ERILAINEN JOULUAATTO

Sain vieraakseni toissapäivänä Ghyampesalin kylästä kaksi poikani ikäistä nuorta naista, jotka tulivat tutustumaan Pokharan projektiin sekä yhteistyökumppaneihin. Pokharassa alkoi noin viikko sitten koulutusprojekti yhteistyössä Alternatives Nepalin ja FEDOn kanssa ja samanlainen projekti alkaa Ghyampesalissa viikon päästä. Ritan ja Jaynteen vierailu hyödyttää siis kumpaakin projektia.

Tuttuun tapaan Nepalilainen bussi oli hajonnut matkalla kylästä Pokharaan ja järven yli pääsimme ensimmäistä kertaa vasta pimeällä. Toiselle tytöistä matka veneessä oli ensimmäinen kerta, joten piemys toi oman jännitysmomenttinsa.

Aamulla kuuden aikaan lähdimme englannin kielen tunneille New Roadille. Nyt ymmärrän paremmin miksi nepalilaiset valittavat kylmyyttä, vaikka minusta täällä on edelleen Suomen kesää vastaava sää; yöt ainoastaan ovat olleet hieman viileitä... koululuokassa istuminen kaksi tuntia toppatakissa takapuoli kohmeessa, tuulen ujeltaessa nurkissa.. Miten ihmeessä koululaiset tarkenevet moisessa  viileydessä koulupuvuissaan?

Englannin opetus päättyi uusien oppikirjojen jakamiseen

Seuraavaksi siirryttiin seuraamaan Alternatives Nepalin pitämää työpajaa yrittäjyydestä, luovuudesta ja ongelmanratkaisusta. Ennen työpajan alkua; perinteinen nepalilainen daal bat lounaaksi paikallisravintolassa. Kolme tuntia konepistoolin nopeaa nepalin kielen kuuntelemista.. päässä surrasi monta uutta nepalilaista sanaa!

ryhmätyö

Santosh Koirala ja Samundra Poudel, Alternatives

Nepalin kielen täytteisten tuntien jälkeen siirryimme shoppailemaan ruokatarvikkeita ja tietysti päädyin valitsemaan kanan, joka silmieni edessä oli lopulta palasina muovipussissa kotiin kuljetettavaksi. Joulun kunniaksi kävimme myös Pokharan uudessa Eurooppalaiset standardit täyttävässä Phat Phatenin supermarketissa, jossa on myös liukuportaat... tytöt hyppäsivät liukuportaisiin toista kertaa elämässään, riemun ja KAUHUN määrällä ei ollut rajoja. Liukuporrasseikkailun kunniaksi söimme jäätelöt auringon paisteessa.

Vene täynnä ruokatavaroita saavuimme talolle, jossa naapurit odottivat innokkaina nepalilaisia ystäviäni kuullakseen viimeinkin lisää minusta ja projektistamme(nepalin kielen taitoni ei ole kohentunut merkittävästi, joten keskustelu naapureiden kanssa on pyörinyt hyvin arkisissa asioissa).

Mansikkaista joulua!!

 Jutustelun, paikallisten TUOREIDEN mansikoiden, viinirypäleiden, mandariinien, suklaan ja teekupposen jälkeen aloimme laittamaan joulupäivällistä.. mitäpä muuta kuin daal batia sen ostamamme kanan kanssa!! Kesken kokkauksen liesi otti tulta väärään paikkaan ja aterian nauttimisen sijaan sammutimme alkavaa paloa keittiön pöydältä!! Palavan kohisevan kaasun ääni ja valo on se mitä ei jouluaattoon toivoisi!! Polvet tutisten testasimme kaasuhellaa parin tunnin korjaamisen jälkeen ja se toimi... huah...

Tapahtumien täytteinen päivä jännityksineen, jonka jälkeen maukas lämmin ateria; mitäpä ryhmä naisia muuta tekee kuin nauraa, laulaa ja iloitsee... Ja tottakai lauloimme: resham fiririitä!!

Jatkukoon joulu iloitsemisen hengessä!!