KEYRITYNJOKI

 

  

 

Minun yhdeksäs toukokuun leirikoulusesonki Nuorisokeskus Metsäkartanolla käynnistyi heti vuorotteluvapaalta palattuani ja samalla Pohjois-Savon vedet vapautuivat täyttäen joet melojia varten. Metsäkartanolta Rautavaaralle virtaava Kyritynjoki on parhaimmillaan juuri kevättulvien aikaan.

Olemme viimeiset seitsemän vuotta meloneet joen ohjaajien kanssa heti jäiden lähdön aikoihin. Jonain vuonna jopa aloittaneet melonnan viimeisten jäiden keskeltä ja takaisin palattuamme huomanneet viimeistenkin hileiden kadonneen! Välillä reitti on melottu vain osittain, mutta useimmiten alusta loppuun saakka. Nyt päädyimme ratkaisuun, jossa meloimme Metsäkartanolta järvireitit ja laskimme läpi kaikki kosket rantautuen Rautavaaran teatterin kohdalta.

Metsiksen vanhat retkikajakit kuljettivat neljä melojaansa turvallisesti läpi kuohuvan reitin. Matkalla pysähdyttiin vain pari kertaa jalkautumaan: ohittamaan liian matala silta Keyritynjokisuun laavulla, Saarisen saareen ja katsomaan miltä Korkeakosken kuohut näyttävät. Pilvinen päivä ei haitannut menoa ollenkaan, itseasiassa joen kuohuja on helpompi "lukea" pilvisellä säällä kuin kirkkaalla auringonpaisteella.

Keyrittyjärvi lähdön hetkellä (Kuva: Pauli Sorsakari)

 Metsäkartano sijaitsee Ylä-Keyrittyjärven rannalla, josta melonta on hyvä aloittaa. Reitti alkaa hitaasti virtaavien joenmutkien yhdistämänä järvireittinä. Nurmeksentien sillan jälkeen edessä on jokijärvi, josta seuraavan järven, Saarisen, jälkeen alkaa loppumatkan kestävä jokiosuus. Reitillä näkee keväällä paljon muuttavia vesilintuja, majavanpesiä ja vaihtelevaa metsämaastoa sekä suota.

Keyritynjokisuun laavulta johtava silta (Kuva: Pauli Sorsakari)

 Kosket ovat helpohkoja ja hyviä laskettavia. Katajamäen lähellä oleva Kalliokoski sekä Lapinmäellä oleva Korkeakoski ja Pitkäkoski ovat matkan vaativimmat osuudet. Tänä vuonna nämäkin kosket olivat hämmentävän helppolaskuisia, sillä kaikki normaalisti näkyvissä olleet kivet olivat runsaan vesimassan alla. Siltikin sylillinen joen kuohua on aina hymyn arvoista; oli se sitten läpilaskien tai kikkaillen hankittua!!

 Yläjuoksun osuus Ylä- ja Ala-Keyritty-järvien välillä on yli 30 kilometrin mittainen ja sillä on laskua peräti 60 metriä. Matkantekoa vauhdittavat reitin 14 koskea, jotka nyt laskimme kaikki.

 Meillä oli mukana oli GoPro kamera, jolla kuvattiin videota lähes kaksi tuntia... akku harmillisesti loppui juuri ennen näyttävämpiä koskiosuuksia. Videomateriaali on vielä purkamatta näin leirikoulusesongin kiireiden hulinassa. Kaikki kuvat reissulta ovat Pauli Sorsakarin puhelimesta lainattuja. Kiitos Pale!

Tämänkaltaiset rutiinit, kuin tämä jokakeväinen melonta, ovat elämän suola! Jokaisen melontareissun aikana on ollut mahtavia keskusteluja, koskien herkuttelua, tasaiseen veteen tympiintymistä ja päivän päätteeksi saunominen tyytyväisyyttä puhisten. Vaikka maailmalla matkustaminen on hieno juttu, löytyy meiltä kotinurkiltakin upeita kohteita koettavaksi!!