VÄLIPÄIVIEN ELÄMÄÄ

14.sta Street Festival avajaiskulkue Pokharan Lakesidella

Lakeside kuhisee tällä hetkellä tapahtumia, ihmisiä, musiikkia, ruokaa, esiintyjiä, myyjiä, kerjäläisiä, koiria, värejä, helikopterin pörinää, tuoksuja sekä hajuja iloisessa festivaalisekamelskassa. Neljännettoista viisipäiväiset katufestivaalit avattiin eilen. Autojen, moottoripyörien ja pyörien käyttäminen rantakaduilla on kielletty ja niiden sijaan kadut täyttyvät katuravintoloista ja nälkäisistä turisteista. Viime vuonna festivaaliin osalistui huimaavat miljoona turistia, joista valtaosa nepalilaisia!

Itsellä välillä hämärtyy tämä kaupunki vs. villi luonto raja; Lakesiden keskustassa on selvä modernin kaupungin tuntu (huom! Nepalilaisessa mittakaavassa!), mutta silti sinun ei tarvitse kuin astua pääkaduista risteäville kaduille ja perinteinen kulttuuri tulee vastaan; puhumattkaan asuinpaikastani järven toisella puolella viidakossa.

Kuljen matkat kotoa veneellä tai kajakilla, ihaillen upeita vuorimaisemia... viime päivät olen kuitenkin tarkkaillut lähinnä veden pintaa. Viime viikon sunnuntaina 15-vuotias uimataidoton poika hukkui lähtiessään naapurista takaisin kotiinsa järven toiselle puolelle; poikaa ei ole vieläkään löytynyt. Pokharassa on varmasti enemmän uimataitoisia ihmisiä verrattuna muuhun Nepaliin, mutta silti hämmästyttävän suuri osa naapureistani ei osaa uida ja silti kohtaloonsa luottaen kulkevat järven yli päivästä ja vuodesta toiseen ilman pelastusliivejä.

Oman kylän koirilla on öisin kaulassaan piikkipanta "tiikereitä" vastaan; kaikki kissapedot ovat nepalilaisten mielestä tiikereitä. Säännöllisesti öisin kuuluu rähinää ja koirilla on puremajälkiä aamuisin milloin missäkin osassa kehoa. Osa jäljistä tulee varmasti koirien välisistä kahakoista, mutta näiden neljän kuukauden jälkeen uskon jo itsekin että viidakko pitää sisällään ison määrän erilaista elämää, joista kaikki ei aina ole ystävällismielistä.

Jokaisen talon pihassa kylässämme on hedelmäpuita ja viime viikko on kulunut sissisodassa ovelaa apinajengiä vastaan. Huonolta näyttää ihmisten osalta; papaijat vähenevät tasaista tahtia! :-) Hieman fanitankin noita röyhkeitä apinoita, joiden joukkovoimaa vastaan kovimmatkaan koirat eivät tosissaan tahdo käydä. Ihmisten puolesta harmittaa, tämä ei ole köyhä kylä, mutta silti kaikki mitä kasvivmaasta ja puutarhasta saadaan on tarpeen.

Itse vietän tänään kotipäivää nukkuen ja valmistellen seuraavan workshopin sisältöä (välillä vessassa pistäytyen). Yksi muistutus lisää siitä että asun kehitysmaassa, on iloisesti vatsaani kurluttava Giardia alkuloinen. Yritän voittaa taistelun tätä kaveria vastaan Tinitadsoli-kuurilla. Luin jostain lääkärisivustolta, että voittomahdollisuudet ovat 80-90%, eli antibiootti kerrallaan kohti voittoa!!