KOPANISTA KULTAISELLE KESKITIELLE

Lento Pokharasta Kathmanduun

 Kymmenen päivää Kopanin luostarissa Kathmandussa Nepalissa on nyt takana.

Luostarialue alkaa

 Luostarialue on kuin huippuhotellin suuri suojattu pihamaa, ainoastaan sillä erotuksella, että puutarhasta löytyy buddhalaisuuden pyhiä temppeleitä ja muistomerkkejä. Kauniit kukkaistutukset ja loisteliaat rakennukset asettuvat soljuvasti teiden ja polkujen varsille luoden rauhoittavan ja rentouttavan ympäristön. 

Olin etukäteen psyykannut itseäni ja valmistautunut elämään pimeässä keskiaikaisessa kivilinnoituksessa, aivan kuten Heinrich Harrer kuvaa Tiibetin Buddhalaisuuden kotipaikkaa Potalaa kirjassaan "Seven Years in Tibet". Kun munkki avasi huoneeni oven ja laittoi valot päälle, tunsin kuinka hartiat rentoutuivat ja mieli huokasi tyytyväisyydestä. Onnekseni luostari oli tehnyt virheen varaukseni kanssa ja sain yhden hengen huoneen omalla suihkulla ja vessalla varustettuna. Pokharan kodissa on kyykkyvessa ja jääkylmä suihku, joten posliinin kosketus ja lämmin suihku olivat länsimaalaista luksusta. Iloinen yllätys oli myös alueen, tilojen ja huoneiden siisteys ja moderni varustus.

Puutarhan ja Stupan takana oli minun 10 päivän yksiöni

Laman polttohautauspaikalle rakennettu loistelias Stupupa

Uusi Stupa rakenteilla

Poppia lauleskeleva nuori käsityön ammattilainen yksityiskohtien kimpussa

 Ohjelma olisi ollut tiukka, jos sitä olisi noudattanut kirjaimellisesti; aamukuudesta iltayhdeksään. Minä taisin ottaa tämän enemmän henkisenä ja fyysisenä "kylpylälomana" kuin tiukkana kurssituksena buddhalaisuuteen. Elin jokaisen päivän oman aikatauluni mukaan. Luennot, meditoinnit, keskustelut, vierailu nunnaluostariin, pyhäinjäännösten näkeminen ja koskettavimpana munkkien aamuhetkeen Pujaan osallistuminen antoivat kyllä kaiken sen, mitä pystyin juuri nyt vastaanottamaan.

Luostariin saapumista edelsi muutama tiukka päivä palaverointia ja ideointia pomojen ja muiden vapaaehtoisten kanssa, joten käytin aikani luostarissa tehokkaasti nukkuen mahdollisimman paljon; omassa rauhassa, viileässä huoneessa. (täällä jatkuvat helteet edelleen!) Omalla ajallani tutustuin myös kirjojejen kautta Lama Yesheen sekä hänen tekstiensä kautta itseeni.

 Sleep is the best meditation.
Dalai Lama

Luokkatila

Opettajanunnan pöydän takana on yhden hänen opettajansa kuva (Dalai Lama)

Miksi sitten ajauduin tänne luostariin? Enhän ole koskaan ollut mitenkään yltiöuskonnollinen, enkä sitä varmasti ainakaan julkisesti. Joku voisi sanoa että henkisyyden tutkiminen kuuluu keski-ikään ja minä tuohon kategoriaan tai että johan oli aikakin. Oli sitten syvällisin syy mikä tahansa, alkuinnostuksen sain viime vuoden KAPUA reissulla. Vuoristo-oppaamme, sherpat, olivat buddhalaisia ja heistä yksi erittäin antaumuksellinen. Maahan ja kulttuuriin hyvällä tapaa hurahtaneena vaikutuin kovasti buddhalaisten oppaidemme maailmankatsomuksesta, rauhallisuudesta ja heistä huokuvasta aidosta auttamisen ilosta.

Aamu Puja ("rukoushetki"), me ja munkit

päätemppeli hetki ennen pujaa ja munkkien saapumista

Tässä luetaan rukousta minulle läheiselle ihmiselle aamun rukoushetkessä

 KAPUA reissun pääopas Mandalan Kalle lisäksi kertoili otollisella hetkellä, korkealla vuoristossa Tengbotsen luostarissa, Samsara-maalauksen tarinan ennen temppelin sisälle siirtymistä. Luostarin takana siinsivät auringon nousun loistossa Mount Everest ja Ama Dablam, edellisenä päivänä vuoristoleipomossa nautittu omenapiirakka ja cappucino hivelivät vielä vatsalaukun nukkapintaa. Kiinnostuksen siemen oli sieluun kylvetty.

Ihmettelemässä Nunnaluostarin hiekasta tehtyä Mandalaa

Nunnaluostarin Samsara-seinämaalaus

 Tutkin etukäteen vuoden mittaan joitain buddhalaisuuteen liittyviä kirjoja ja vertailin eri uskontojen eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Löysin paljon enemmän samankaltaisuuksia ja itselleni, kultaisen keskitien kulkijalle sopivaa jokaisesta uskonnosta. 

All major religious traditions carry basically the same message, that is love, compassion and forgiveness the important thing is they should be part of our daily lives.
Dalai Lama

Laman "työkalut"

 Kymmenen päivän matka läpi opetusten ja meditaatioiden ei sujunut kivuitta; koetuksella olivat niin mieli kuin pakaralihakset. Risti-istunnassa lattialla tyynyn päällä istuminen ei ole minun kokoluokan ihmiselle mitään kevyttä hommaa. Onnekseni 128:sta ympäri maailmaa saapuneesta osallistujasta kuuluin enemmistöön lihas- ja nivelvaivojeni kanssa. Tauoilla ja iltaisin venyteltiin ja joogattiin ahkerasti, jotta jaksettaisiin taas istua rentoutuneesti vastaanottaen annettu tieto. Jostain syystä buddhalaisuus kiinnostaa nuoria, urheilullisia ihmisiä, joten mukana oli monta vuorikiipeilijää, joogaajaa, hierojaa ja kiropraktikkoa; jokainen auttoi toistaan tavallaan kuluneen kymmenen päivän aikana.

Monen opetetun asian kohdalla nyökyttelin: ”kyllä, kyllä, samaa mieltä”, mutta jotkut aiheet sujahtivat pään yli kuin yliäänilentokone; kaukana avaruuden rajoilla.

Tutkimassa pyhänjäännöksiä

Laman polttohautauksesta jäljelle jääneitä pyhäinjäännöksiä

 Muistin jo ennen saapumistani Dalai Laman sanoneen, että jokaisen pitäisi pitäytyä siinä uskossa, johon on kasvanut ja johon on kastettu. Toinen mieltäni pyörittänyt lause oli Lama Yeshen: ””I´m Buddhist”, ”I´m Hindu”, ”I´m Christian” or whatever. It doesn´t matter what we are; each of us has to find the path that suits us as individuals.” En ollut lähtenyt hakemaan itselleni uskontoa, uskon vahvistusta tai herätystä vaan tutustumista Buddhalaisuuteen, silti koin matkan hyvällä tavalla henkisenä ja ajatuksia herättävänä. Ei kai ole väärin sanoa, että luostarivierailu toimi henkisenä kylpylänä? Nyt palaan arkimaailman kiireiseen hyrinään sopivasti herätettynä ja sopivasti levänneenä.

This is my simple religion. There is no need for temples; no need for complicated philosophy. Our own brain, our own heart is our temple; the philosophy is kindness.
Dalai Lama

Joskus joku asia vain on tärähtäneen kaunista!