GYAMPESAL, POHARE.. matkan alku

Naapurit on kauniita!!

 Bussimatka Katmandusta Ghyampesaliin oli mielenkiintoinen, vähintäänkin. Taksin ja moottoripyörän kyydissä istumisen jälkeen turistibussissa seitsemän tuntia, jonka jälkeen kolmella eri paikallisbussilla perille. Viimeiset 37 kilometriä pitkin jyrkästi vaihtelevaa ja sortuvaa "perunapeltoa", välillä piti kävellä ohi maanvyörymäalueen ja vaihtaa bussia. Siinä helteessä hikoillessa kylki kylkeä vasten tuli hankittua monta uutta nepalilaista ystävää! Ihokontaktia oli paljon ja koskaan ei voinut olla varma hikoileeko itse, vai hikoileeko naapuri vielä enemmän. Lämpöä ilmassa yli kolkyt ja plus, yökään ei viilene. Viime vuoden kapualaisille tiedoksi, että reitti vastaa Jiri Shivalaya pätkää... tämä on siis uusi "kotitie" Gorkhan ja Ghyampesalin välillä!!

Kotitie Gorkhasta Gyampesaliin

James oli hankkinut asunnolleen uusia pöytiä ja tuoleja tulevia vieraita varten, joten ne poimittiin kyytiin matkan varren kylästä bussin katolle ja saatiin perille kotiin kantajan selässä.James oli minua vastassa moottoripyörällä, mutta koska minulla oli sen verran paljon kantamuksia, päädyin viihtymään bussin kyydissä...  tie oli kyllä siinä kunnossa, että mielelläni hikoilin tutustuen "alkuasukkaisiin".

maisema auringolaskun aikaan terassilta

Pöydät saapuvat

Kodin välitön lähialue käsittää kolme kylää, joista Ghyampesal on se suurin. Jamesin asunto on Poharessa terassipeltojen keskellä. Pihalle saavutaan laskeutumalla "tieltä"kuusi- seitsemän terassia alemmas. (Edellisessä blogissa onkin kuva talosta ja pihasta avautuvasta maisemasta. ). Kyliä on kolme peräkkäin, Gyampesal, Lochill ja Pohare.

Koko päivän matkustamisen jälkeen tunsin itseni tässä erittäin syrjäisessä kylässä yhtä varmaksi, onnelliseksi ja helpottuneeksi, kuin mitä kuvan kananpoika näyttää!! Pukkasi hieman väsymystä ja kulttuurishokkia. 

Lähes koko kylä seurasi kannoillani joka päivä, kunnes delegaatio businesmiehiä saapui. Kyläläiset tuijottivat parhaimmillaan tuntikausia ja kyselivät kysymyksiä,joita Suomessa saatettaisiin pitään henkilökohtaisina ja syvempään tuttavuuteen liittyvinä... ihania ihmisiä silti! Kananpoika kasvoi kymmenen päivän aikana paremman näköiseksi ja osoittautui kukoksi... ;-) Kasvettiin siis kylän maisemaan sopiviksi kukonpojan kanssa yhtä matkaa! Sopii myös teemaan, sillä kyläläisten mielestä olen liian miehekäs. :-) Poharen Gurkha heimon naiset käyttävät rannerenkaita, kaula- ja korvakoruja sekä nenälävistyksiään myös pelloilla työskennellessään. Minulla reppanalla on vain se viime vuonna ostettu namaste-rannekoru, lyhyet hiukset ja ja liian miehiset vaatteet... näillä mennään.

Sisäinen minä kylään saapuessa

Tätä blogia kirjoittaessani olen ollut kylässä jo kymmenen päivää. Kirjoitan tulevien muutaman päivän aikana tapahtumista kylässä, projektista ja ihmisistä. Tulin takaisin Kathmanduun pari tuntia sitten ja vietän yön luksushotellissa ilmastoinnin hyväilyn alla!! Täällä on jatkunut helle koko kaksi viikkoa, joten oli oikeastaan hyvä, että minut lähetettiin saattaamaan yksi businesmiehistä takaisin Kathmanduun.Siitäkin lisää myöhemmin.

 Mieliala kananpojasta takaisin itseksi muuttui hyvin nukutun yön ja seuraavan päivän basaarivierailun jälkeen. Kylä on upea, upea paikka. Ei liikenteen melua eikä liikoja valoja! Yhtenä iltana naapurit häätivät jonkun kissapedon vuohensa kimpusta pois ylemmällä terassilla, hiiret (tai rotat) kisaavat katonrajassa, havaintoja apinoista on tehty ja kaikki hyönteiset ovat kokoa Texas eli jättimäisiä. Kasvit ovat hämmentäviä, voit vain mennä takapihalle ja kerätä monenlaisia yrttejä, vihanneksia ja muita kasviksia. Edessä avautuvat Annapurnan ja Manaslun huiput (kirkkaana päivänä, kuten tänään). Aistit ovat kovilla ja mieli käy ylikierroksilla.

Naapureita, Tika-Didi vasemmalla... hänestä tulee varmasti oma bloginsa!!

Paljon on tapahtunut jo näiden muutamien päivien aikana: tutustumisen avainhenkilöihin, basaari vierailuja, palavereja, talon ruokailutilan remontointia, ruoan laittoa, pyykkäämistä, tiskaamista ja suihku.. kaikki paikalliseen tapaan. Sähkö toimii jopa moitteettomammin kuin Katmandussa, mutta vesi pitää hakea kaukaa. Suihku on musta tynnyri, jossa vesi lämpiää auringon voimalla. Ruokavalio koostuu riisistä ja linsseistä = daal batista (välillä tarkaria eli kasviksia), joten minäkin opettelen käyttämään painekattilaa.. pelottava pirulainen!

Yöllinen vessakäynti ennen keskiyötä, surisevassa, sihisevässä ja elävässä vihreydessä otsalampun valossa on aivan mahtavaa. Kahtena yönä on ollut niin valtava ukkosmyrsky, että olin varma talon huuhtoutuvan alla olevaan viiden talon kylään. Koin ensimmäistä kertaa elämässäni hetken ajan alkukantaista pelkoa! Toinen ukkosmyrksy oli jo nautittava, vaikka kuulin ensimmäisen myrskyn aiheuttaneen aika monta maanvyörymää ja muuta tuhoa.

Naapurin Tika-Didi on uskomaton nainen, joka auttaa kärsivällisesti kaikessa, lainaa tavaroitaan, opettaa perinteisiä nepalilaisia tapoja ja käytänteitä sekä puhuu minulle kärsivällisesti nepalia hitaasti varmana siitä, että jonain päivänä ymmärrän... minä lupasin kaikille, että teen parhaani oppiakseni kielen niin hyvin kuin tässä lyhyessä ajassa voi! O- ou.... :-) Aloin opettamaan Didille tietokoneen käyttöä.. hän ei osaa kunnolla kirjoittaa omaa nimeään, mutta luonnetta, intoa ja elämäniloa riittää monen ihmisen verran!! Arvatkaa kuinka ylpeä olin, kun delegaatio kysyi minulta tulkkausapua ja pystyin auttamaan heitä!

Viime yönä Didi oli haljeta onnesta, kun nukuin hänen asunnossaan. Delegaatio valtasi Jamsin talon, joten siirryin alta pois. Puolen tunnin välein yöllä kuulin nimen Tanja ja naamani yli hiipi taskulampun valo. Olen siis tällä hetkellä onnellinen tästä ilmastoidusta hotellista, yksin, ilman Didiä, delegaatiota ja elävää luontoa ympärillä.

Tika-Didi ja James

Näiden kaikkien ihanien ihmisten tapaamisen lisäksi tärkeimmät tapahtumat ovat olleet Jamesin kanssa pitämämme viisituntinen palaveri projektiin liittyen, kylän ohjausryhmän kokous, jossa pääsin esittelemään itseni  ja tutustumaan paikallisiin vaikuttajiin sekä delegaation saapuminen. Be the Change, Chance for Change, kuvausryhmä ja businesmiehet, jotka mahdollisesti lahjoittavat rahaa kylän kehittämiseen ovat vielä parhaillaan kylässä. Kirjoitan heistä ja kaikesta tapahtuneesta heti, kun löydän nopeamman nettiyhteyden.

Meidän "vesihana", jonka Didi kantaa aamuisin oven taakse

Aamukasteella aamukahvilla

Didin maissimylly