Mitä sitä ihminen kotimatkallaan pidemmältä matkalta muuta tekee kuin vertaa; itseään ennen matkaa ja nyt, omaa kotimataan siihen maahan mistä on palaamassa ja kaipuuta läheisiään kohtaan suhteessa uusien ystävien ikävään. Tilanne on vähän kuin laihduttajan ennen ja jälkeen kuva, jännityksellä haluaa nähdä mitä "kuuri" sai aikaan. Täällä minä nyt sitten Delhissä "katselen" näitä ennen- ja jälkeen kuvia. Taitaa vain olla niin että kuvien kehittyminen on kesken ja pitää malttaa mieli kotiin saakka, odottaa että aika tasoittaa pikselit selkeäksi kuvaksi... vai kehittyykö kuva koskaan valmiiksi? Ja haluanko edes katsoa liian tarkkaan?
Se että mieli on myllerryksissä ja sydämeen sattuu hyvällä tavalla on paljon parempi juttu kuin matkaripuli vai mitä? Tuntuu joskus siltä kuin tässä kiireisessä yhteisunnassa tunteet eivät olisi sallittuja, ne pitäis esittää tiettyy aikaan tai teityssä muodossa, tai jopa niin että negatiivisuus, jurputtaminen ja mököttäminen on sallitumpaa kuin vallaton onnen ilmaus. Mököttäjä jätetään rauhaan ja hänen annetaan rauhassa muhia omissa liemissään, onnellinen ihminen on hieman kuin kylähullu seurueessa, kukaan ei tiedä minne katsoisi tai miten reagoisi.
Minäpä tunnen juuri nyt, ja paljon! haluan itkeä ja nauraa tätä suloisen makeaa ja karvasta onneani, jota hyvänlaatuinen ikävä maustaa. Haluan kohottaa kasvoni taivaalle ja huutaa suureen ääneen: "Kiitos!!" ja huutaa sen kaikelle tämän matkan aikana tapahtuneelle: ihmisille, täytetyille mahdollisuuksille, täyttymättömille unelmille...etenkin sille kuinka monet kerrokset suomuja on varissut silmien edestä ja sielu on päässyt vapaaseen liitoon.
Mark Twain kirjoitti vuonna 1869: " Matkustaminen on kuolemaksi ennakkoluuloille, kiihkoilulle ja ahdasmielisyydelle, ja yksin siksi moni meistä sitä kipeästi tarvitsee.". Viisas mies tuo Mark.
Lääkärit kirjoittavat nykyään reseptejä, joissa kehotetaan ihmisiä liikkumaan, jotta vältettäisiin vakavampia sairauksia - pysyttäisiin terveenä. Voisivatkohan terapeutit alkaa kirjoittamaan matkustamisreseptejä ahdasmielisille ja kiihkoilijoille? Juuri ennen Suomeen palaamista luin nettilehdistä uutisia joiden perusteella arvelisin, että tuollainen resepti olisi tarpeen monessa maassa, ei yksin Suomessa ja usealle ihmiselle! Ja tässähän en siis välttämättä tarkoita matkustamista aurinkorannalle ja suomalaisten lihapullien nauttimista päivittin; tarkoitan matkaa, joka vie sinut toisen maan ihmisten, kielen, tuoksujen, makujen ja kulttuurin ytimeen ja pakottaa kohtaamaan itsesi oman kulttuurisi kasvattina. Tämä altistus täytyy kestää tarpeeksi kauan toimiakseen ja tarpeeksi on erimittainen ajanjakso jokaiselle meistä.
Kiihkoiluksihan tämä vähän meni, mutta menköön!
Onnellisena siis palaan kotiin, sen vain halusin kertoa! :-)
Se että mieli on myllerryksissä ja sydämeen sattuu hyvällä tavalla on paljon parempi juttu kuin matkaripuli vai mitä? Tuntuu joskus siltä kuin tässä kiireisessä yhteisunnassa tunteet eivät olisi sallittuja, ne pitäis esittää tiettyy aikaan tai teityssä muodossa, tai jopa niin että negatiivisuus, jurputtaminen ja mököttäminen on sallitumpaa kuin vallaton onnen ilmaus. Mököttäjä jätetään rauhaan ja hänen annetaan rauhassa muhia omissa liemissään, onnellinen ihminen on hieman kuin kylähullu seurueessa, kukaan ei tiedä minne katsoisi tai miten reagoisi.
Minäpä tunnen juuri nyt, ja paljon! haluan itkeä ja nauraa tätä suloisen makeaa ja karvasta onneani, jota hyvänlaatuinen ikävä maustaa. Haluan kohottaa kasvoni taivaalle ja huutaa suureen ääneen: "Kiitos!!" ja huutaa sen kaikelle tämän matkan aikana tapahtuneelle: ihmisille, täytetyille mahdollisuuksille, täyttymättömille unelmille...etenkin sille kuinka monet kerrokset suomuja on varissut silmien edestä ja sielu on päässyt vapaaseen liitoon.
Mark Twain kirjoitti vuonna 1869: " Matkustaminen on kuolemaksi ennakkoluuloille, kiihkoilulle ja ahdasmielisyydelle, ja yksin siksi moni meistä sitä kipeästi tarvitsee.". Viisas mies tuo Mark.
Lääkärit kirjoittavat nykyään reseptejä, joissa kehotetaan ihmisiä liikkumaan, jotta vältettäisiin vakavampia sairauksia - pysyttäisiin terveenä. Voisivatkohan terapeutit alkaa kirjoittamaan matkustamisreseptejä ahdasmielisille ja kiihkoilijoille? Juuri ennen Suomeen palaamista luin nettilehdistä uutisia joiden perusteella arvelisin, että tuollainen resepti olisi tarpeen monessa maassa, ei yksin Suomessa ja usealle ihmiselle! Ja tässähän en siis välttämättä tarkoita matkustamista aurinkorannalle ja suomalaisten lihapullien nauttimista päivittin; tarkoitan matkaa, joka vie sinut toisen maan ihmisten, kielen, tuoksujen, makujen ja kulttuurin ytimeen ja pakottaa kohtaamaan itsesi oman kulttuurisi kasvattina. Tämä altistus täytyy kestää tarpeeksi kauan toimiakseen ja tarpeeksi on erimittainen ajanjakso jokaiselle meistä.
Kiihkoiluksihan tämä vähän meni, mutta menköön!
Onnellisena siis palaan kotiin, sen vain halusin kertoa! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti