Visiting Planica

Somethimes a work trip can be also entertaining, at least if you travel to Slovenia! Than you CŠOD again everything was well organized! During four days of preparatory meeting we had time to explore the beautiful nature of Slovenia.

Dom Planica

Fossils at Dom Trilobit

Memorial for second World War

Sparkles from the rock

Bark beetle has destroyed trees

stone with fossils

At the fossil site

many people fall in Love in Ljubljana :)

BHUTAN, huhtikuu 2013

 Bhutanilla on hyvin mielenkiintoinen ja kirjava historia. Tällä kertaa blogissani käsittelen kuitenkin enemmän päiväkirjanomaisesti matkamme rytmiä. Maa on jokaisen euron ja hikipisaran arvoinen, jonka siellä kulutat! 

 TÄSSÄ MUUTAMA BHUTAN FAKTA

 (cicerone Bhutan opas, Lonely Planet Bhutan opas ja Wikipedia):

- n. 700 000 asukasta 

- Kieli Dzongkha

- Valuutta Bhutanin ngultrum

- yli 90% väestöstä buddhalaisia

- Monarkia vuodesta 1907 vuoteen 2008, jolloin syntyi perustuslaillinen monarkia

- Ennen vuotta 1960 maassa ei ollut teitä, kouluja, sähköä eikä näinollen radiota, televisiota jne.

- Maailman viimeinen maa, jossa aloitettiin televisiolähetykset ja nekin 1998 jalkapallon MM-kisojen takia!

- Työssäkäyvillä kansallispukupakko

- Maahan matkustavien täytyy maksaa 200-250 euroa/ vuorokausi, maksu tosin sisältää kaiken muun kuin   

   juomat. Matkailijoiden määrä on vuosittain rajallinen

-  Maa ei mittaa bruttokansantuotta vaan bruttokansanonnea: GNP = Gross National Happinessa

- Luonto ja luonnon suojeleminen on hyvin tärkeää: muovikassit ovat kiellettyjä, autoista mitataan vuosittain 

  pakokaasupäästöjen pitoisuudet ja teollisuuden rakentaminen on voimakkaasti rajoitettua, mistä johtuen 

  Bhutan on riippuvainen tuontitavaroista. Ainoa maahan lentävä lentoyhtiö on Bhutanilainen Drukair, jolla on 

  vain viisi ulkomaille lentävää konetta

- Maa ansaitsee tulonsa nykyään vesivoimasta ja turimista

Oppaamme miehen kansallisasussa ja kollegansa naisen kansallisasussa (värejä ja kuvioita saa olla monenlaisia)

MATKAKUVAUS

PÄIVÄ 1

Kohtaaminen Helsinki-Vantaan lentokentällä ja lento Delhiin, josta olin lentänyt vasta pari viikkoa aiemmin takaisin Suomeen...

Qutab minareetti

PÄIVÄ 2
Lennon laskeuduttua siirryimme hotellille, jossa aamiainen, lepoa ja virkistäytymistä. Lounas ja syöksyminen Delhin loputtomiin nähtävyysmahdollisuuksiin; me kävimme tutustumassa Jama Moskeijaan, India porttiin, presidentin taloon ja Qutab minareettiin. Iltapäivä kului nopeasti ja bussin ikkunasta pystyi pääsemään vähän sisälle Intian niin ihanaan kulttuuriin, värikkyyteen ja kulkuneuvojen kijavuuteen. Mieli jo kaikilla määränpäässä!

PÄIVÄ 3

Kamelin ohitus Delhissä

Bhutanin ainoa kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Parossa yli kahden kilometrin korkeudessa. Kenttää pidetään yhtenä maailman vaarallisimpana. Meille kenttä avasi pilviverhonsa vasta muutaman tunnin Intian välilaskun jälkeen. Lentokoneesta oli täydelliset näkymät maailman korkeimmille vuorille, joten edestakainen lentäminen ei haitannut suuremmin ketään. Everestin näkeminen mistä tahansa suunnasta käsin on aina sydäntä sykähdyttävää.

Paikallisoppaamme, tuttavalisesti Santtu, vei meidät iltapäiväksi nähtävyyskierrokselle, jotta matkustamisesta jäykistyneet jäsenet olisivat valmiimpia muutaman päivän päästä alkavalle vaellukselle. 

Kävimme katsomassa Paron linnoitusta ja museota, josta aloittaisimme muutaman päivän päästä vaelluksemme. Pieneltä ja rauhalliselta tuntuva kaupunki sai ryhmämme jo heti nyökkäilemään tyytyväisenä matkavalinnastaan. Leppoisuus huokui sekä ihmisistä, rakennetusta ympäristöstä että luonnosta. Delhin äänten, saasteiden ja ihmispaljouden jälkeen olimme saapuneet omastakin mielestämme maailman viimeiseen Shangri-Lahan.

Siellä niitä on: "Isoja Ryppyjä"

PÄIVÄ 4

Akklimatisoitumispäivä vietettiin kiipeämällä kallionkielekkeelle rakennettulle "Tiikerin pesälle" eli Taktsang Palphug (3120m) luostariin. Kilometrin nousu ylös oli kaiken vaivan arvoinen! Saimme myös paikallisoppaamme haukkomaan henkeään, kun Taunon GPS:n kartan reittikuva muistutti Buddhan korvaa. Kaikkiin Bhutanin luostareiden perustamispaikkaan liittyy joku pyhä legenda; täällä Guru Ringpoche oli tarun mukaan lentänyt tiikerinaaraan selässä kallionkielekkeelle, meditoinut luolassa ja nähnyt kahdeksan pyhää buddhan manifestoa. En kyllä vielä nytkään kuvia katsellessa voi kuvitella sitä työn määrää tai loukkautuneiden tai kuolleiden rakentajien määrää mitä tähän korkealla kallionkielekkeellä sijaitsevaan rakennuksen rakentamiseen on käytetty.

Minä matkalla tiikerin pesälle

Taktsang Luostari eli Tiikerin pesä

Buddhan korva-reitti! (Taunon ottama reitti ja kuva)

PÄIVÄ 5

Drukpath vaellus alkaa

Kansallismuseolta (2450m) leiripaikkaan Jele Dzong luostarin alapuolelle (3436m)

Tapaamme aamulla mukaan lähetevän henkilökunnan ponien ja hevosten kera. Meitä on viisi, mukaan lähtee neljä henkilökunnan jäsentä ja 12 eläintä... Aivan kuin keskiajan retkikunnat konsanaan! Lähes kilometrin nousun aikana maisema vaihtui omenalehdoista suurten puitten varjojen alta avoimpaan vuorstomaisemaan. Leirimme sijaitsi reittimme syrjäisimmän, Jele Dzongin, alapuolella.

JELE DZONG

on vierailun arvoinen, ei ainoastaan akklimatisoitumisen vuoksi. Pilvettömänä päivänä luostarin pihalta olisi nähnyt Tiibetin rajan lumihuippuiset vuoret, myös Jhomolharin (7315m). Dzongissa, luostarin ja linnoituksen yhdistelmässä asuu vain muutama munkki ja munkkioppilas. Dzongia on kunnostettu viime vuosina, mutta rakennuksesta näkee vielä luonnovoimien jäljet. Katto pysyy paikallaan maahan saakka kiinnitettyjen rautakaapeleiden ansiosta. Vierailimme alueella viiden aikaan iltapäivällä, jolloin munkeilla oli alkamassa iltaseremonia ja meidät kutsuttiin sisälle. Seremonian kuuntelemisen lisäksi pääsimme pelaamaan noppapeliä, jossa jokainen sai heittää kahta noppaa. Noppien yhteistulos kertoo kuinka onnekas olet. Meidän ryhmästä yksi henkilö sai luvun yhdeksän, mikä on onnekkain luku. Tämä luostari oli matkan jälkeen mielestämme eniten lahjoitusten arvoinen!

PÄIVÄ 6
Jele Dzongilta (3436m) Tshokamiin (3935m)

Telttaan tuodun teen, aamupaakkaamisten ja keittiötiimimme loihtivan hyvän aamiaisen jälkeen päivän matka alkoi uudella kiipeämisellä Jele Dzongiin, missä näimme munkkioppilaiden heittävän perinteistä tikkapeliä. Munkit eivät saa harrastaa kansallisurheilua jousiammuntaa, joten he ovat kehittäneet aikojen saatossa itselleen korvaavan tikanheittopelin.

Tikka

Heitto lähtee

PÄIVÄ 7

Thokamista (3962m) Jane Tshohon (3956m)

Yöllä satanut lumi valaisi maisemaa, kun aamiaisella saimme kuulla että pääsemme sittenkin toteuttamaan alkuperäisen reittimme. Viime viikkojen lumisade oli tehnyt tilanteen muuleille hankalammaksi, joten tiesimme jo liikkeelle lähtiessämme että leirimme tulee olemaan alunperin suunnteltua kauempana, joten pävästä tulee kestoltaan trekin raskain.

Jokaisen päivän reitti alkoi lihaksia lämmittävällä nousuosuudella. tänäänkin nousimme pieneen solaan ja pääsimme yli neljään kilometriin. Kumpuileva reitti oli maiseltaan aikaisempia päiviä avarampi, joten näimme kävellessämme laakson toisella puolella kulkevan seuraavan päivän lumisen reitin. Reitti muuttui aikaisemmasta tasaisesta polusta kivisemmäksi sekä lumisemmaksi ja vaikeutti hieman matkantekoa. Lounastauolla näimme ensimmäistä kertaa jakkeja lähempää. Laskeuduimme viettämään yötä järven rannalle, jakinajajien leiriin. Kaikki leiripaikat ovat vielä nykyäänkin jakinajajien käytössä. Me olimme niin aikaisin vuodesta liikkeellä, että jakit ajajieen olivat vielä alempana vuoristossa. Kaikki olivat tyytyväisiä päivän päättymiseen ja levon mahdollisuuteen. Mikään ei piristä moraalia niin hyvin kuin maittava lämmin ruoka, ryyditettynä loistavalla palvelulla, tuikkivien silmien ja hymyjen kera. Itse olen kipuillut jo muutaman päivän mahani kanssa, mutta ruoka kulkee hyvin sisään ja ulos. ;-)

PÄIVÄ 8

Jane Tshosta (3956m) Phajoding (4090m)

Aamun nousu järveltä kulkee kuivaa joenuomaa pitkin. Uoma oli vielä paikoittain jään ja lumen peitossa. Polku jatkui ensimmäiset neljä tuntia lumisena ja liukkaana. Matkan aikana on 9 pientä solaa, joista n. 4 solaa on selkeämmin havaittavissa kävelyn aikana. Ennen kuin matkan nousuosuus loppuu, pysähdymme Thujedrajn solaan, josta avautuvat pilvettöminä päivinä panorama näköalat lumihuippuisiin vuoriin mm. Bhutanin korkeimpaan vuoreen Gangar Punsumiin (7546m). Meille riitti kauniit maisemat, jossa huiput piilottelivat pilviverhon takana. Solalta olisi ollut mahdollista kiivetä 4320 metriä korkealle näköalapaikalle, jossa on aikaisempina aikoina järjestetty taivashautajaisia. Paikka on vielä täynnä rukouslippuja ja nuotioiden jäänteitä. Meille riiti sata metriä alempana oleva reitti.

Laskeuduimme kohti Phajodingin luostarialuetta yhden syrjäisemmän meditaatio gompan (temppelin) kautta. Temppeli on rakennettu kallionkielekkeelle (3950m) ja vieressä olevasta kalliosta valuul pyhää vettä. Luostarin pihalla sijaitsee luonnonkivestä muodostunut chorten (stuba).

Telttakodit ja telttavessa!

Phajodingin pääluostarissa oli päivällisemme jälkeen seremonia menossa ja pääsimme sitä jälleen seuraamaan. Oppaamme mukaan olimme olleet koko matkamme ajan hyvin onnekkaita, sillä normaalisti luostareihin ei päästetä vierailijoita.

Jakit

Telttojen ympärillä ruokaili lauma jakkeja, jotka ajoivat muulejamme edestään pois. Luostarin koirat innostuivat uusista tulokkaista ja muulit puolestaan kyllästyivät koiriin jahdaten näitä muutaman tunnin ajan ennen yölevolle asettumista. Päivällisen jälkeen saimme kuunnella bhutanilaisia lauluja oppaamme, apupoikien ja hevosmiehemme esittäminä. Apupoika Kaka oli osallistunut Bhutanin Idols ohjelmaan! Saimme siis sangen viihdyttävän illan itsellemme!

PÄIVÄ 9

Phajodingistä (3690m) kohti Thimpua

Muulien rouskuttaessa aamuruokaansa valmistauduimme haikein mielin aloittamaan viimeisen kävelypäivän. Reittimme oli tähän saakka ollut nousujohteinen ja kumpuileva. GPS oli monta kertaa näyttänyt yli neljän kilometrin lukuja, joista kukaan  ei olisi halunut laskeutua alas. Polku johti hiekkaista, kivistä ja mutkittelevaa uraa pitkin alas kohti Bhutanin pääkaupunkia Thimphua. Lumiset polut jäivät taakse kun laskeuduimme kukkivien rhododendronien laaksoon. 

Hallintopalatsin luona suoritetaan joka päivä kansallislipun lasku. Kävimme katsomassa toimituksen ja hihittelemässä koiralle, joka seurasi myös lipunlaskua tarkkaan. Koira osasi ulvoa lähes nuotilleen torvien törähdykset ja munkkien laulut! Koiraa ei selvästikään oltu tilattu esiintyjäksi, vaan se oli yksi Bhutanin monesta kulkukoirasta.

Yöksi hotelliin. Lämmin suihku ja pehmeä peti. Ei nuokaan ole huonoja juttuja!

Koira ulvoo sotilaiden takana torvisoiton ja munkkien laulun tahtiin

Kansallislipun lasku iltapäivisin

 PÄIVÄ 10

Aamiaisen jälkeen kävimme katsomassa hotellin vieressä jousiammuntaharjoitteluja. Olen itse harrastanut jousiammuntaa vuosia työni vuoksi ja näiden miesten ammunnan seuraaminen samaan aikaan oli inspiroivaa ja peloittavaa. Ammuntamatka on 140 metriä ja radan toisesa päässä vastapuolen joukkueen ampujat odottavat pienen taulun vieressä saapuvaa nuolta. Hyvän osuman jälkeen taulun vieressä olevat miehet tanssivat ja laulavat osuman kunniaksi. Tilanne tuntui enemmän kansanjuhlalta kuin kilpailulta; en tiedä oliko kumpikaan vai kumpikin.

Kävimme kävelemässä keskustassa, shoppailemassa paikallisia erittäin laadukkaita käsitöitä ja testaamassa toimivatko suomalaiset pankkikortit pankkiautomaatilla ja toimivathan ne! Osassa kaupoista voi maksaa pankkikortilla, mutta laskun loppusumma voi olla silloin jopa 25% suurempi kuin käteisellä ostettaessa.

Iltapäivällä lähdimme tutustumaan Takiniin, Bhutanin kansalliseläimeen. Eläinpuisto oli aikoinaan kolmannen kuninkaan rakentama ja neljäs kuningas totesi että eläinpuistot ovat buddhalaista filosofiaa vastaan, eläimiä ei saa vangita ja vapautti eläimet luontoon. Jostain syystä normaalisti arka ja piilossa elävä takini jäi asumaan Thimphun kaduille etsien ruokaa ja tuhoten ihmisten puutarhoita, joten näille eläimille päätettiin rakentaa suojelualue hiemen kauemmas keskustasta. 

Oppaamme ja takiini

Takiini

Päivän päätteeksi lähdimme etenemään kohti Punakhaa, maan entistä pääkaupunkia. Matkan varrella pysähdyimme Dochu Lan solalle (n. 3100m) nauttimaan teetä ja katsomaan kuninkaan voittoisan sotaretken (nepalilaisia "laittomia" siirtolaisia vastaan!!??) kunniaksi rakennuttamaa 108:aa stubaa. Bussimatkat olivat hyvää aikaa keskustella ja kysellä oppaaltamme maahan liittyviä kysymyksiä. Yksi kysymyksistä oli onko Bhutanissa nunnaloita; vastaukseksi saimme "kyllä" ja iloksemme yksi nunnaloista sijaitsi seuraavan yöpymispaikkamme vieressä, joten lisäsimme sen matkaohjelmaamme. Pääsimme jälleen seuraamaan seremoniaa sekä juttelemaan ja tutustumaan nuoriin, sympaattisiin ja hymyileviin nunniin.

Nunna ja koira

Nunna

PÄIVÄ 11

Punakhassa kävimme tutustumaan maan suurimpaan ja vaikuttavimpaa linnoitukseen, Punakha Dzongiin. Matkamme aikana, maaliskuun puolivälissä, suurin osa Thimpun munkeista oli viettämässä talven kylmää aikaa lämpimämmässä Punakhassa joten linnoituksessa riitti vilskettä.

Punakhassa sijaitsi myös "Divine Madmanin" (Drukpa Kunley Lama) kunniaksi rakennettuun luostariin. Lähistöllä sijaitsevassa kylässä näkyi ehkä koko maasta selviten Divine Madmanin vaikutus; talojen seinät olivat maalattu täyteen pyhiä falloksen kuvia ja kaupoista sai ostaa erikokoisia ja värisiä pahoilta hengiltä suojaavia fallos koristeita.

 Paluumatkalla Paroon pysähdyimme jälleen Dochu Lan solaan, sillä kaikki unelmoivat jo paluusta korkeammalle vuoristoon. Kolmessa kilometrissä oli hyvä nauttia viimeiset teet ennen laskeutumista pikkuhiljaa kohti normisuomalaisen korkeuksia. 

PÄIVÄ 12

Aamulla ajoimme vielä viimeisen kerran oppaamme "Santun" ja kuljettaja "Pasasen" kanssa katselemaan maisemia. Paron lentokenttää vastapäätä olevalla rinteellä on levike, jossa saa hyviä kuvia tästä pahamaineisesta lentokentästä. Viimeiset halaukset ja hyvästit bhutanilaisille oppaillemme ja matkustimme Delhiin.

Päätimme viettää lepoillan hotellilla, sillä kukaan ei halunnut viettää hikisiä tunteja autossa ja ruuhkassa. Bhutanin matkamme aikana Delhin säätila oli muuttunut radikaalisti ja ulkolämpötila oli 38 astetta, hotellin uima-allas houkutti nähtävyyksiä enemmän.

PÄIVÄ 13

Lento Helsinkiin ja jäähyväiset kentällä. Bhutan voitti puoleensa kaikki matkalla olleet! 

Oppitunti pikkumunkeille luostarin pihalla

Harjoitukset

Pikkumunkit näkevät ensimmäistä kertaa elämässään itsensä oikeassa valokuvassa

MATKALLA BHUTANIIN

Conistonissa Erannon Mikan kanssa

 Kotiinpaluun jälkeen vietin viikon suvun ja ystävien kanssa, päivittäen yhteistä elämää samalle aikakaudelle ja samaan kulttuuriin. Ei viikko vielä kevättä tee.. mieli harhailee ehkä vieläkin jossain Nepalin ja Suomen välillä. Lapsuuskodin lämmössä sitä kuitenkin palaa juurilleen, vaikka mieli vielä rimpuilisi.


Autolla ajaminen suomalaisilla teillä on suorastaan meditaatiota röykkyisten Nepalilaisten vuoristokatujen jälkeen. Uudet hiljaisesti ja tasaisesti hyrräävät autot vähäliikenteisillä kaduilla. Risteyksien kohdalla arvon kumpaa kaistaa pitää ajaa. Vasemman puoleinen tööttäävä kaaosliikenne vielä hurisee mielessä... ja kilometrejähän auton mittariin on tullut!

Viikon Suomialtistuksen jälkeen suuntasin matkani Englantiin Lake Districtiin Colin Mortlockin järjestämään viikonloppuun. Colinin Spirit of Adventure Foundation esittää seikkailukasvatuksen muodossa, joka sopii minun ajatusmaailmaani. Colinin ideoista tulen kirjoittamaan jatkossa tarkemmin.

Sillä välin suosittelen kaikkia liittymään Colinin järjestöön, liittyminen on ilmaista.

Ihmettelemässä lumea ja jäistä järveä

 Suomessa olen nauttinut aurinkoisista raittiista ulkoilupäivistä, liikunnan riemusta (Likean jumpat Suolahdessa), uimahallin yleellisyydestä (ne saunat ja erilaiset altaat!!), jääkaapista, sähkövalosta, hiljaisuudesta ja NIISTÄ YSTÄVISTÄ!

Viime viikonloppuna vietettiin Metsäkartanolla kotiinpaluubileitä ulkoilun ja minun syntymäpäivien merkeissä. Suunnaton kiitos viikonloppuuni osallistuneille ystäville!! Jälleen monta hymyä rikkaampana!

Nyt tie on jälleen auki ja matka johtaa Delhin kautta Bhutaniin Mandala travelin matkalle, jossa patikoimme muutaman päivän Lohikäärmeen polulla. Vielä saan siis jatkoaikaa vaeltelevan mielen tavoittamiseen, Bhutanhan sijaitsee siinä Nepalin naapurissa.

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

 The mind is like a parachute. It works best when it is open ~ The Dalai Lama

KOTIINPALUU JA MATKOILLE TAAS

Siis wow!

Puolitoista viikkoa Euroopassa seitsemän kuukauden Aasia-altistuksen jälkeen.

Ensimmäinen hämmennys Helsinki-Vantaalle laskeutumisen jälkeen löytyi Prisman jogurttihyllyiltä: "mitä ihmettä, kuinka monta eri lajia!!" ja ihmettely on jatkunut joka päivä: tasalämpöiset asunnot, sujuva liikenne, sähköt toimii, vesivessa, pyykinpesukone, hanasta juokseva juomakelpoinen vesi, pehmoinen patja, hiljaiset yöt, lumi, läheiset, suomen kieli, televisio, kahvinkeitin, puhtaat vaatteet... Tärkeimpänä kuitenkin ne läheiset, jotka oikeasti tuntevat minut. Ei tarvitse selitellä jos tarvitsen "nordic meditaatiota" tai en hymyile koko ajan.

Mutta missä ovat iloiset naapurit, ruskeat kasvot, välittömyys, väriloisto, lämpimät päivät, kukkaloisto, siintävät vuoret, ympärillä sykkivä energia, tuuttaavat autot, onnellisena vapaana juoksevat eläimet, torin tuoreet hedelmät ja kasvikset?

Muutama päivä kotiinpaluun kulttuurishokkia ja lähdin matkalle Enlantiin Colin Mortlockin koulutukseen.

Spirit of Adventure foundation järjesti säätiön ensimmäisen tapaamisensa Conistonissa 9. - 10.3. Matkan aikana kävin myös tutustumassa Chance for Changen Englannin tiimiin ja heidän ylläpitämään hosteliin Glenriddingissä. Upea paikka, jonne pitää palata trekkaamaan!

Englannin matkan yksi ilahduttavimmista asioista oli Honest Shop Conistonissa. Kaupassa ei ollut myyjiä ja myytävät tuotteet olivat paikallisia käsitöitä ja ruokatuotteita, jotka oli valmistettu niin ekologisesti sekä paikallisesi kuin länsimaisessa yhteiskunnassa vain on mahdollista. Ostaminen ja maksaminen perustuivat luottamukseen. Otit tuotteen, kirjasit ylös vihkoon, tipautit rahan laariin ja jatkoit onnellisena matkaasi.

Kauppa sai hyvälle tuulelle! Nepalissa unohdin milloin mikäkin tavaran kylään tai kahvilaan, aina kaikki löytyi kun palasin takaisin etsimään minne olin omaisuuttani kadottanut.

Colinin oppien keskeisimpiin asioihin kuuluvat hyveet, paheet ja viisaus (virtues, vices and wisdom). Hyveiden listan ensimmäisenä lukee Honesty = rehellisyys. Tästä on hyvä jatkaa jälleen matkaa itseen ja maailmalle!

Välipysähdys Delhissä

Mitä sitä ihminen kotimatkallaan pidemmältä matkalta muuta tekee kuin vertaa; itseään ennen matkaa ja nyt, omaa kotimataan siihen maahan mistä on palaamassa ja kaipuuta läheisiään kohtaan suhteessa uusien ystävien ikävään. Tilanne on vähän kuin laihduttajan ennen ja jälkeen kuva, jännityksellä haluaa nähdä mitä "kuuri" sai aikaan. Täällä minä nyt sitten Delhissä "katselen" näitä ennen- ja jälkeen kuvia. Taitaa vain olla niin että kuvien kehittyminen on kesken ja pitää malttaa mieli kotiin saakka, odottaa että aika tasoittaa pikselit selkeäksi kuvaksi... vai kehittyykö kuva koskaan valmiiksi? Ja haluanko edes katsoa liian tarkkaan?

Se että mieli on myllerryksissä ja sydämeen sattuu hyvällä tavalla on paljon parempi juttu kuin matkaripuli vai mitä? Tuntuu joskus siltä  kuin tässä kiireisessä yhteisunnassa tunteet eivät olisi sallittuja, ne pitäis esittää tiettyy aikaan tai teityssä muodossa, tai jopa niin että negatiivisuus, jurputtaminen ja mököttäminen on sallitumpaa kuin vallaton onnen ilmaus. Mököttäjä jätetään rauhaan ja hänen annetaan rauhassa muhia omissa liemissään, onnellinen ihminen on hieman kuin kylähullu seurueessa, kukaan ei tiedä minne katsoisi tai miten reagoisi.

 Minäpä tunnen juuri nyt, ja paljon! haluan itkeä ja nauraa tätä suloisen makeaa ja karvasta onneani, jota hyvänlaatuinen ikävä maustaa. Haluan kohottaa kasvoni taivaalle ja huutaa suureen ääneen: "Kiitos!!" ja huutaa sen kaikelle tämän matkan aikana tapahtuneelle: ihmisille, täytetyille mahdollisuuksille, täyttymättömille unelmille...etenkin sille kuinka monet kerrokset suomuja on varissut silmien edestä ja sielu on päässyt vapaaseen liitoon.

Mark Twain kirjoitti vuonna 1869: " Matkustaminen on kuolemaksi ennakkoluuloille, kiihkoilulle ja ahdasmielisyydelle, ja  yksin siksi moni meistä sitä kipeästi tarvitsee.". Viisas mies tuo Mark.

Lääkärit kirjoittavat nykyään reseptejä, joissa kehotetaan ihmisiä liikkumaan, jotta vältettäisiin vakavampia sairauksia - pysyttäisiin terveenä. Voisivatkohan terapeutit alkaa kirjoittamaan matkustamisreseptejä ahdasmielisille ja kiihkoilijoille? Juuri ennen Suomeen palaamista luin nettilehdistä uutisia joiden perusteella arvelisin, että tuollainen resepti olisi tarpeen monessa maassa, ei yksin Suomessa ja usealle ihmiselle! Ja tässähän en siis välttämättä tarkoita matkustamista aurinkorannalle ja suomalaisten lihapullien nauttimista päivittin; tarkoitan matkaa, joka vie sinut toisen maan ihmisten, kielen, tuoksujen, makujen ja kulttuurin ytimeen ja pakottaa kohtaamaan itsesi oman kulttuurisi kasvattina. Tämä altistus täytyy kestää tarpeeksi kauan toimiakseen ja tarpeeksi on erimittainen ajanjakso jokaiselle meistä.

Kiihkoiluksihan tämä vähän meni, mutta menköön!

Onnellisena siis palaan kotiin, sen vain halusin kertoa! :-)

Ääkkösten valtakuntaan

Siteeraan tässä vapaasti suomentaen Jon Burbankin "Culture shock Nepal" kirjaa:

"Nepaliin asumaan tulevat ihmiset käyvät läpi neljä sopeutumisen vaihetta. Vaiheet kestävät jokaisella eri mittaisen ajan, mutta ovat yleensä ohi ensimmäisen asumivuoden jälkeen. (Minun kohdallani siis ennen kuin seitsemän kuukautta oli täynnä). Sopeutuminen tapahtuu nopeammin, jos elää Kathmandun ulkopuolella ja varsinkin jos elää pienessä kylässä.

VAIHE 1: Koet euforiaa: kaikki on uutta, jännittävää ja eksoottista. Usein tässä vaiheessa ihmiset saavat työpaikallaan erikoiskohtelua ja tukea työssään. Alkuvaiheen huumassa kiellät negatiivisten asioiden olemmassaolon tai et vain kiinnitä niihin huomiota. Uusi tulokas kokee myös oman olonsa hyväksi, eikä voi odottaa aloittaakseen työn tämän huumaavan ja uskomattoman ihanan maan hyväksi.

VAIHE 2: Tässä vaiheessa ruusunpunaiset lasit putovat nenältä alas ja rikkoutuvat. Huomaat eläväsi Shanri-Lan ihannemaan sijaan kiirastulessa. Maa on sekasortoinen, et saa pizzaa mistään eikä sanomalehtiä tai postia ole saatavilla, sähkökin on koko ajan poissa kun sitä tarvitsisit. Etkä voi sietää silmissäsi enää yhtäkään lautasellista riisiä!



 Jokapuolella minne katsotkin on likaa ja roskaa, kukaan ei ymmärrä sanaakaan mitä sanot eikä sillä olisi väliäkään, sillä ihmiset eivät kuitenkaan tee mitään tai tekevät kaiken käsittämättömän hitaasti ja myöhässä. Tunnet myös oman olosi surkeaksi ja koet että teit elämäsi virheen saapumalla tähän maahan, mikä myös omalta osaltaan osoittaa kuinka pätemätön olet. Organisaatio ja kollegatkin ovat jättäneet sinut yksin syrjäiseen loukkoon selviytymään.

VAIHE 3: Kolmannessa vaiheessa alat palaamaan omaksi itseksesi ja saavuttamaan tasapainon. Näet sekä hyvää että pahaa niin maassa, kulttuurissa, itsessäsi kuin työssäsikin. Nepali ihmisineen ja kulttureineen alkaa kiinnostamaan jälleen, mutta et katso niitä enää ruusunpunaisten lasien läpi, vaan realismilaseilla, joilla näkee sekä kauneuden että rumuuden.

Alat vähitellen jopa ymmärtämään mitä ympärilläsi tapahtuu. Et enää vain reagoi tilainteisiin että: "olipa ihanaa tai olipa kamalaa", vaan pystyt jopa analysoimaan ja ymmärtämään Nepalin elämänkulkua. Kun näkökantasi tulee joustavammaksi, niin tulet sinäkin; alat huomaamaan mikä on Sinulle todella tärkeää ja mitä ilman voit elää. Töissäkin on helpompaa, sillä ymmärrät nyt miksi asiat etenevät niinkuin ne etenevät. Voit myös jälleen syödä lautasellisen Daal-Bhat-tarkaria (nepalilainen riisiä sisältävä ruoka).



VAIHE 4: Lopullisessa vaiheessa et ole enää paratiisissa tai kiirastulessa. Olet vain paikassa jossa elät ja teet töitä. Koet olosi kotoisaksi. Olet jo kehittänyt omat rutiinisi ja olet niihin tyytyväinen. Pizza olisi välillä kiva, mutta tulet hyvin toimeen myös daal-bhatilla; itse asiassa olet jopa alkanut tunnistamaan erilaisia riisilajeja! Olet myös oppinut että vaikka aikaisemmin luulit tietäväsi jotain Nepalista ja sen kulttuurista, on sinulla vielä paljon opittavaa. Eikä viikko ilman sähköä, suihkua tai postia ei ole maailman loppu!"


Minä olen kaivannut tämän seitsemän kuukauden aikana miloin mitäkin asiaa. Usein kaivatut asiat ovat liittyneet, omaan henkilökohtaiseen elämään, kulttuuriin ja opittuun elämäntyylin: perhe, läheiset, toimiva sähkö, vessa, oma sänky, kahvi, lämmin suihku, lumi, saunominen, lenkkeily ja niin, taisin jo sanoa: oma sänky.

Näin reissun kääntyessä loppuun huomaan käyneeni jo läpi Jon Burbankin kuvailemat neljä sopeutumisen vaihetta. Sopeutumisestani huolimatta olen iloinen saadessani nähdä läheiset ihmiset ja myös kaikki kaipaamani asiat. Yksi kaivatuista asioista, jota en aikaisemmassa listassa maininnut on ollut itselle yllätys: olen kaivannut omaa äidinkieltäni ja läppärini näytön rikkouduttua omia suomalaisia aakkosia! Työskentely englannin kielellä ja nepalin kielen opiskelu ovat rikkaus ja mahdollisuus, mutta silti iloitsen paluusta ääkkösten valtakuntaan!





  

LAST DAY IN POKHARA

Time flies. Almost seven months in Nepal and now it is my last day in Pokhara. 

In the morning captain and his wife took us over the lake with our luggage. Strange, no more rowing or kayaking for couple of moths. In Finland lakes will be frozen... hmmm...

Beautiful warm morning and crispy clear mountains were making the journey over the lake enjoyable. Even the homeless people at Lakeside looked happier and smiled more than in during many of previous cold weeks.

last time over the lake

Captain and his house

 

Me and my fresh stomach flu (started this morning, stomach flu number 27 or something) went together with Zelda to meet Pokhara group participants at Alternatives office on New Road. Stomach flu decided it is not my day to work and I returned back to Lakeside.

Now couple of hours `office` work and I have done my volunteering for Change for Change. Tomorrow morning we will see our participants on our way out from the city. Week from now I will be in Delhi.

I have been missing my family and friends in Finland, now I have started to miss my Nepali friends and Nepal. I try to comfort myself with Henry David Thoreau`s words: "Nothing makes the earth seem so spacious as to have friends at a distance; they make the latitudes and longitudes."