Bhutanilla on hyvin mielenkiintoinen ja kirjava historia. Tällä kertaa blogissani käsittelen kuitenkin enemmän päiväkirjanomaisesti matkamme rytmiä. Maa on jokaisen euron ja hikipisaran arvoinen, jonka siellä kulutat!
 |
TÄSSÄ MUUTAMA BHUTAN FAKTA
(cicerone Bhutan opas, Lonely Planet Bhutan opas ja Wikipedia):
- n. 700 000 asukasta
- Kieli Dzongkha
- Valuutta Bhutanin ngultrum
- yli 90% väestöstä buddhalaisia
- Monarkia vuodesta 1907 vuoteen 2008, jolloin syntyi perustuslaillinen monarkia
- Ennen vuotta 1960 maassa ei ollut teitä, kouluja, sähköä eikä näinollen radiota, televisiota jne.
- Maailman viimeinen maa, jossa aloitettiin televisiolähetykset ja nekin 1998 jalkapallon MM-kisojen takia!
- Työssäkäyvillä kansallispukupakko
- Maahan matkustavien täytyy maksaa 200-250 euroa/ vuorokausi, maksu tosin sisältää kaiken muun kuin
juomat. Matkailijoiden määrä on vuosittain rajallinen
- Maa ei mittaa bruttokansantuotta vaan bruttokansanonnea: GNP = Gross National Happinessa
- Luonto ja luonnon suojeleminen on hyvin tärkeää: muovikassit ovat kiellettyjä, autoista mitataan vuosittain
pakokaasupäästöjen pitoisuudet ja teollisuuden rakentaminen on voimakkaasti rajoitettua, mistä johtuen
Bhutan on riippuvainen tuontitavaroista. Ainoa maahan lentävä lentoyhtiö on Bhutanilainen Drukair, jolla on
vain viisi ulkomaille lentävää konetta
- Maa ansaitsee tulonsa nykyään vesivoimasta ja turimista
  |
| Oppaamme miehen kansallisasussa ja kollegansa naisen kansallisasussa (värejä ja kuvioita saa olla monenlaisia) |
MATKAKUVAUS
PÄIVÄ 1
Kohtaaminen Helsinki-Vantaan lentokentällä ja lento Delhiin, josta olin lentänyt vasta pari viikkoa aiemmin takaisin Suomeen...
 |
| Qutab minareetti |
PÄIVÄ 2
Lennon laskeuduttua siirryimme hotellille, jossa aamiainen, lepoa ja virkistäytymistä. Lounas ja syöksyminen Delhin loputtomiin nähtävyysmahdollisuuksiin; me kävimme tutustumassa Jama Moskeijaan, India porttiin, presidentin taloon ja Qutab minareettiin. Iltapäivä kului nopeasti ja bussin ikkunasta pystyi pääsemään vähän sisälle Intian niin ihanaan kulttuuriin, värikkyyteen ja kulkuneuvojen kijavuuteen. Mieli jo kaikilla määränpäässä!
PÄIVÄ 3
 |
| Kamelin ohitus Delhissä |
Bhutanin ainoa kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Parossa yli kahden kilometrin korkeudessa. Kenttää pidetään yhtenä maailman vaarallisimpana. Meille kenttä avasi pilviverhonsa vasta muutaman tunnin Intian välilaskun jälkeen. Lentokoneesta oli täydelliset näkymät maailman korkeimmille vuorille,
joten edestakainen lentäminen ei haitannut suuremmin ketään. Everestin näkeminen mistä tahansa suunnasta käsin on aina sydäntä sykähdyttävää.
Paikallisoppaamme, tuttavalisesti Santtu, vei meidät iltapäiväksi nähtävyyskierrokselle, jotta matkustamisesta jäykistyneet jäsenet olisivat valmiimpia muutaman päivän päästä alkavalle vaellukselle.
Kävimme katsomassa Paron linnoitusta ja museota, josta aloittaisimme muutaman
päivän päästä vaelluksemme. Pieneltä ja rauhalliselta tuntuva kaupunki sai
ryhmämme jo heti nyökkäilemään tyytyväisenä matkavalinnastaan. Leppoisuus huokui sekä ihmisistä, rakennetusta ympäristöstä että luonnosta. Delhin äänten, saasteiden ja ihmispaljouden jälkeen olimme saapuneet omastakin mielestämme maailman viimeiseen Shangri-Lahan.
 |
| Siellä niitä on: "Isoja Ryppyjä" |
PÄIVÄ 4
Akklimatisoitumispäivä vietettiin kiipeämällä kallionkielekkeelle rakennettulle "Tiikerin pesälle" eli
Taktsang Palphug (3120m) luostariin. Kilometrin nousu ylös oli kaiken vaivan
arvoinen! Saimme myös paikallisoppaamme haukkomaan henkeään, kun Taunon
GPS:n kartan reittikuva muistutti Buddhan korvaa. Kaikkiin Bhutanin luostareiden perustamispaikkaan liittyy joku pyhä legenda; täällä Guru Ringpoche oli tarun mukaan lentänyt tiikerinaaraan selässä kallionkielekkeelle, meditoinut luolassa ja nähnyt kahdeksan pyhää buddhan manifestoa. En kyllä vielä nytkään kuvia katsellessa voi kuvitella sitä työn määrää tai loukkautuneiden tai kuolleiden rakentajien määrää mitä tähän korkealla kallionkielekkeellä sijaitsevaan rakennuksen rakentamiseen on käytetty.
 |
| Minä matkalla tiikerin pesälle |
 |
| Taktsang Luostari eli Tiikerin pesä |
 |
| Buddhan korva-reitti! (Taunon ottama reitti ja kuva) |
PÄIVÄ 5
Drukpath vaellus alkaa
Kansallismuseolta (2450m) leiripaikkaan Jele Dzong luostarin alapuolelle (3436m)
Tapaamme aamulla mukaan lähetevän henkilökunnan ponien ja hevosten kera. Meitä on viisi, mukaan lähtee neljä henkilökunnan jäsentä ja 12 eläintä... Aivan kuin keskiajan retkikunnat konsanaan! Lähes kilometrin nousun aikana maisema vaihtui omenalehdoista suurten puitten varjojen alta avoimpaan vuorstomaisemaan. Leirimme sijaitsi reittimme syrjäisimmän, Jele Dzongin, alapuolella.
JELE DZONG
on vierailun arvoinen, ei ainoastaan akklimatisoitumisen vuoksi.
Pilvettömänä päivänä luostarin pihalta olisi nähnyt Tiibetin rajan
lumihuippuiset vuoret, myös Jhomolharin (7315m). Dzongissa, luostarin ja
linnoituksen yhdistelmässä asuu vain muutama munkki ja munkkioppilas.
Dzongia on kunnostettu viime vuosina, mutta rakennuksesta näkee vielä
luonnovoimien jäljet. Katto pysyy paikallaan maahan saakka
kiinnitettyjen rautakaapeleiden ansiosta. Vierailimme alueella viiden
aikaan iltapäivällä, jolloin munkeilla oli alkamassa iltaseremonia ja
meidät kutsuttiin sisälle. Seremonian kuuntelemisen lisäksi pääsimme
pelaamaan noppapeliä, jossa jokainen sai heittää kahta noppaa. Noppien
yhteistulos kertoo kuinka onnekas olet. Meidän ryhmästä yksi henkilö sai luvun
yhdeksän, mikä on onnekkain luku. Tämä luostari oli matkan jälkeen
mielestämme eniten lahjoitusten arvoinen!
PÄIVÄ 6
Jele Dzongilta (3436m) Tshokamiin (3935m)
PÄIVÄ 6
Jele Dzongilta (3436m) Tshokamiin (3935m)
Telttaan tuodun teen, aamupaakkaamisten ja keittiötiimimme loihtivan hyvän aamiaisen jälkeen päivän matka alkoi uudella kiipeämisellä Jele Dzongiin, missä näimme munkkioppilaiden heittävän perinteistä tikkapeliä. Munkit eivät saa harrastaa kansallisurheilua jousiammuntaa, joten he ovat kehittäneet aikojen saatossa itselleen korvaavan tikanheittopelin.
 |
| Tikka |
 |
| Heitto lähtee |
PÄIVÄ 7
Thokamista (3962m) Jane Tshohon (3956m)
Yöllä satanut lumi valaisi
maisemaa, kun aamiaisella saimme kuulla että pääsemme sittenkin
toteuttamaan alkuperäisen reittimme. Viime viikkojen lumisade oli tehnyt
tilanteen muuleille hankalammaksi, joten tiesimme jo liikkeelle
lähtiessämme että leirimme tulee olemaan alunperin suunnteltua
kauempana, joten pävästä tulee kestoltaan trekin raskain.
Jokaisen päivän reitti alkoi lihaksia lämmittävällä
nousuosuudella. tänäänkin nousimme pieneen solaan ja pääsimme yli
neljään kilometriin. Kumpuileva reitti oli maiseltaan aikaisempia päiviä
avarampi, joten näimme kävellessämme laakson toisella puolella kulkevan
seuraavan päivän lumisen reitin. Reitti muuttui aikaisemmasta
tasaisesta polusta kivisemmäksi sekä lumisemmaksi ja vaikeutti hieman
matkantekoa. Lounastauolla näimme ensimmäistä kertaa jakkeja lähempää.
Laskeuduimme viettämään yötä järven rannalle, jakinajajien leiriin. Kaikki leiripaikat ovat vielä nykyäänkin jakinajajien käytössä. Me olimme niin aikaisin vuodesta liikkeellä, että jakit ajajieen olivat vielä alempana vuoristossa. Kaikki olivat tyytyväisiä
päivän päättymiseen ja levon mahdollisuuteen. Mikään ei piristä moraalia
niin hyvin kuin maittava lämmin ruoka, ryyditettynä loistavalla
palvelulla, tuikkivien silmien ja hymyjen kera. Itse olen kipuillut jo muutaman päivän mahani kanssa, mutta ruoka kulkee hyvin sisään ja ulos. ;-)
PÄIVÄ 8
Jane Tshosta (3956m) Phajoding (4090m)
Aamun nousu järveltä kulkee kuivaa joenuomaa
pitkin. Uoma oli vielä paikoittain jään ja lumen peitossa. Polku jatkui
ensimmäiset neljä tuntia lumisena ja liukkaana. Matkan aikana on 9
pientä solaa, joista n. 4 solaa on selkeämmin havaittavissa kävelyn
aikana. Ennen kuin matkan nousuosuus loppuu, pysähdymme Thujedrajn
solaan, josta avautuvat pilvettöminä päivinä panorama näköalat
lumihuippuisiin vuoriin mm. Bhutanin korkeimpaan vuoreen Gangar
Punsumiin (7546m). Meille riitti kauniit maisemat, jossa huiput
piilottelivat pilviverhon takana. Solalta olisi ollut mahdollista
kiivetä 4320 metriä korkealle näköalapaikalle, jossa on aikaisempina
aikoina järjestetty taivashautajaisia. Paikka on vielä täynnä
rukouslippuja ja nuotioiden jäänteitä. Meille riiti sata metriä alempana oleva reitti.
Laskeuduimme kohti Phajodingin luostarialuetta yhden
syrjäisemmän meditaatio gompan (temppelin) kautta. Temppeli on
rakennettu kallionkielekkeelle (3950m) ja vieressä olevasta kalliosta
valuul pyhää vettä. Luostarin pihalla sijaitsee luonnonkivestä
muodostunut chorten (stuba).
 |
| Telttakodit ja telttavessa! |
Phajodingin pääluostarissa oli päivällisemme
jälkeen seremonia menossa ja pääsimme sitä jälleen seuraamaan. Oppaamme
mukaan olimme olleet koko matkamme ajan hyvin onnekkaita, sillä normaalisti luostareihin ei
päästetä vierailijoita.
Telttojen ympärillä ruokaili lauma jakkeja, jotka ajoivat
muulejamme edestään pois. Luostarin koirat innostuivat uusista
tulokkaista ja muulit puolestaan kyllästyivät koiriin jahdaten näitä
muutaman tunnin ajan ennen yölevolle asettumista. Päivällisen jälkeen
saimme kuunnella bhutanilaisia lauluja oppaamme, apupoikien ja
hevosmiehemme esittäminä. Apupoika Kaka oli osallistunut Bhutanin Idols
ohjelmaan! Saimme siis sangen viihdyttävän illan itsellemme!
 |
| Jakit |
PÄIVÄ 9
Phajodingistä (3690m) kohti Thimpua
Muulien
rouskuttaessa aamuruokaansa valmistauduimme haikein mielin aloittamaan
viimeisen kävelypäivän. Reittimme oli tähän saakka ollut nousujohteinen ja kumpuileva. GPS oli monta kertaa näyttänyt yli neljän kilometrin lukuja, joista kukaan ei olisi halunut laskeutua alas. Polku johti hiekkaista, kivistä ja mutkittelevaa
uraa pitkin alas kohti Bhutanin pääkaupunkia Thimphua. Lumiset polut
jäivät taakse kun laskeuduimme kukkivien rhododendronien laaksoon.
Hallintopalatsin luona suoritetaan joka päivä kansallislipun lasku. Kävimme katsomassa toimituksen ja hihittelemässä koiralle, joka seurasi myös lipunlaskua tarkkaan. Koira osasi ulvoa lähes nuotilleen torvien törähdykset ja munkkien laulut! Koiraa ei selvästikään oltu tilattu esiintyjäksi, vaan se oli yksi Bhutanin monesta kulkukoirasta.
Yöksi hotelliin. Lämmin suihku ja pehmeä peti. Ei nuokaan ole huonoja juttuja!
 |
| Koira ulvoo sotilaiden takana torvisoiton ja munkkien laulun tahtiin |
 |
| Kansallislipun lasku iltapäivisin |
 |
PÄIVÄ 10
Aamiaisen jälkeen kävimme
katsomassa hotellin vieressä jousiammuntaharjoitteluja. Olen itse
harrastanut jousiammuntaa vuosia työni vuoksi ja näiden miesten ammunnan seuraaminen
samaan aikaan oli inspiroivaa ja peloittavaa. Ammuntamatka on 140 metriä
ja radan toisesa päässä vastapuolen joukkueen ampujat odottavat pienen
taulun vieressä saapuvaa nuolta. Hyvän osuman jälkeen taulun vieressä
olevat miehet tanssivat ja laulavat osuman kunniaksi. Tilanne tuntui enemmän kansanjuhlalta kuin kilpailulta; en tiedä oliko kumpikaan vai kumpikin.
 |
 |
 |
Kävimme kävelemässä keskustassa, shoppailemassa paikallisia erittäin laadukkaita käsitöitä ja
testaamassa toimivatko suomalaiset pankkikortit pankkiautomaatilla ja toimivathan
ne! Osassa kaupoista voi maksaa pankkikortilla, mutta laskun loppusumma
voi olla silloin jopa 25% suurempi kuin käteisellä ostettaessa.
Iltapäivällä lähdimme tutustumaan Takiniin, Bhutanin kansalliseläimeen. Eläinpuisto oli aikoinaan
kolmannen kuninkaan rakentama ja neljäs kuningas totesi että
eläinpuistot ovat buddhalaista filosofiaa vastaan, eläimiä ei saa vangita ja vapautti eläimet
luontoon. Jostain syystä normaalisti arka ja piilossa elävä takini jäi
asumaan Thimphun kaduille etsien ruokaa ja tuhoten ihmisten puutarhoita, joten näille eläimille
päätettiin rakentaa suojelualue hiemen kauemmas keskustasta.
 |
| Oppaamme ja takiini |
 |
| Takiini |
 |
| Nunna ja koira |
 |
| Nunna |
Punakhassa kävimme tutustumaan maan suurimpaan ja vaikuttavimpaa linnoitukseen, Punakha Dzongiin. Matkamme aikana, maaliskuun puolivälissä, suurin osa Thimpun munkeista oli viettämässä talven kylmää aikaa lämpimämmässä Punakhassa joten linnoituksessa riitti vilskettä.
Punakhassa sijaitsi myös "Divine Madmanin" (Drukpa Kunley Lama) kunniaksi rakennettuun luostariin. Lähistöllä sijaitsevassa kylässä näkyi ehkä koko maasta selviten Divine Madmanin vaikutus; talojen seinät olivat maalattu täyteen pyhiä falloksen kuvia ja kaupoista sai ostaa erikokoisia ja värisiä pahoilta hengiltä suojaavia fallos koristeita.
 |
 |
 |
Paluumatkalla Paroon pysähdyimme jälleen Dochu Lan solaan, sillä kaikki unelmoivat jo
paluusta korkeammalle vuoristoon. Kolmessa kilometrissä oli hyvä nauttia viimeiset
teet ennen laskeutumista pikkuhiljaa kohti normisuomalaisen korkeuksia.
PÄIVÄ 12
Aamulla ajoimme vielä viimeisen
kerran oppaamme "Santun" ja kuljettaja "Pasasen" kanssa katselemaan maisemia. Paron
lentokenttää vastapäätä olevalla rinteellä on levike, jossa saa hyviä
kuvia tästä pahamaineisesta lentokentästä. Viimeiset halaukset ja
hyvästit bhutanilaisille oppaillemme ja matkustimme Delhiin.
Päätimme viettää lepoillan hotellilla, sillä kukaan ei
halunnut viettää hikisiä tunteja autossa ja ruuhkassa. Bhutanin matkamme
aikana Delhin säätila oli muuttunut radikaalisti ja ulkolämpötila oli
38 astetta, hotellin uima-allas houkutti nähtävyyksiä enemmän.
PÄIVÄ 13
Lento Helsinkiin ja jäähyväiset kentällä. Bhutan voitti puoleensa kaikki matkalla olleet!
 |
| Oppitunti pikkumunkeille luostarin pihalla |
 |
| Harjoitukset |
 |
| Pikkumunkit näkevät ensimmäistä kertaa elämässään itsensä oikeassa valokuvassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti