SAUNOMISTA VAI SAUNATERAPIAA?

Pitkä työpäivä, stressaava rytmi, raskas liikunta, riidat, univaikeudet.. toisaalta myös onnellinen olotila, ystävät, keskustelu, puhdistautuminen. Mikä yhdistää kaikkea elellämainittua? SAUNOMINEN.

Olen yrittänyt selittää maailmalla ollessani saunomisen tärkeyttä lähinnä itselleni, mutta myös suomalaiselle kulttuurille. Palattuani takaisin vuorotteluvapaalta, on saunomisen merkitys vain kasvanut ja tuntui että innostuin hetkeksi jopa liikaa. Löylynhämärässä lämpimässä myös ajatukset ja keskustelu pehmenevät antaen mielelle ja sydämelle luvan rentoutua kehon puhdistuessa.

Minulle itselleni saunominen ei ole vain puhdistautumista tai rentoutumista, vaan siihen on aina liittynyt myös syvällisempi, lähes terapeuttinen vaikutus. Halusin tietää enemmän kuin vain oman kokemukseni verran. Päädyin siis kaivelemaan saunomiseen liittyvää tietoutta. Tutkimalla yritin paikallistaa johtuuko oma suhteeni saunomiseen suomalaisuudesta tai jostain muusta... siis onko saunominen meillä kirjattuna suomalaisuusgeeneihin.

... ja tietoahan löytyy!! Kiitos wikipedian, saunaseuran sivujen, terveyskirjston sivujen jne. Näin leirikoulusesongin laiskistamana lainaan lähes suoraan joitan netistä löytämiäni tietoja. Kuvat ovat edelleen omiani. Hämmästyksekseni löysin Suomessa järjestettävän myös saunaterapiakoulutusta...

SAUNOMISEN PERITEITÄ
Sauna on ollut jo perinteisesti parannuskeino tai osa hoitoa hyvin moniin erilaisiin sairauksiian. Vanha sananlasku: "Jos ei sauna, terva ja viina auta, on tauti kuolemaksi" kertoo saunomisen tärkeydestä. Sauna on ollut myös entisaikojen hygieenisin paikka synnyttää lapsi, mutta myös pestä menehtynyt läheinen valmiiksi viimeiselle matkalleen. Saunassa on parannettu sairaita, kupattu, vaihdettu kuulumisia ja vietetty perheen yhteistä aikaa. Muistan itsekin lapsuudestani kuinka juhlapyhiin valmistautumiseen aina liittyi saunominen. Joulupöytään tai juhannuskokolle ei ollut asiaa ellei ollut käynyt saunassa kylvyssä! Uudenvuoden ilotulituksenkin sai katsoa vasta kun "vanhan vuoden liat" oli pesty pois.

Saunalla on katsottu olevan erityinen, yliluonnollinenkin puhdistava vaikutus. Juhlapäivien aattoihin liittyvät saunomiset ovat olleet mukavan kokemuksen lisäksi osin rituaalista puhdistautumista. Joskus saunassa ajateltiin asuvan yksittäisen haltijan, saunatontun. Saunassa ei ole saanut kiroilla, että saunan haltija ei suuttuisi.

Saunassa tai löylyssä on uskottu asuvan haltijoita, varsinkin tulen väkeä, joka karkottaa muiden väkien aiheuttamia sairauksia eli vihoja. Erityisen hoitavaksi sauna on voitu tehdä lämmittämällä se ukkosen särkemillä puilla. Tällöin on ajateltu saatavan voimaa myös ukkosen väellä. Eri puulajien käytöllä saunan lämmityksessä oli maagisia tarkoituksia, samaten eri aineksista kootuilla vihdoilla. Esimerkiksi uidessa saatua veden väen aiheuttamaa sairautta, veden vihaa, on katsottu voitavan hoitaa saunassa. Myös veden väkeä on voitu käyttää osana hoitoa saunassa, ja sitä on joskus tarkoituksella "otettu saunaan" kylvetyksessä käytetyn veden mukana.

Minä, koira ja rantalintu

Kohti vettä

Kevät muuttaa maisemaa voimalla

Saunasta järveen

SAUNOMINEN TOTTA JA TARUA:

• Tiheäkään saunominen ei kuivata ihoa; se päinvastoin parantaa ihon läpäisyestettä niin, ettei saunojan iho kuivu niin helposti kuin saunaa välttävän iho. Useat saunovat kesällä päivittäin tai lähes päivittäin. Se saattaa ainakin osaltaan selittää sen, ettei kuivaihoistenkaan iho kuivu kesällä niin paljon kuin talvella.
• Psoriaasissa ja monessa muussakin ihotaudissa, esimerkiksi tali-ihottumassa ja infektoituneessa ekseemassa, tiheä saunominen on eduksi.
• Saunomisesta ei ole haittaa raskauden tai imetyksen aikana.
• Pienille vauvoille saunominen ei sovi, sillä heidän lämmönsietokykynsä on vielä huono.
• Sauna sopii useimmille sydämen vajaatoiminnasta kärsiville ja se saattaa parantaa sydämen toimintakykyä. Sydänpotilaiden on kuitenkin keskusteltava asiasta lääkärinsä kanssa.
• Sauna ja muu lämpöhoito alentaa usein kohonnutta verenpainetta.
• Kudosten lämpiäminen saunassa tai muussa lämpöhoidossa on koeoloissa estänyt verisuonten kalkkeutumiseen johtavaa prosessia. Pitkän ajan tutkimustulokset vielä puuttuvat. Vaikutus perustunee saunan/lämmön aikaansaamiin muutoksiin kolesterolin aineenvaihdunnassa.
• Sauna parantaa myös ääreisverenkierron toimintaa ikäihmisillä niin, etteivät he palele viileässä ja kylmässä yhtä helposti kuin saunaa välttävät ikätoverinsa
• Saunominen vähentää kudosten insuliiniresistenssiä. Vaikutus on hyödyllinen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn kannalta, mutta tutkimuksin ei ole varmistettu saunan osuutta diabeteksen ehkäisyssä.
• Lämpöhoidot vähentävät esimerkiksi fibromyalgiaan ja reumaan liittyvää kipua.
• Saunominen saattaa nostaa oirekynnystä kemikaaliyliherkkyydessä ja siten helpottaa oloa.
• Kroonisessa, ei allergisessa nuhassa saunominen 3–5 kertaa viikossa helpottaa oireita useilla. Infrapunasauna lienee tässä suhteessa tehokkaampi kuin perinteinen sähkö- tai puulämmitteinen sauna.
• Lämpöhoitoja on käytetty jossain määrin myös kroonisessa väsymysoireyhtymässä sekä lievän masennuksen ja anoreksian hoidossa. Laajemmat tutkimukset asiasta puuttuvat, mutta mahdollisen hyödyn on oletettu välittyvän hermojen kautta kuten kroonisessa kivussa, esimerkiksi fibromyalgiassa
• Saunominen sopii mainiosti liikunnan jälkeen lihasten rentoutumiseen ja venyttelyyyn
• Saunaan ei kannata mennä flunssassa tai kuumeessa. Saunominen saattaa pidentää ja pahentaa oireita.
•  Saunominen on syytä jättää väliin, jos on vuotavia tai vetistäviä ruhjeita tai ommeltuja haavoja. Se ei ole eduksi myöskään tapaturmissa, rasitusvammoissa eikä selkäkivuissa, jos niihin liittyy turvotusta, punoitusta, kosketus- tai liikearkuutta. Lämmön vaikutuksesta turvotus ja särky nimittäin voimistuvat tällaisissa äkillisissä tulehduksissa. Sen sijaan toipumisvaiheessa saunominen tekee monien mielestä hyvää

Nousemassa vedestä

Kasvamassa saunavastaksi

Mitä sitten opin noista tiedoista? En varmaankaan mitään. Vaikka tutkimustulokset ja perinnetietous olisivat kertoneet negatiivisiakin asioita, olisin silti jatkanut omaa "saunaterapiaani": käynyt saunomassa säännöllisesti puhdistautuen fyysisesti ja henkisesti; antautuen saunakeskustelujen flown valtaan.

Nyt siis lopetan selittelyt, pakkaan kassiini juomapullon sekä pyyhkeen ja lähden kävelemään kohti saunaa, jonne illan mittaan liittyy seuraani toistakymmentä mahtavaa sesonkiopasta... sillä nyt vietetään kauden viimeisiä yhteisiä iltoja. Koivuntuoksuisia löylyjä Metsäkartanon kämppäsaunalta!!

VIRVATULTEN POLKU JA TIILIKAN KANSALLISPUISTO

Jokavuotinen lähiympäristön polkujen tarkastaminen jatkui kuluneella viikolla Virvatulten polun  ja Tiiikan Kansallispuiston  patikoinnilla. Ensin kiersimme yhtenä iltana työpäivän jälkeen hyvässä seurassa Tiilikan kansallispuiston 7 kilometriä pitkän Uiton Kierron.

Perjantai-illan ja lauantain vietimme kävellenMetsäkartanolta Virvatulten reittiä pitkin Tiilikan kansallispuiston Pohjoislahteen; matkaa kertyi 30 kilometriä.

Yrttisuo

Pankalammella, minä makuupussissa sikeässä unessa ja vahti odottaa (Kuva: Ari Kekki)

19 kilometrin mittainenVirvatulten reitti alkaa Metsäkartanolta, josta Yrttisuon ja yrttilammen kautta tullaan Pumpulikirkon hiidenkirnulle. Maastot vaihtelevat metsäautoteistä, avosoihin, kangasmetsistä rotkolaaksoihin. Pumpulikirkolta on Pankalammen laavulle matkaa enää vain pari kilometriä.

Kevättulvan aikaan Pumpulikirkolle vievän polun voi kiertää kulkemalla hiekkamontulta metsäautotietä pitkin Konttimäen parkkipaikalle ja jatkaa sieltä takaisin polulle.

Ari oli mennyt jo edeltä valokuvaan reitin elämää, joten saavuimme Laonikoksen kanssa nauttimaan tuoreet kahvit. Aamulla heräsin kahtakymmentä vaille yhdeksän ja olin täysin varma että kanssapatikoijat olivat kyllästyneet odottamaan minua ja jatkaneet matkaa. Ulkona vain nukkuu niin hyvin!! Uusi makuupussi, loistava sää ja onnellinen koira kyljessä... mikä siinä nukkuessa! Onnekseni Cara, Ari ja Laonikos olivat vielä paikalla.

Luonnon aarteita

Hyvässä seurassa

 Pankalammelta jatkoimme matkaa Löytynsuon-Maamonsuon suojelualueen kautta kohti Tiilikan kansallispuistoa. Polku on vähän käytetty ja paikoittain reittimerkinnät ovat piilossa puiden alla tai kaatuneet maahan.Viimeiset 2,2 kilometriä kuljetaan pölyistä Hiirikylän hiekkattietä pitkin. Tämä kevät on ollut erittäin kyykäärmepitoinen, niin tälläkin kertaa. Tietä pitkin luikerteli muutama käärme ja yksi käärme yritti ylitää Tiilikkajärveä Uiton Kämpän kohdalla.

Luonto täynnä ihmeitä

Uiton Kämpän silta

Tiilikanaution torppa

Patikoinnin aikana huomaa hyvin mikä osa reittiä on suosituin. Osa Virvatulen reitin pitkospuista on jo parhaat päivänsä nähneitä ja rehevimmillä kankailla polkua on hankala nähdä rehevän kasvillisuuden alta. Tiilikan Kansallispuistoon saavuttaessa polut ovat selkeämpiä ja rakenteet uudempia. Kansallispuistoon ollaan juuri parhaillaan asentamassa mattolaskuria polulle helpottamaan kävijämäärän tarkkailua.

Olli Tiaisen entisellä kotitalolla Tiilikanaution torpalla on aina yhtä mukava käydä. Keskellä erämaisia metsiä ja suoalueita eteen avautuu niitty, jolle on ripoteltu kauniita ajan harmaantamia hirsirakennuksia. Polku kääntyy torpalta kohti rantaa koivukujaa pitkin.

Pitkospuita kilometreittäin

Matkalla riitti monta suota

 Jatkoimme matkaa Tiilikanaution torpalta Koirakiven ja Täyssinän rauhan kiven kautta Pohjoislahden parkkipaikalle. Polun varrella on useita hyviä uimapaikkoja, pieniä suoalueita ja uskomaton määrä luonnonnähtävyyksiä (oravan syömiä käpyjä, majavan nakertamia puita, pitkospuilla viipeltäviä ötököitä..).

Kolmenkymmenen kilometrin lenkki loppui melkein enennen kuin alkoikaan. Pohjoislahden parkkipaikalta saimme Teemulta kyydin takaisin Metsäkartanolle. Kiitos luonto, kiitos seuralaiset ja kiitos Teemu!

Luonnon tallentaja

LIIMATAN TAIVAL

 Kevät on vain aina yhtä ihanaa aikaa minun työssäni: talon täyttävät asiakkaiden lisäksi ystäviksi tulleet keikkaoppaat ja kaiken tämän lisäksi luonto avaa uuden tuoreen sivun tarinastaan. Kevään töihin myös kuuluvat reittien tarkistukset...

Talven jäljiltä polkujen päälle on kaatunut lisää puita ja reittimerkintöjä on kadonnut. Kevättulvan ansiosta polku on vielä tähän aikaan vuodesta paras kulkea vaelluskengillä. Osa rantapoluista on tulvan alla ja soiset kohdat normaaliakin haastavammat. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan vie pois patikoinnin iloa! Käen kukunta siivitti kävelyä kesään heräävässä metsässä.

Tuoksuttelen vieläkin housun lahkeista leijuvaa suopursun tuoksua ja makunystyrät fiilistelevät koivun hiirenkorvien jälkimaun huumassa. Tänä vuonna reitin patikointi päättyi kuitenkin uiton tammelle. Patikoinnin aikana näimme hämmentävän paljon käärmeitä ja mukan ollut koirani ei ollut oppinut aikaisemmasta yhteenotosta käärmeen kanssa. Nyt kun itse hehkun auringon jälkilämpöä, toipuu koirani hitaasti kyyn puremasta.

Ylitimme salmen, vasemmalla Ylä-Keyritty, oikealla Syrjä-Keyritty

Uiton tammella, kuvan ottamisen jälkeen matka katkesi koirani kyyn puremaan

Reittiselostus Pohjois-Savon retkeilykarttasivulta!

Liimatan taival eli Ylä-Keyrityn järven kierto on maisemiltaan monipuolinen polku, joka lähtee Metsäkartanolta ja kiertää järven Holinrotkon kautta. Tulomatkalla on kauniita harju-, puronvarsi- ja järvenrantamaisemia. Polulla kuljet osittain entisiä uitto- ja metsästys polkuja pitkin sekä mm. venäläisten 1900-luvun alussa rakentamien juoksuhautojen kautta. Polun varrella on kapulalossi ja useita taukopaikkoja.
Opasteet ja merkinnät: Punaoranssein pantamerkinnöin puissa/paaluissa ja risteysviitat.
Pituus: 23 km
Vaikeusaste: Helppo, Holinrotkossa vaikea.
Kiertosuunta: Myötäpäivään Metsäkartanolta kohti Holinrotkoa
Reittiselostus:
Lähde Metsäkartanolta purupolkua pitkin Metsäkämpän ohi kohti Holinrotkoa. Metsäautotien (1,5 km) jälkeen kuljet puron yli Holinrotkoon. Ennen tielle saapumista on melko jyrkkää nousua n. 250 m. Kulje n. 300 m Nurmes-tietä ja poikkea oikealle taivaltaen aluksi vanhaa miilupolkua nuoressa mäntymetsässä.

Kaivonlammen harjanteella huomaa kaunis lampi oikealla. Jatka vanhaa tienpohjaa, josta tulet pian luonnontilaisen puronvarsikuusikon läpi järvenrantaharjanteelle. Keväällä aivan järven rannassa tulvii, minkä vuoksi rannassa on myös kiertoreitti. Nouse puronvartta pitkin Keyritynniemen tielle. Jatka 1,5 km Keyritynniemen kauniin maiseman kautta kapulalossilla seilaten Härköniemeen. Jälleen tulvaa varten on kiertoreitti. Härköniemestä jatka ikivanhaa polkua oikealle metsäautotielle 0,5 km.

Seuraa järvenrannan männikkökangasta, käänny  vasemmalle mm. venäläisten 1900-luvun alussa käyttämää polkua pitkin juoksuhaudoille ja sieltä vanhaa uitto- ja savottapolkua myötäillen uiton tammelle. Tammen jälkeen jatka (tulvan aikaan kiertoreittiä) järvenrantaa pitkin. Matkan varrella on mm. Ylimmäisen Apulaisen lohilammen levähdyspaikka. Sen jälkeen saavut Metsäkartanontielle, jota kuljet 1,3 km, ja poikkeat metsäpolulle. Polku kulkee osan matkaa Erä- ja luontopolku I:n reittiä. Matkan varrella on lähde, josta voit hörpätä vettä. Pian ylität jälleen Metsäkartanontien ja saavut pian Metsäkartanon hienolle hiekkarannalle.

TÄNÄÄN

Jokaisessa viikossa on kaksi päivää, joista emme
koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää,
joita ei saa rasittaa peloilla eikä epäilyksillä.

Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen;
virheineen ja vikoineen; suruineen ja tuskineen.
Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois
vaikutuspiiristämme. Kaikki maailman mammonat
ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.

Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme
tehneet; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa.
Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.

Toinen päivistä taas on huominen.
Se on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa.

Huomisen aurinko nousee joko loistavana
tai pilvillä verhoiltuna.
Mutta se nousee!

Meillä ei ole mitään osuutta huomispäivään ennen
kuin aurinko nousee, sillä huomista ei vielä ole.

Näin meillä jää vain yksi päivä.
Tänään!

Elä siis ja nauti tästä hetkestä. Nyt on tänään.
Tee sille jotain ennen kuin siitä tulee eilinen.

(positiivarit)

KEYRITYNJOKI

 

  

 

Minun yhdeksäs toukokuun leirikoulusesonki Nuorisokeskus Metsäkartanolla käynnistyi heti vuorotteluvapaalta palattuani ja samalla Pohjois-Savon vedet vapautuivat täyttäen joet melojia varten. Metsäkartanolta Rautavaaralle virtaava Kyritynjoki on parhaimmillaan juuri kevättulvien aikaan.

Olemme viimeiset seitsemän vuotta meloneet joen ohjaajien kanssa heti jäiden lähdön aikoihin. Jonain vuonna jopa aloittaneet melonnan viimeisten jäiden keskeltä ja takaisin palattuamme huomanneet viimeistenkin hileiden kadonneen! Välillä reitti on melottu vain osittain, mutta useimmiten alusta loppuun saakka. Nyt päädyimme ratkaisuun, jossa meloimme Metsäkartanolta järvireitit ja laskimme läpi kaikki kosket rantautuen Rautavaaran teatterin kohdalta.

Metsiksen vanhat retkikajakit kuljettivat neljä melojaansa turvallisesti läpi kuohuvan reitin. Matkalla pysähdyttiin vain pari kertaa jalkautumaan: ohittamaan liian matala silta Keyritynjokisuun laavulla, Saarisen saareen ja katsomaan miltä Korkeakosken kuohut näyttävät. Pilvinen päivä ei haitannut menoa ollenkaan, itseasiassa joen kuohuja on helpompi "lukea" pilvisellä säällä kuin kirkkaalla auringonpaisteella.

Keyrittyjärvi lähdön hetkellä (Kuva: Pauli Sorsakari)

 Metsäkartano sijaitsee Ylä-Keyrittyjärven rannalla, josta melonta on hyvä aloittaa. Reitti alkaa hitaasti virtaavien joenmutkien yhdistämänä järvireittinä. Nurmeksentien sillan jälkeen edessä on jokijärvi, josta seuraavan järven, Saarisen, jälkeen alkaa loppumatkan kestävä jokiosuus. Reitillä näkee keväällä paljon muuttavia vesilintuja, majavanpesiä ja vaihtelevaa metsämaastoa sekä suota.

Keyritynjokisuun laavulta johtava silta (Kuva: Pauli Sorsakari)

 Kosket ovat helpohkoja ja hyviä laskettavia. Katajamäen lähellä oleva Kalliokoski sekä Lapinmäellä oleva Korkeakoski ja Pitkäkoski ovat matkan vaativimmat osuudet. Tänä vuonna nämäkin kosket olivat hämmentävän helppolaskuisia, sillä kaikki normaalisti näkyvissä olleet kivet olivat runsaan vesimassan alla. Siltikin sylillinen joen kuohua on aina hymyn arvoista; oli se sitten läpilaskien tai kikkaillen hankittua!!

 Yläjuoksun osuus Ylä- ja Ala-Keyritty-järvien välillä on yli 30 kilometrin mittainen ja sillä on laskua peräti 60 metriä. Matkantekoa vauhdittavat reitin 14 koskea, jotka nyt laskimme kaikki.

 Meillä oli mukana oli GoPro kamera, jolla kuvattiin videota lähes kaksi tuntia... akku harmillisesti loppui juuri ennen näyttävämpiä koskiosuuksia. Videomateriaali on vielä purkamatta näin leirikoulusesongin kiireiden hulinassa. Kaikki kuvat reissulta ovat Pauli Sorsakarin puhelimesta lainattuja. Kiitos Pale!

Tämänkaltaiset rutiinit, kuin tämä jokakeväinen melonta, ovat elämän suola! Jokaisen melontareissun aikana on ollut mahtavia keskusteluja, koskien herkuttelua, tasaiseen veteen tympiintymistä ja päivän päätteeksi saunominen tyytyväisyyttä puhisten. Vaikka maailmalla matkustaminen on hieno juttu, löytyy meiltä kotinurkiltakin upeita kohteita koettavaksi!!