat edullisia ja palvelut superhyviä. Uusia lempisanojani ovat ayuruvedic massage ja foot reflectiology! :-)

Löylykiuilu Finland Sawo, Pokhara Health Spassa

 Pokhara on Gurung heimon valta-aluetta. Gurung-heimo on saapunut Nepaliin aikoinaan Tiibetistä ja oman kielen lisäksi myös uskonto on edelleen värittynyt animistisillä piirteillä. Vuokraisäntäni Kapteeni M.S Gurung vaimoineen tutustutti minut ja Alicen omaan kulttuuriinsa pienessä Tamu Kohibo museossa kaupungin keskustassa Mahendrapulista etelään. Suosittelen tutustumaan paikkaan paikallisen Gurung heimoon kuuluvan kanssa; taatusti museon antia tiedollisempi kokemus!

Minä Tamu Kohibo museossa

Kapteeni Tamu Kohibo museossa

Monta paikkaa on näkemättä ja monta mainittua enemmän on nähty. Miksi nyt innostuin turisttitouhuistani puhumaan johtuu huomisesta, sillä huomenna osallistunut Cross Country paragliding lentoon Sunrise Paragliding toimiston kautta. Hypääminen vieraan ihmisen kanssa samalla varjolla vuoren rinteeltä, on saanut sykkeeni pysymään korkealla jo viimeiset pari päivää. Jos sää on huomenna suosiollinen ja saan jännitykseltäni otettua kuvia, laitan huomiseen blogiini haltioitunutta/kauhistunutta tekstiä kuvineen.

Toivon että lentopelkoisena ihmisenä voin huomenna laskeutumisen jälkeen jakaa Leonardo Da Vincin sanat:

 

Once you have tasted flight, you will forever walk the earth with your eyes turned skyward, for there you have been, and there you will always long to return.

Jatkan siis elämääni Pokharassa huomenna hetken taivaalta käsin!

ke garne

Auringonlaskun aikaan matkalla kotiin

Vietän vapaaehtoisaikaani täällä Nepalissa tittelillä "project development coordinator", mikä kertoo siitä, että olen täällä tarjoamassa aikaani ja taitojani projektin alku- ja luomisvaiheessa. Aikani Nepalissa on rajallinen, olen nyt noin puolessa välissä matkaani, ja into hypätä käytännön kouluttamistyöhön olisi jo kova. Projektien parissa työskentelevät tietävät, että projektien alkuvaiheessa yleensä asiat saattavat muuttua ja voi tulla tunne ettei mikään etene mihinkään suuntaan.

Naapuri kuivaa etupihallaan hirssiä seuraava "raksisatoa" varten

Taustalla kulkevat isomman kokonaisuuden neuvottelut ministeriöiden ja paikallishallinnon kanssa luovat oman värinsä alati muuttuviin aikatauluihin, projektiluonnoksiin ja budjettihahmotelmiin.

Elämä Pokahrassa liikkuen, meloen ja runsaasta palvelutarjonnasta nauttien vuorien kurkkiessa taivaanrannassa, tekee kuitenkin tästä työstä enemmän loman- kuin työnmakuisen.

Tiedän kuitenkin palaavani Suomeen ennen kuin pilottiprojektimme on lopussaan, joten mieli on jo valmiiksi haikea. En tule näkemään työni valmista hedelmää! Olen täällä kehittämässä ja viemässä kehitystä eteenpäin ja niitä asioita tapahtuu koko ajan, siitä voin olla tyytyväinen. Suomen työpaikallani varmaan nauravat tätä lukiessa, kun tietävät että olen välillä vähän kärsimätön ja täällä pitää taipua Nepalilaiseen rytmiin, joka on vielä savolaistakin rytmiä leppoisampi. :-)

"koulukyyti", naapurin lapset matkalla koulusta kotiin

Olen elänyt aikani täällä rinta rinnan nepalilaisten perheiden kanssa, jopa heidän kotonaan ja aloitin kielen opinnotkin tällä viikolla. Tutustumalla kulttuuriin ja kieleen olen ehkä hieman omaksunut nepalilaisia tapoja. Vasta kotisuomessa läheiset voivat kertoa minulle kuinka paljon!

Vaikka koen jo nyt haikeutta siitä, että projekti jatkaa elämäänsä ilman että minä näen sen, pystyn jo sanomaan nepalilaisittain: "Ke garne". Lausahduksella on sanoja "mitä tehdä" suurempi ja syvällisempi merkityksensä kuin miltä ensikuulemalla vaikuttaa; sanoilla ei tarkoiteta että jotain pitäisi tehdä, enemmänkin että "voi, voi, nyt vain odotellaan ja katsellaan sekä tyydytään siihen mitä tulee tapahtumaan".  Lausahdusta voi käyttää lähes tilanteessa ja tilanteessa ja hymyillä päälle nepalilaiseen tyyliin kasvot auringon lailla loistaen.

katukahvilan seinämaalaus

Projekti elää tässä vaiheessa sopimusneuvotteluja partnereiden kanssa ja minä jatkan myös seikkailujani Nepalin kiehtovaan kulttuuriin, kieleen ja luontoon.

Perky Beans kahvilan saavin kokoinen smoothie

TÖITÄ VUORIEN KATVEESSA

Viime päivät Oma Kapua Annapurnaryhmän palattua takaisin Suomeen, olen viettänyt järjestäen palavereja, lähettäen sähköposteja ja soittaen monta puhelinsoittoa... aika on siis kulunut työntäyteisissä merkeissä. Melonta järven yli, siirtyminen bussilla tai kävellen paikasta toiseen on kuin kulkisi maisemakortissa.

Monsuuniaika kätki sisäänsä Pokharaa ympäröivät vuorijonot. Nyt kuivan kauden aikana vuoret ovat alati läsnä. Aamun vaaleanpunaisista hattaravuorista päivien valkoisen kirkkauden ja illan selväpiirteisyyden kautta yön hentoihin haamuihin. Tuntuu kuin vuoret olisivat inhimillisiä olentojan alati vaihtuvine ilmeineen. Vaikka päivä olisi kuinka kiireinen tahansa, unohtuu kiire katseen löytäessä valkoiset vuoret. Vuori kerrallaan ne iskevät minulle silmää ja sanovat: "tule lähemmäs". Minusta tasamaan tallaajasta on tullut kovan luokan vuoribongari, joka tulee ikuisesti fanittamaan näitä kivisiä ja jäisiä jättiläisiä.

“If you are faced with a mountain, you have several options.

You can climb it and cross to the other side.

You can go around it.

You can dig under it.

You can fly over it.

You can blow it up.

You can ignore it and pretend it’s not there.

You can turn around and go back the way you came.

Or you can stay on the mountain and make it your home.”

NORSU-SARVIKUONO-TIIKERI-KROKOTIILI

Oma Kapua Chitwanin kansallispuistossa luontoturisteina..

Ensin aamulla safarille norsujen selässä

"Taksiparkki"

safarilla

Nähtin norsujen selästä sarvikuonon takapuoli

Maksu "taksille"

Josta kyyti ojentaa maksun kuskille

Lounaan jälkeen lähdimme jeeppisafarille.. Ensin jeepillä rantaan, yhdestä puusta koverretulla veneellä joen yli ja vanhalla jeepillä neljän tunnin safarille sisälle kansallispuistoon.

Puistossa näimme lintuja, erialaisia kauriita ja monenlaisia kasvuympäristöjä kasveineen sekä tustuimme krokotiilien ja kilpikonnien lisääntymisprojektiin. Takaisin tullessa, noin kymmenen minuuttia ennen rantaan saapumista mutkan takana tiellä oli TIIKERI!  Kukaan ei uskonut matkaan lähtiessä, että tiikerin näkeminen on mahdollista, mutta siellä se yksi 125:stä todistetusti olemassa olevasta nepalilaisesta tiikeristä vain oli! Yksi oppaista kertoi työskennelleensä täällä 15 vuotta ilman että on nähnyt kertaakaan tiikeriä.. Taidan lotota tämän jälkeen!! Tilanne oli ohi niin nopeasti, ettei kuvaa saanut eläimestä.

Missä se tiikeri on??

Seuraavana aamuna lähdimme jälleen yhdestä puusta koverretuilla veneillä joelle krokotiilien sekaan. Viime vuodelta jo muistan kuinka ajatus uimisesta krokotiilien seassa puistattaa... Osa krokotiileista on kunnollisia kolmimetrisiä lihansyöjiä ja minussa on vielä vaikka kuinka paljon lihaa huolimatta vuorilla trekkauksesta.. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme rantaan ja kävelmään viidakkoon tiikereiden, sarvikuononjen ja karhujen sekaan....

Tuolla on krokotiili

Siellä niitä rötköttää... rantapenkereellä..

Että semmoinen pieni kavion/sorkan/jalan jälki

Kävely päättyi valtio-omisteiseen norsujen jalostuskeskukseen. Ristiriitaisin tuntein kävelin katsomassa pylväisiin kytkettyjä norsuäitejä, jotka pitkästyneenä keinuivat kuka minkäkinlaisen sisäisen musiikkinsa tahtiin....

Hellyyttä matkan varrella

Norsunajajien uhripaikka; haluavat syntyä seuraavassa elämässä norsuiksi

Norsu-uinnin iloa!!

Majoituspaikassamme Sapana Logdessa myös juhlistettiin Tihar-festivaalin päiviä, joista jokainen oli omistettu eri eläimelle: korpeille, koirille, lehmille ja härille. Eläinjuhlien jälkeen viidentenä päivänä sisaret juhlivat veljeään. Huomenna Toni sytytän sinun kunniaksesi suitsukkeen! :-)

Annapurna circuit kuvamuistoja II

Auringon nousu Muktinathissa

Vuorikahvilan kukkamaljakko

Vuoriston "ostoskeskus"

Annapurnan Pikkujengi

Rukouksia taivaalle

Ruska

Kaarina kuussa vai maassa?

Kukkiva vuoristo

Joskus Kamalakin on ihanaa

Pystyisitkö? Pystyisinkö?

Kauniita kummallisuuksia

Minä huipulla

Olen kirjoittanut joissain blogeissani paljonkin asiafaktaa, linkittänyt tietoja sekä kertonut yksityiskohtia. Tällä kertaa säilön Oma Kapua Annapurnareissun sieluuni ja näytän muille matkamme kuvien kautta.

Matka meni enemmän ja vähemmän Mandala Travelin suunnitelmien mukaisesti. Vältyimme pahemmilta sairastumisilta, harha-askelilta, henkilökemioiden kolahduksilta ja muilta matkan sujuvaa etenemistä haittaavilta tekijöiltä. Päivärytmi salli lähes kävelymeditatiivisen olon, jonka aikana pystyi havainnoimaan ympäröivää luontoa vuorineen, ihmisineen ja eläimineen sekä huomaamatta reflektoimaan omaa itseään.

Ennen Annapurnalle menoa olin varma, että nepalilaiset ihmiset olivat se syy, miksi tulin Nepaliin takaisin ja vielä vapaaehtoistöihin. Nyt Kymmenen päivän vuorilla kävelyn jälkeen tiedän että kyllä tällä mahtavalla luonnolla on myös suuri osuutensa sieluni koukuttamisessa.

Kiitän Oma Kapua Annapurnaryhmän jäseniä ja Kanelia sekä Royal Mountain Travelin oppaita onnistuneesta reissusta. Täällä Chitwanin kansallispuiston lämmössä, norsunlannan tuoksuessa, haaveilen valkoisista huipuista ja hapettomasta olosta... Seuraava vuori häämöttää jo suunnitelmien horisontissa!

ps: tänään näin sarvikuonon norsun selästä ja kohta hypätään jeepin kyytiin etsimään tiikereitä! 

ANNAPURNA CIRCUIT

No nyt se on sitten tehty; Annapurna Circuit Oma Kapuan tyyliin. Matkalta ei pystynyt blogia päivittämään ja nyt olemme siirtyneet jo Chitwanin Kansallispuistoon... Siispä laitan matkasta kuvamuistoja, jotka toivottavasti antavat edes pienen kuvan matkamme kulusta!

Oma kapua alkaa

Matkalla Pesisaharista kohti Chamea

"Letkajenkkaa" vuoristossa

Vaihtelevia polkuja

Matkasuihku

Kalliota, kukkulaa

Taivaan sineä ja vuoria

Uintia neljässä kilometrissä

Ammattilaisiakin väsyttää korkeuksissa

High Camp

Thorong La Pass 5416 metriä.. matka alas alkaa!