NORDIC MEDITATION ELI MÖKÖTTÄMISEN JALO TAITO

Istun katsomassa tanssi- ja lauluesitystä Teej-festivaalissa. Nautin kuulemastani ja olen rentoutuneesti vaipuneena jonnekin omiin ajatuksiini kun viereeni tulee yksi festivaalin  nepalilaisista järjestäjistä ja kuiskaa korvaani: ”Are you bored?”. Irrotan katseeni hämmentyneenä kauniista lammesta ja sen takana siintävistä vuorista. Vastaan etten ole, olin vain ajatuksissani. Epäilevä ilme syttyy kysyjän kasvoille ja lähtee pois vain jos hymyilen ja alan taputtamaan musiikin tahtiin. Kerta ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti tule olemaan viimeinen. Olin hetkeksi unohtanut hymyilemisen ja vain nauttinut hetkestä omalla, suomalaisella tavallani! 

Perhosetkin ovat jättiläismäisiä täällä

 Matkustamisen aikana tulee väistämättä eteen hetkiä, jolloin kaipaa jotain omasta kulttuuristaan, kodistaan tai läheisistään. Me suomalaiset usein sanomme kaipaavamme ruisleipää ja salmiakkia; itse olen ollut niin hullaantuneen tyytyväinen paikalliseen ruokaan, ettei sen suurempaa suomalaisen ruoan kaipuuta ole ollut. Tulen silti varmasti nauttimaan töihin palattuani Airin ja muiden emäntien loihtimista savolaisista ruoista kuin parhaista joululahjoista. 

Soma-kahvila Kathmandu; kanaleipä, perunat ja mangosmoothie

Omia läheisiänikin olen kaivannut säännöllisesti, mutta kiitos nykyisen tietotekniikan, olen todennäköisesti ollut yhteyksissä heihin säännöllisemmin kuin kotimaassa ollessani (pahoittelut läheisilleni siitä aikaisemmasta vähäisestä yhteydenpidosta!). Tämän nepalilaisen kulttuurin perhe- ja läheiskeskeisyys on herättänyt kaipuun ylläpitää ”oman lauman” siteitä. 

Paikalliset kulkukoirat piinaavat öitä omilla konserteillaan sen verran ahkerasti, että koirani ikävöinnin sijaan olen tyytyväinen siitä, että se saa Suomessa hyvää hoitoa ja ruokaa. Nämä koirat täällä ovat järjestään kirppuisia, täynnä muitakin syöpäläisiä ja tauteja. Caran on hyvä olla Suomessa.

Kulkukoira ja kahden päivän ikäiset pennut

 Muutto Pokharassa järven taakse omaan taloon oli onnellisuuden huipentuma; meloen omaan rauhaan… siis melkein. Naapurit ovat täälläkin erittäin välittäviä ja ystävällisiä. Täydellistä omaa rauhaa ei ole oikeasti koskaan. Sain muutaman viikon yksinolon jälkeen itselleni kaksi kämppistä, toisen Englannista ja toisen Itävallasta. Heidän kanssaan ei tarvitse viettää aikaa ja varsinkaan hymyillä yhtä paljon kuin nepalilaisten kanssa. Siltikin elämä kolmen naisen taloudessa on väistämättä sosiaalista ja läheistä sekä täynnä kulttuurien eroavaisuuksia.

Melontaa Phewa-järvellä

 Kirjoitin sisaruksilleni ja ystävilleni aiheesta suomalainen mököttäminen. Siinä on asia, jota kaipaan täällä maailmalla eniten tällä hetkellä. Se autuas tunne, kun työpäivän jälkeen saat jättää hymyn narikkaan ja halutessasi pitää sen siellä seuraavaan aamuun. En tarkoita tässä mököttämisellä kiukuttelua ja negaatioiden jurputtamista, vaan sitä että saat olla juuri niin syvälle ajatuksiisi vaipuneena kuin haluat, olla hiljaa, tuijottaa vaikka viisi tuntia järvelle puhumatta mitään ja silti rakastaa kaikkia ja kaikkea, läsnäolijat jopa ymmärtäisivät olotilaasi.

Suomalaisena kaipaan omia "mököttämisen" hetkiä. Joillekin riittää minuutti, toiset tarvitsevat säännöllisesti tunteja mököttääkseen. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen kastiin. Suomalaiset useimmiten myös ymmärtävät toistensa hiljaisia hetkiä juuri niin kuin ne on tarkoitettukin; hetki omaa aikaa. Me suomalaiset olemme mököttämisen maailmamestareita ja meidän tulisi olla ylpeä tuosta geenperimän mukanaan tuomasta lahjasta.

Aidille kiinanruusu, puun kokoinen

Tuskastuneena siitä, etten tiedä miten hoitaa tämä mököttämisasia, jaoin ajatuksiani aiheesta jälleen yhden ystävän kanssa. Piia antoi minulle arvokkaan idean; kätke mököttäminen jonkun hienon teeman taakse. Yksi Piian antamista vaihtoehdoista oli nordic meditation. Voi sitä ilon määrää!! Nyt minä voin vaikka joka päivä harrastaa luvalla mököttämistä, sillä meditaatiotahan voi tehdä kaikkialla: omassa huoneessa, kokoustilassa ja luonnossa! Meditaatio on lisäksi yleismaailmallisesti kohtuullisen hyväksyttyä. Kolme hurraa huutoa Nordic Meditatiolle ja suomalaiselle mököttämisen jalolle taidolle! Hurraa, hurraa, hurraa!!

PS: Siskoni julkaisi tämän blogin, olen itse parhaillaan Kopanin buddhalaisessa luostarissa kymmenen päivän vierailulla. Kymmenen päivän meditoinnin ja hiljaisuuden jälkeen saattaa olla, etten tarvitse nordic meditatiota aivan heti… Silti kolme hurrataa lisää!