VIRVATULTEN POLKU JA TIILIKAN KANSALLISPUISTO

Jokavuotinen lähiympäristön polkujen tarkastaminen jatkui kuluneella viikolla Virvatulten polun  ja Tiiikan Kansallispuiston  patikoinnilla. Ensin kiersimme yhtenä iltana työpäivän jälkeen hyvässä seurassa Tiilikan kansallispuiston 7 kilometriä pitkän Uiton Kierron.

Perjantai-illan ja lauantain vietimme kävellenMetsäkartanolta Virvatulten reittiä pitkin Tiilikan kansallispuiston Pohjoislahteen; matkaa kertyi 30 kilometriä.

Yrttisuo

Pankalammella, minä makuupussissa sikeässä unessa ja vahti odottaa (Kuva: Ari Kekki)

19 kilometrin mittainenVirvatulten reitti alkaa Metsäkartanolta, josta Yrttisuon ja yrttilammen kautta tullaan Pumpulikirkon hiidenkirnulle. Maastot vaihtelevat metsäautoteistä, avosoihin, kangasmetsistä rotkolaaksoihin. Pumpulikirkolta on Pankalammen laavulle matkaa enää vain pari kilometriä.

Kevättulvan aikaan Pumpulikirkolle vievän polun voi kiertää kulkemalla hiekkamontulta metsäautotietä pitkin Konttimäen parkkipaikalle ja jatkaa sieltä takaisin polulle.

Ari oli mennyt jo edeltä valokuvaan reitin elämää, joten saavuimme Laonikoksen kanssa nauttimaan tuoreet kahvit. Aamulla heräsin kahtakymmentä vaille yhdeksän ja olin täysin varma että kanssapatikoijat olivat kyllästyneet odottamaan minua ja jatkaneet matkaa. Ulkona vain nukkuu niin hyvin!! Uusi makuupussi, loistava sää ja onnellinen koira kyljessä... mikä siinä nukkuessa! Onnekseni Cara, Ari ja Laonikos olivat vielä paikalla.

Luonnon aarteita

Hyvässä seurassa

 Pankalammelta jatkoimme matkaa Löytynsuon-Maamonsuon suojelualueen kautta kohti Tiilikan kansallispuistoa. Polku on vähän käytetty ja paikoittain reittimerkinnät ovat piilossa puiden alla tai kaatuneet maahan.Viimeiset 2,2 kilometriä kuljetaan pölyistä Hiirikylän hiekkattietä pitkin. Tämä kevät on ollut erittäin kyykäärmepitoinen, niin tälläkin kertaa. Tietä pitkin luikerteli muutama käärme ja yksi käärme yritti ylitää Tiilikkajärveä Uiton Kämpän kohdalla.

Luonto täynnä ihmeitä

Uiton Kämpän silta

Tiilikanaution torppa

Patikoinnin aikana huomaa hyvin mikä osa reittiä on suosituin. Osa Virvatulen reitin pitkospuista on jo parhaat päivänsä nähneitä ja rehevimmillä kankailla polkua on hankala nähdä rehevän kasvillisuuden alta. Tiilikan Kansallispuistoon saavuttaessa polut ovat selkeämpiä ja rakenteet uudempia. Kansallispuistoon ollaan juuri parhaillaan asentamassa mattolaskuria polulle helpottamaan kävijämäärän tarkkailua.

Olli Tiaisen entisellä kotitalolla Tiilikanaution torpalla on aina yhtä mukava käydä. Keskellä erämaisia metsiä ja suoalueita eteen avautuu niitty, jolle on ripoteltu kauniita ajan harmaantamia hirsirakennuksia. Polku kääntyy torpalta kohti rantaa koivukujaa pitkin.

Pitkospuita kilometreittäin

Matkalla riitti monta suota

 Jatkoimme matkaa Tiilikanaution torpalta Koirakiven ja Täyssinän rauhan kiven kautta Pohjoislahden parkkipaikalle. Polun varrella on useita hyviä uimapaikkoja, pieniä suoalueita ja uskomaton määrä luonnonnähtävyyksiä (oravan syömiä käpyjä, majavan nakertamia puita, pitkospuilla viipeltäviä ötököitä..).

Kolmenkymmenen kilometrin lenkki loppui melkein enennen kuin alkoikaan. Pohjoislahden parkkipaikalta saimme Teemulta kyydin takaisin Metsäkartanolle. Kiitos luonto, kiitos seuralaiset ja kiitos Teemu!

Luonnon tallentaja