KESKIKUKKULOIDEN VIIDAKOSSA

Gorkha, hotelli Gorkaha Bisauni

Bisnesmiesten vierailu kylässä poiki heti suuria onnistumisia. Sen lisäksi että mountain centerin perustamiseen saatiin rahaa ja kunnostyö voi alkaa, sai paikallinen VDC eli lääni, yhden rahoittajista kustantamaan koko kylän vesijärjestelmän uusimisen. Kerroin aikaisemmissa blogeissani kuinka hankala tilanne on veden suhteen ja kuinka monta tuntia päivässä saattaa kulua pelkästään veden kantamiseen kotiin. Tässä vaiheessa projektia eletään tarvekartoituksen ja veden määrän sekä laadun tutkimisessa. Jos esitutkimuksen tulos on suotuisa, jatkuu projekti varsinaisella tutkimus- ja suunnitteluprosessilla, jonka jälkeen vuoden sisällä kylillä on säännöllisesti toimiva vesijärjestelmä. 

Gyampesalin keskusta

Matkustin Kathmandusta takaisin Gyampesaliin Gorkhan kautta, jossa viivyin yhden yön. Olin ennen lähtöäni googlettanut erilaisia vaihtoehtoja matkustaa kyseinen väli. Netissä moni kertoi, kuinka nopea mutta vaarallinen vaihtoehto on mini-/ mikrobussi. Olin siis sulkenut sen vaihtoehdon mielestäni pois. Minulla ei pitänyt olla kiire minnekään, sillä viettäisin joka tapauksessa matkan varrella yön hotellissa Gorkhassa. 

Hyppäsin aamulla taksiin ja pyysin viemään turistibussien lähtöpaikalle. Taksikuski hymyili, nyökytteli ja keikutteli päätään ymmärtamisen merkiksi ja ajaa hurautti minibussien lähtöpaikalle. Mietin että mikäpä siinä, kokeillaan nyt kun kerran täällä ollaan. Bussissa oli tilaa, eikä se täyttynyt liikaa koko matkan aikana (ymmärrän kyllä miksi) ja sain kassini auton sisälle, joten kaikki oli hyvin…. ensimmäisen kaksikymmentä minuuttia. Ruuhkan hellittäessä kuski painoi tallan pohjaan ja sitten mentiin!! Mietin vain rystyset valkoisena penkin reunoja puristaessani, että sitten kun Nepalin elintaso nousee, saattaa tästä maasta tulla seuraavat rallin maailmanmestarit. Mutkissa Toyota Hiace vääntyi kirskuen ja renkaat vinkuen kuin elokuvissa konsanaan. Kylien läpi ajettiin äänitorvi pohjassa. Bussi jatkoi matkaa Pokharaan ja minut kasseineni kirjaimellisesti heitettiin autosta ulos Gorkhan kohdalla. Sain juuri ja juuri pikkureppuni ulos kun auto jo kaasutti täysiä eteenpäin.

Gorkha aamuviideltä

Gorkhasta Gyampesaliin matkustin jälleen hikisesti ja läheisesti keikkuen röykkyisellä sekä mutaisella tiellä. Mikään ei ole parempi tapa tutustua uusiin ihmisiin Nepalissa kuin julkinen joukkoliikenne.

Yksi paikallisbusseista

Gorkha Gyampesal välillä off road kyllä, mutta express?

Vesiprojektin insinöörit ja me järjestimme kyläläisille tiedotus- ja keskustelutilaisuuden, jossa käytiin läpi projektin aikataulua sekä mitä se tarkoittaa kylille ja mitä tietoja heiltä tarvitaan. Kyläläiset saivat myös mahdollisuuden esittää kysymyksiä ja mielipiteitä. Innostuken määrä oli käsikosketeltava. Kylässä viettämien päivien aikana käyvimme tutustumassa myös muutamaa syrjäkylään, jossa saimme aina lämpimän vastaanoton ja kiitollisuus suorastaan hehkui ihmisistä. Peukalot pystyyn, että projektin kaikki tutkimustulokset ovat lopputuloksen kannalta positiivisia.

Insinöörit ja osa kokoukseen osallistunieista kyläläisistä

Seuraavana päivänä lähdettiin alas keskikukkuloiden viidakkoon tarkastamaan vesilähteitä. Matkaan piti lähteä insinöörit, Andy ja minä sekä muutama kylän vesiasioista vastaava henkilö. Sana levisi ja parhaillaan alhaalla laakson pohjalla viidakossa oli nelisenkymmentä ihmistä! Alas ei johtanut selvää polkua, joten edessä kulkeva mies veisteli viidakkoveitsellään polun läpi peltojen, jyrkänteiden ja erilaisten pusikoiden. Alhaalla kahlasimme nilkkoja myöten mukavan vilvoittavassa vedessä pitkin puroa joka johti kahdelle eri lähteelle jotka voivat tulevaisuudessa toimia vedenpumppauspaikkoina. Polku oli täynnä erilaisia nokkosia ja piikikkäitä liaaneja jotka luikertelivat kiinni vaatteisiin ja hiestä limaiseen ihoon. Alhaalla laaksossa ei tuullut ollenkaan, päivä oli helteinen ja edellisenä yönä oli satanut reilusti joten ilma oli käsinkosketeltavan kostea. Tutui kuin ilmaa olisi voinut leikata viidakkoveitsellä. Tauoilla piti nostaa housunlahkeet ylös ja tarkistaa kuinka monta iilimatoa on nilkoissa ja varpaissa kiinni. Saimme Andyn kanssa suolaliuospesun jaloillemme jonka jälkeen iilimatojen tarttumisprosentti pieneni huomattavasti.

Mukana matkassa puoli kylää

Viidakossa, polkuna puro

Päästäksemme ensimmäiselle lähteelle, piti kaikkien boulderoida eli kiivetä n. 4 metriä korkea vesiputous alas. Oli siihen saakka lipsutelut polkua pitkin lipokkaillani kuten kunnon nepalilainen. Vesiputouksen kiipesin alas kuitenkin paljain jaloin.

Matka jatkuu alas

Iilimadot poimittu nilkoista, kohti seuraavaa lähdettä

Flip-flop kengät käyvät myös viidakkovaellukseen

Seuraava kohde oli mountain centerin takana korkealla mäellä (suomalaisittain näyttävät  täällä mäet vuorilta!) sijaitseva kylän vesisäiliö. Ylhäällä lähellä tulevaa keskusta oli naisten ryhmä viikoittaisessa opetusryhmässä, jossa sosiaalityöntekijä esittelee viikoittain vaihtuvia aiheita. Tällä kertaa vuorossa oli esitys siitä, missä virastoissa täytyy käydä missäkin elämän vaiheessa ja mistä voi saada apua tai neuvoja. 

Julisteessa oli esimerkkeinä mm. lapsen syntymä, avioliitto, sairastuminen ja talon ostaminen. Ryhmä on naisille tärkeä, sillä moni heistä ei osaa lukea. Tytöt otetaan koulusta kotiin töihin suuremmalla todennäköisyydellä kuin pojat. Kylässä on paljon luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä, etenkin naisia. Nepalissa on jo useita kyliä, missä on toteutettu vastaavanlainen vesiprojekti. Positiiviset tulokset veden saannin helpottumisessa ovat olleet huomattavat. Veden saannin helppudella tai vaikeudella on kylien elämään suunnaton merkitys. Kun vedensaanti on helpottunut ova lapset pystyneet käymään koulua kun heidän ei tarvitse auttaa kotitöissä, jotka jäävät äidiltä tekemättä veden kantamisen takia. Naiset ovat pystyneet perustamaan pienyrityksiä uudella vapaa-ajallaan, kylien yleisilme on siisitytynyt ja hygieniataso parantunut huomattavasti. Jos vesiprojektin tutkimustulokset ovat myös lopulta positiiviset ja projketi toteutuu, tulen muutaman vuoden päästä katsomaan, miltä tuttu kylä näyttää vesirikkaudessaan.

Naisten opetusprojekti

Minä mountain centerin ikkunalla. Remontti alkaa muutaman viikon päästä

vesisäiliö ja mountain center

Matka kylästä kohti Gorkhaa oli tähänastisista matkoista kaikkein mielenkiintoisin. Odotin linja-autoa, kun viereei pysähtyi kuorma-auto ja tarjosi istumapaikkaa ohjaamossa. Hyppäsin riemuissani kyytiin ajatellen saavani maisemien lisäksi enemmän tilaa itselleni. Viisitoista minuuttia myöhemmin ohjaamossa oli vanhalle raksille (paikallinen kotipolttoinen) haisevan kuljettajan lisäksi neljä naista ja yksi mies. Kuskin kanssa samalla penkillä istui nuori tyttö, minun vieressäni keski-ikäinen nainen, vanha sairas mummo ja nuori mies. Tila oli niin ahdas, että vierustoverini viikkasivat ja järjestelivät jäseneni niin, että he saivat omat raajansa mahtumaan jonnekin minun raajojen väliin. 

Yhdessä vaiheessa luulin että vanha mummo kuoli, mutta sitten hän pomppasikin tokkuraisena istumaan ja laulamaan... Se hyöty ahtaasta tilasta oli, etten tuntenut töyssyjä ollenkaan, ei ollut yksinkertaisesti yhtään tilaa liikkua mihinkään suuntaan. Ohjaamon lisäksi kuorma-auton lava kerättiin täyteen ihmisiä ja tavaroita. Meitä oli siis sangen monta samassa autossa.

Muutama kilometri ennen Gorkhaa poliisit pysäyttivät kuorma-auton, tyhjensivät ohjaamon ja veivät auton ihmisineen poliisiasemalle. Sain luvan jäädä kassieni kanssa tien viereen. Ei muuta kuin tavarat kantoon ja kohti hotellia! Soitin Andylle, joka tuli moottoripyörällä vastaan ja jälleen kiidettiin pitkin teitä enduropyörä täynnä isoja kasseja ja kaksi reilun kokoista ihmistä.

Nyt olen Pokharassa ja järjestelen muuttoani Phewa järven toiselle puolelle. Tulen asumaan täällä seudulla enempi vähempi säännöllisesti seuraavat puoli vuotta. Eilen meloimme järvellä ja löysimme talon vuokralle keskustan vastarannalta. Tehtäväni on nyt kunnostaa ja siistiä nelihuoneinnen talo Chance for Change käyttöön sekä omaksi kodikseni. Lähden ostamaan itselleni kajakin, jolla kuljen työ-ja kauppamatkani kodin ja keskustan väliä. Kylään ei ole tietä. Ensimmäiset päivät kotia järjestellessä asun keskustassa yhteistyökumppaniemme FEDO organisaation työntekijöiden kodeissa.

Tämä vuorotteluvapaa ei ole ainakaan näin alkuunsa ollut millään muotoa tylsä tai pitkästyttävä. Päinvastoin, tapahtumia ja maisemanvaihdoksia on jo nyt niin monta että ajantaju heittää häränpyllyä. Innolla kohti tulevaa ja meloen uuteen väliaikaiskotiin!