KULTTUURISHOKKI, osa 2

Asun Gorkhan lähellä

 Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, KULTTUURISHOKKI osa 2

Olen pitänyt itseäni aikaansaavana ja kyvykkäänä ihmisenä, joten olen ollut hämilläni siitä kuinka moneen asiaan joudunkaan täällä kysymään neuvoa. Kesämökillämme on kaasuhella, -jääkaappi ja –valo, joten kaasun kanssa toimiminen ei ollut uutta. Dhal Bhatia tehdessäsi joudun käyttämään väistämättä painekattilaa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Tuo pihisevä ja puhiseva laite saa minut vieläkin sävähtämään joka kerta samalla tavoin kuin Suomessa navigaattorin naisääni. Olen täydellisen vakuuttunut, että se painekattila vielä joku päivä räjähtää katon läpi maata kiertävälle radalle! Rita ja Janyntee opettivat, että kattilan pihahdettua kolme kertaa on ruoka valmista, mikä selittää sen miksi ensimmäinen valmistamani linssimuhennos oli liimaa. Kattila pihahti seitsemän kertaa… Kahvikin pitää keittää paineella toimivalla laitteella. Nyt jo muutamassa viikossa olen alkanut saamaan tuosta keittiön paineistetusta rytmistä kiinni. Vielä kun oppisin kulkemaan keittiössä iskemättä päätäni kattoon. Keittiö oli ennen remonttia härkien makuupaikka, joten katto on minun mittaiselle ihmiselle hieman liian matalalla.

Rita, Jayntee & Jame

minä keittiössä

Olin jotenkin naiivisti ajatellut, että nämä ihmiset ovat niin kovia tekemään töitä, että ovat siksi niin laihoja. (tunnun olevan naiivi joka asian suhteen...) Eikä perusravintona oleva daal bat ole kaikkein ravintorikkainta. Olen myös antanut itseni ymmärtää että tähän kulttuuriin ei kuulu lihavuuden ihannointi. "Hyvälihainen" ihminen on arvostettu juttu, mutta liian lihava on liian lihava täälläkin.

 Järkytykseni oli kuitenkin suuri kun tajusin vajaan kahden viikon kylässä viettämäni ajan jälkeen vanhojen ihmisten eleiden ja sanojen merkityksen. He olivat näyttäneet kädellä suutaan, pitäneet toisella kädellään ranteestaan kiinni, jonka jälkeen paljastaneet laihan vyötärönsä minulle. Arvelin kyllä jo aluksi että he saattavat olla pyytämässä ruokaa. Silti koin hetkellistä huimausta, kun söimme delegaation kanssa runsaita dhal bhat annoksiamme lommoposkisten ja kuihtuneiden vanhojen naisten katsellessa näkäisenä laumana toimintaamme. Ruokaa suuhun lappaessani tajusin heidän olevan aliravittuja, ei pelkästään nälkäisiä!!

 Kylissä on paljon aliravittuja ihmisiä ja kastista riippuen myös työikäiset alemmissa kasteissa ovat aliravittuja. Selvimmin aliravitsemuksen näkee kuitenkin almpiin kasteihin kuuluvista vanhuksista ja lapsista. Nepalilaisissa sairaaloissa on oma osastonsa aliravituille ihmisille. Päätimme, että yritämme löytää jonkun järjestön auttamaan asiassa. Omaan kotiimme emme voi kaikkia kutsua ja jos tarjoamme yhdelle, tulevat toiset perässä. Nyt mietin miten ihmeessä pystyn syömään enää heidän edessään ilman että koen syvää noloutta ja häpeää hyvinvoivasta olemuksestani ja ruoasta jota syön? Tähän pätee kuitenkin varmasti sama sääntö kuin ensiaputilanteisiin: ensin pidät huolen omasta hyvinvoinnista, jotta voit pitää huolen myös toisten hyvinvoinnista.

Kylässä on kyllä enemmän  niitä, jotka voivat fyysisesti erinomaisesti verrattuna valtaosaan Suomalaisista. Lähes kaikki ihmiset tekevät joka päivä fyysistä työtä ja liikkuvat vaihtelevassa maastossa puhtaassa ilmassa. Myös kylän vesi on laadultaan erinomaista, mikä omalta osaltaan ylläpitää perusterveyttä ihmisten välttyessä turhilta vatsataudeilta.

Yksi naapuruston rouvista

Hygieniasta huolehtiminen on Suomessa ollessa minulle yhtä luonnollinen asia kuin ruokailu ja vessassa käynti. Saunominen ja suihkussa käyminen ovat itsestäänselvyyksiä milloin vain haluan. Kylässä on toisin. Kylässä ei ole aina toimivaa veden lähdettä lähellä. Kaikki vesi pitää joko kantaa tai kerätä sadevedestä. Hyvin äkkiä opit vesipihiksi. Kantovesi käytetään ruoanlaittoon ja juomiseen, sadevedellä pestään astiat ja huuhdellaan juurekset. Suihkuun ja vaatteiden pesemiseen käytetään vettä ainoastaan runsaiden sateiden jälkeen. Nyt vielä on menossa monsuuniaika, joten olen saanut kylässä ollessani ”suihkun” kerran viikkoon, samoin kuin pestyä vaatteita. ”Suihku”, on bambusuoja talon nurkalla. Suojan yläpuolella on musta muovinen vesisäiliö, johon laitetaan sadevettä. Aurinko lämmittää veden. Säiliöstä johtuu hanallinen letku bambusuojaan. Suihkuun voi käyttää noin viisi litraa vettä ja sekin on paljon. Mietin vain miten elämä muuttuu kuivan kauden aikaan. Pahimmillaan kylään tuodaan vettä kuorma-autolla ja ihmiset jonottavat pitkään saadakseen oman astiansa täyteen.

Kathmandu ei ole paljoa sen parempi paikka olla; välillä vesi loppuu, sitä tulee vain tippa kerrallaan tai se on jääkylmää. Kathmandu hanoista tuleva kaupungin vesi on tutkittu ja erittäin vaaralliseksi todettu. Jos siis haluaa pahanlaatuisen vatsataudin kannattaa hanavettä juoda ja pestä sillä hampaansa. Nyt kun eletään elokuuta, on Nepalin pääkaupungissa todettu jo monta koleratapausta. Itse en elä liian hygieenisesti. Tilaan hymyileviltä Soma-kahvilan nuorilta tarjoilijoista mehuchillerin, salaatin ja jogurtin. (jääpalat, vedellä pesty salaatti ja maitotuotteet ovat osa niitä eniten vatsatauteja aiheuttavia ruoka-aineita. Kathmandu tosin on täynnä luksuksen lähteitä, mutta niistä lisää omassa blogissaan...

Pyykkitupa

Kyläläiset asuvat kivi- ja savivalmisteisissa matalissa taloissa, joiden yhdessä nurkassa on niin ikään kivistä ja savesta valmistettu Hella-uuniyhdistelmä. Ruoka valmistetaan avotulella ja savu kulkeutuu ulos ikkunoista, ovista ja katonrajan koloista; samaan tapaan kuin perinteisissä suomalaisissa savupirteissä. Ihmiset työskentelevät ja nukkuvat samat vaatteet päällä. Ilma on päivisin kuumaa, kosteaa ja pölyistä. Hikoilu jatkuu aamusta aamuun. Tasaväkisesti likaisina istumme yhdessä lattialle risti-istuntaan ja syömme riisimme käsin.

Peltoja rinteessä, mutta tasaista ei missään

En ole pitänyt itseäni koskaan liian hygieenikkona ja olin ajatellut että paljon Suomen luonnossa liikkuneena ja sen elementtien armolla nukkuneena ei täälläkään olisi suurempia vaikeuksia. No eivät vaikeudet ole nyt niin suuria, mutta on minussa sittenkin aimo annos länsimaalaista hygieenikkoa että jotkut asiat eivät heti tunnukaan niin helpoilta vastaanottaa. Ihmiset täällä ottavat sinut pian omakseen ja ovat hyvin läheisiä. Naiset pitävät kädestä kiinni, painavat pään sinun olkapäätä vasten tai syliin ja silittelevät hiuksiasi. Läheisyys on mukavaa, ei siinä mitään. Ostin itselleni kuitenkin täishampoota, kaiken varalta. Olen nähnyt, kuinka uudet ystäväni nyppivät toistensa päistä täitä. En ole vielä valmis liittymään tähän sukimiskerhoon! Ehkä ihan kaikkea en halua sittenkään tästä kulttuurista oppia.

Toinen asia maanviljelysalueella asumisessa ovat ne jättimäiset hyönteiset ja hiiret/rotat (en vieläkään tiedä kumpia asuinkumppanini ovat). Illan pimetessä talon ulkona palaa sähkövalo (jos on sähköä). Suunnattomat koppakuoriaiset poksahtelevat ja mäjähtävät päin talon seinää ja ulkovaloa. Juuri kun saat unen päästä kiinni alkaa kattopelti paukkumaan ja kuuluu kimeitä kirkumisääniä. Ihan oikeasti luulin ensimmäisenä parina yönä että äänen lähteenä ovat katolla jymistelevät apinat. Kyseessä olivatkin hiiret/rotat, jotka juoksevat katon rajassa olevaa tasannetta pitkin ja kolistelevat itseään vasten peltikattoa. Eläinten tunnistamista haittaa se, että nepalin kielessä tarkoittaa sekä hiirtä että rottaa. Talossa on paksut kivi/saviseinät, välikattoa ei ole ja kattona on pelkästään aaltopelti. Kotosuomessa asun paksujen seinien sisällä, jonne ei kuulu edes kovin myrskykään. Julistin eläinmaailman kanssa aselevon. Ostin itselleni korvatulpat ja sängyn ympärille hyttysverkon. Pörrätköön ja paukutelkoon!

Kyläläisiä Didin terassilla

Uusia tuulia on luvassa. Kävin välillä Kathmandussa ja ensi viikolla jatkan seikkailujani Pokharaan.

Pienten ihmisten maailmassa, hyväntahtoinen jättiläinen jatkaa seikkailuaan!

KULTTUURISHOKKI, osa1

 

Jotenkin olen kuvitellut olevani ihmisenä kuin kameleontti ja vain loksahtavani aina erilaisiin ympäristöihin, fyysisiin ja sosiaalisiin. Tällä kertaa oman ekolokeron löytäminen tässä ihanan kaoottisessa maassa ja kulttuurissa kestää tavallista kauemmin. Haluan oppia ja ymmärtää. Saada kulttuurista ja kielestä otteen, joka auttaa minua sopeutumaan edessä oleviin tehtäviin, ei ainoastaan ulkopuolisena länsimaalaisena vaan osana tiimiä. En hämmenny tai nolostu yleensä helposti, no en oikeastaan ollenkaan, joten tämä matkan alku jo kulttuurishokkeineen kertoo, että edessä tulee olemaan monta uutta ja hienoa kokemusta. Nolostumisia, oivalluksia, ilahtumisia, järkytyksiä, naurua eli yksinkertaisesti elämää Nepalissa.

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella: KULTTUURISHOKKI, osa1

Ensimmäinen asia Nepaliin saapuessa ei ollut yllätys, mutta salpasi silti hengityksen. Lämpötila oli kolmenkymmenen paremmalla puolella, ilmankosteus korkea ja sakeanaan erialaisia hajuja ja lemuja. Muutaman päivän kuluessa kurkussa ja nenässä tuntui tiheä Kathmandun ilma. Ilmansaasteet ja pöly tekivät äänestä käheämmän, kurkusta karhean. Nepalissa ei ole juurikaan lakeja ja asetuksia ajoneuvoihin tai teollisuuteen liittyen ja kaikenlaisia säädöksiä osataan kiertää omanlaiseen nepalilaiseen tapaan.

Ohituksia lähikontaktissa

Liikenteen kuhina oli tuttua jo edelliseltä kerralta. Tänä vuonna jouduin kuitenkin kohtaamaan liikenteen heti alukuun moottoripyörän selässä. Kaduilla ei ole liikennevaloja, liikennesääntöjä on mutta pääsääntönä tuntuu olevan että se menee ensin kuka mahtuu ja uskaltaa. Joidenkin suurempien risteysten keskellä seisoo poliisi, jonka tehtävät eivät ole auenneet minulle. Miesparat vain seisovat koko päivän naamari naamallaan keskellä pakokaasuja. Tuo ei ole ainoa ammatti joka saa ihailemaan näiden ihmisten kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.

Tiet ovat täynnä erikokoisia autoja, riksoja (polkupyörätakseja), traktorin ja auton risteytyksiä sekä ihmisiä kuljettamassa valtavia määriä tavaraa polkupyörien ja erilaisten kärryjen avulla sekä otsansa varassa. Oman mausteensa liikenteeseen tuovat eläimet, joista näkyvimpinä ovat keskellä tietä päivää paistattelevat koirat ja omia uriaan kulkevat lehmät sekä härät. Vastaan saattaa tulla myös lauma rottia (näin kissan kokoisia) sekä elefantti omistajansa kanssa. Omaksi yllätyksekseni olen pystynyt rentoutumaan täysin erilaisten kulkuneuvojen kyydissä, sillä viime vuonna koin kuolemanpelkoa joka kerta kun olimme liikenteen seassa.

Jalankulkijana tie ylitetään luottamuksen varassa. Ainakin siltä minusta tunttuu, en ole vielä löytänyt selvää logiikkaa siihen kaaokseen. Katsot välin, jossa arvelet pääseväsi tien yli tai ainakin puoleenväliin saakka. Välillä seisot kaikessa tuossa kaaoksessa keskellä tietä yrittäen löytää seuraavan raon suorittaa tien ylittäminen loppuun. Ensimmäistä kertaa tietä ylittäessäni kuvittelin itseni Lontoon liikenteeseen siskoni kanssa. Hän opetti vuosia sitten olemaan kylmäpäinen ja pitämään kiinni päätöksestä ylittääkö katu vai ei. Kiitos Miian ja Lontoon, olen selvinnyt jo monesta tieseikkailusta kunnialla! It is all about your mind!!

Liikenne

monenlaisia kulkijoita

ja monenlaisia välineitä

Matkustaminen julkisella bussilla on omanlaisensa seikkailu, johon kannatta lähteä vain jos et kärsi matkapahoinvoinnista tai vatsavaivoista tai läheisyyden pelosta. Parhaimmillaankin tiet Nepalissa ovat Suomen keväisten routavaurioituneiden syrjäkylien vähiten käytettyjen teiden luokkaa. Kulkuneuvot ovat nähneet parhaat päivänsä ja iskunvaimennus on ehkä joskus ollut olemassa. Jos muistat ostaa bussilipun etukäteen ja saat istumapaikan, ei se takaa sitä että istut paikallasi yksin. Syliisi saattaa tulla jonkun lapsi, vuohi tai ostokset. Jos saat pitää sylisi vapaana, istut ilmastoimattomassa bussissa iho ihoa vasten iloisten nepalilaisten kanssa, jotka haluavat tietää sinusta kaiken. Bussin osuessa monttuun voit vain toivoa että laskeudut takaisin istuinpaikallesi viimeisenä. Viime reissulta on vieläkin muistona pari mustelmaa. ja nolostunut mieli kun laskeuduin pienen nepalilaismiehen syliin rysähtämällä. Hän vain hymyili sydämellisen kohteliaasti! Silti nolotti!

Syrjäisen kylän nepalilaiset omaavat lapsenkaltaisen uteliaisuuden ja kyselemisen innon. Bussimatkan aikana olin jo oppinut että kysymyksiä tulee, silti olin hieman hämmentynyt saapuessani Gyampesalin kylään. Viisi askelta bussista saapumisen jälkeen minulta oli jo kysytty olenko naimisissa ja onko minulla lapsia. Nepalin kulttuurissa on vielä vahvana järjestetyt avioliitot, jotka kestävät koko elämän. Yli 90% avioliitoista on järjestettyjä ja avioeroa pidetään häpeällisenä. Olin siis jo menettänyt osan arvostani noiden viiden askeleen jälkeen. Perheellä on suuri merkitys tässä taloudellisesti köyhässä kulttuurissa. Sosiaalihuoltoa ei ole, joten lapset, vanhukset ja kaikki syystä tai toisesta työttömänä olevat ovat riippuvaisia läheisistään.

Näiden ihmisten on vaikeaa ymmärtää miksi asumme perheeni kanssa niin hajallaan toisistamme, jos meillä kerran olisi varaa asua lähempänä.  Asia, jota on täällä ollessa vaikea selittää ja perustella edes itselleen. Vaikka menetin arvoani hiukan avioeron vuoksi, saavutin sitä takaisin sillä että minulla on poika. Esitellessäni perhettäni täällä muille, esittelen lapseni aina ikäjärjestyksessä: ”chhorri baais, chhorraa bis”. Tytär 22 ja poika 20. Nepalilaiset kääntävät järjestyksen aina toisinpäin. Minulle Tuire ja Teemu ovat molemmat tasaväkisen tärkeitä!

Tuire ja Teemu

Täälläpäin maailmaa poika on suvun jatkaja ja ehdottoman tärkeä myös tuonpuoleisen elämän kannalta.

Nepalin valtauskonto on hindulaisuus, jossa turvallinen siirtyminen tuonpuoleiseen tapahtuu ainoastaan pojan/poikien suorittaman hautausseremonian kautta. Jos sinulla ei ole poikaa, saattaa sielusi jäädä vaeltelemaan väärään paikkaan. Pojat suorittavat vanhempiensa hautausseremoniat polttohautauksineen, pukeutuvat vuoden ajan valkoisiin vaatteisiin ja ajavat päänsä kaljuksi. Poika siis takaa eläkkeen lisäksi tuonpuoleisen elämän! Toivon että projektissamme mukana olevat tytöt voivat joskus kokea edes lähes samankaltaisen arvostuksen perheissään kuin veljensä saavat. Pienin askelin, kulttuuria kunnioittaen.

Matkustin pakistanilaisen liikemiehen kanssa Ghyampesalista Kathmanduun. Matka kesti lähes koko päivän, jonka aikana oli mahdollisuus keskustella monenlaisista asioista. Hän kertoi, että Pakistanissa on vieläkin tapana syrjäkylissä tappaa tyttövauvat ja yrittää saada tilalle poikavauva. Epäilimme molemmat, että tilanne saattaa olla sama myös täällä Nepalissa. Tuohan on tietysti laitonta, kamalaa ja länsimaalaisittain ei-hyväksyttävää. Vaikea kuitenkin täällä paikan päällä ottaa tiukkaa kantaa ja yrittää selittää että mies ja nainen voivat kumpikin tuoda elannon ja kunnian perheelle. Vaatii vahvaa luonnetta ja modernia ajattelua irtautua vuosituhantisista traditioista.

Ganderbha heimon lapsia

Viime vuonna valitimme hieman ruoan yksipuolisuudesta Nepalin matkamme aikana. Jokainen huokaili paluublogissaan kaikista ihanista ruoista joita oli syönyt Suomeen paluun jälkeen. Ruoasta myös puhuttiin paljon matkan aikana. Täkäläiseen ruokakulttuuriin kuuluu väistämättömänä osana riisi, jota syödään kaikilla aterioilla. Matkustaessasi Nepalissa, tulet kuulemaan kysymyksen ”Bhat khayo?”, oletko syönyt riisiä, monia kertoja päivän aikana. En ole vielä selvittänyt itselleni haluavatko ihmiset todella tietää olenko syönyt riisiä vai onko kyseessä enemmänkin tapa kysyä mitä kuuluu. Vastaan kiltisti ”Chha, bhat Khayo”, sillä kieltävästä vastauksesta päädyt kysyjän kotiin syömään Dhal Bhatia joka sisältää pienen lumihuippuisen vuoren verran riisiä.  Heille on aivan sama vaikka olisit juuri syönyt viisi samosaa, ilman riisiä et ole syönyt ateriaa. Alueella jossa asun käytetään reippaasti chiliä ja mausteita. Itse pidän maustetusta ruoasta, joten olen onnellinen. Paikalliset kuitenkin kärsivät vakavista närästys- ja ruokatorvivaivoista, mutta eivät liitä vaivoja mitenkään mausteisiin ja chiliin!

Olen syönyt kiltisti kaiken eteeni kannetun, ostanut ja syönyt ruokaa katukojuista sekä valmistanut itse ruokaa aineista joita en tunnista. Nyt jo olen laihtunut hieman (Äiti: vielä on varaa laihtua), sillä tässä kuumassa säässä ei ole nälkä. Syön kaksi kertaa päivässä, lounaan ja päivällisen. Syrjäisessä kylässä ei ole saatavilla tuoreita kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, kahviloita, leipomoita tai herkkukauppoja. Kaupoista saa riisin ja linssien lisäksi perunoita, sipulia ja valkosipulia. Ulkona syöminen Poharessa tarkoittaa dhal bhatia (linssimuhennosta riisillä), tarkaria (kasviksia), uppopaistettuja samosoja tulisella perunatäytteellä sekä satunnaisia momoja (hieman kuin ravioleja).  Ruoka on hyvää, mutta hieman yksipuolista. Kylään saapuviilta toivotaan tuliaisiksi kaikkea tuoretta ja herkkunaposteltavia.

Lempilounaspaikan ruokatarjonta juhlapäivänä

Älkää käsittäkö minua väärin, nautin suunnattomasti ajastani täällä Nepalissa. Nuo kulttuurin ja maan erilaisuudet ovat kuin sipuli, valkosipuli ja chili dhalissa; ne tuovat sen maun ja elävyyden tähän kaikkeen. On hyvä huomata että maailma ja elämä on erilaista. On hyvä kokea kurjaa oloa toisten ja itsensä puolesta. Kaikki tämä ja vielä enemmän auttaa ymmärtämään ei vain itseään vaan myös tätä ja omaa maata. Lipokkaat jalkaan ja uusia kulttuurishokkeja kokemaan!! JINDAGI YESTAI HO!! SELLAISTA ON ELÄMÄ!!

INFOA TREKKAUKSESTA NEPALISSA

Toivalan Metsäoppilaitokselle terveisiä! Tässä teille tietoa, joka auttaa toivottavasti alkuun jos haluatte tulla pistäytymään Nepalissa trekkauksen merkeissä!!

Itse lähden trekkaamaan aikaisintaan kuukauden päästä, sillä täällä Nepalissa on vielä meneillään monsuuniaika. Vesisade ei minua itseäni niin haittaisi, mutta päivälämpötilat nousevat sellaisiin korkeuksiin etten mielelläni rinkka selässä vaella. Tulevia trekkauksia ajatellen valmistautuminen voi alkaa!

Seuraavaksi siis vain tiukkaa faktaa poimittuna Mandala travelin, KEEPin, Suomen suurlähetystön, Ulkoasiainministeriön ym. sivuilta trekkausmatkan suunnittelun aloittamisen tueksi. 

ENNEN KUIN LÄHDET TREKKAAMAAN:

• Valitse reitti kuntosi mukaan ja mieti lähdetkö matkaan omatoimisesti vai trekkaustoimiston kautta
• Aloita kuntoilu vähintään kolme kuukautta ennen matkaasi ja kuntoile määrätietoisesti. Pidä huoli että olet fyysisesti ja psyykkisesti kunnossa
• Kävele vaelluskenkäsi "sisään", ei tuliteriä kenkiä mukaan matkalle
• Terveystarkastus lääkärissä ja rokotteiden (min. jäykkäkouristus, polio ja hepatiitti A) tarkastaminen on suositeltavaa. Lisätietoa rokotuksista rokote.fi sivuilta ja sieltä matkailijan rokote sivulta.Osassa Nepalia saatat tarvita myös malarianestolääkityksen.
• Matkusta kevyesti. Rinkan tulisi painaa maksimissaan 30 - 40 kg. Nepalin sisäisillä lennoilla saat kuljettaa vain 15kg ruumassa ja 5 kg käsimatkatavaroissa, Jos suunnitelet esim Everest base campin suuntaan vaeltamista, lennät todennäköisimmin Luklaan sisäisellä lennolla.

VARUSTELISTA (Mandala Travelin sivuilta)
Varustelista on sekä trekkaamista että vuoren huiputtamista ajatellen suuniteltu. Jos lähdet trekkaamaan, eikä aikomuksenasi ole kulkea jäätiköllä tai vuoren huipulla, et tarvitse osaa välineistä. Varustelistat ovat aina tarkoitettu muokattavaksi ei vain kohdetta ajatellen, vaan myös henkilökohtaisia tarpeita ja mieltymyksiä ajatellen.

- Vaelluskengät
- Lenkkikengät / vaellussandaalit
- Vaellussukat * 3
- Lämpimät sukat kiipeilyosuudelle
- Kosteutta siirtävä urheilut-paita * 2
- Vaellusshortsit
- Kevyet vaellushousut
- Kuoritakki (esim. Gore Tex tai vastaava )
- Kuorihousut (esim. Gore Tex tai vastaava )
- Fleecetakki tai vastaava
- Lämmin kerrasto
- Untuva- tai toppatakki hupulla
- Sormikkaat
- Rukkaset
- Pipo
- Päähine suojaamaan auringolta / huivi
- Buff-kauluri tms.
- Aurinkolasit (vuorivahvuuksilla)
- Laskettelulasit
- Noin 35-45 L päiväreppu
- Otsalamppu
- 2 * 1 L vesipulloja
- Pieni termospullo
- Aurinkorasvaa (suojakerroin min. 20)
- Retkipyyhe
- 4 vuodenajan makuupussi (mukavuus lämpötila -10 °C)
- Ilmatäytteinen kokopitkä makuualusta
- Korvatulpat
- Säärystimet jotka mahtuvat kiipeilykenkien päälle
- Vaellussauvat
- pikkulukko
- kirja, pelikortit, mp3 soitin yms.
- pakkauspusseja tai isoja muovipusseja

Kiipeilyvarusteet (tarvittavat varusteet riippuvat valitsemastasi kohteesta!! Varusteita voi myös vuokrata Nepalista):
- Kiipeilykengät
- Jääraudat
- Kiipeilyvaljaat
- Vaellus- tai kiipeilyhakku rannelenkillä
- Varmistuskahdeksikko
- Jumarinousukahva
- 2 kpl lukollisia sulkurenkaita
- Kiipeilykypärä
- 2*120 cm nauhalenkkejä

Henkilökohtainen EA-pakkaus:
- Laastereita
- Rakkolaastareita
- Ibuprofeiinia
- Paracetamolia
- Sideharsoa
- Siprofloksasiini 250 mg antibioottitabletteja
- Immodiumia
- Asetatsoliamidi 250 mg tabletteja vuoristotaudin oireisiin 
- Henkilökohtaiset lääkkeet
 

MATKUSTA TURVALLISESTI:

•  Suomen Ulkoasiainministeriön kotisivuilta ajankohtaista välilehdeltä löydät Suomen viranomaisten suositukset matkaan läheteville.
• Varmista että sinulla on vakuutus, joka kattaa myös helikopterievakuoinnin. Jotkut kiipeilyluvat ja trekkaus matkatoimistot vaativat tätä myös nähtäväkseen.
• Vältä kulkemasta yksin. Kantaja, opas tai ystävä voi auttaa sinua jos sairastut vuoristotautiin tai muihin sairauksiin. Älä kilpaile, vuoristossa vauhti tappaa! Rauhallisella tahdilla pääset perille matkasta nauttien.
• Akklimatisointi on tärkeää, kun trekataan korkeassa ilmanalassa. Välttääksesi vuoristotauteja, kävele hitaasti, äläkä nouse leiriytymään enempää kuin 150m/vrk korkeammelle sen jälkeen kun olet ylittänyt 3500m rajan. Voit käydä ylempänä, mutta laskeudu nukkumaan alemmas.Suosistus on yöpymiskorkeutta varten.
• Käytä vain kenkiä, jotka olet jo kävellyt jalkoihisi sopiviksi. Yksi rakko voi katkaista matkasi teon, sillä korkeassa ilmanalassa haavat ja haavaumat paranevat hitaammin kuin normaaliolosuhteissa. Pidä huolta jaloistasi koko matkan ajan ja vaihda sukkia sännöllisesti.
• Pidä huolta nesteytyksestä - juo usein pieniä määriä. Opeta itsesi säännölliseen rytmiin, älä odota että tunnet janoa, sillä silloin sinulla saatta jo olla nestevajaus. Juo vähintään 4 litraa vettä päivässä. Jos virtsasi näyttää kirkkaalta, nesteytyksesi on kunnossa. Mitä syvemmän keltaista/tummaa virtsasi on, sitä pahempi on nestevajaus, saatat tarvita veden lisäksi myös elektrolyyttejä korvataksesi menettämisäsi suoloja.
• syö säännöllisesti vaikka et olisi nälkäinen. Trekkaus korkeassa ilmanalassa on fyysinen haaste. Poltat päivittäin paljon kaloreita ja viikkojen trekkauksen aikana saatat menettää myös lihasmassaasi jos et syö tarpeeksi ja ravinnollisesti hyvää ruokaa. Ruoan avulla myös palaudut päivän rasituksista.
• Venyttele kevyesti joka päivä trekkuksen jälkeen, keskity etenkin jalkojen sekä lantion ja lonkan seudun lihaksiin välttääksesi rasitusvammojen syntyä.
• Muista pitää huolta myös kanssasi vaeltavien kunnosta, ruokailusta, juomisesta ja vaatetuksesta, myös kantajien ja oppaiden.

 VIISUMI

• Turistiviisumin saa Nepalista lentokentältä tai muilta rajanylityspaikoilta. Tietoa viisumieista Suomen suurlähetystön sivuilta.
• Viisumia varten tarvitset yhden valokuvan
• Viisumien hinnat ovat 15 päivää 25 USD, 30 päivää 40 USD ja 90 päivää 100 USD. Maksuvaluutaksi käy myös euro.
• Viisumin voi uusia kuukaudeksi kerralaan 150 päivään saakka yhtä kalenterivuotta kohden

TERVEYS

• Ripuli on yleinen vaiva matkustajien joukossa. Huolehtimalla käsihygieniasta voit välttää monta turhaa ripulia. Käytä halutessasi käsien desifiointiaineita ennen ruokailua ja vessasssa käynnin jälkeen.
• Älä koskaan juo hanavettä tai pese sillä hampaitasi. Käytä aina iodinella tai vedenpuhdistustableteilla puhdistettua vettä, edes veden keittäminen ei tapa kaikkia vatsataudin aiheuttajia (jos vettä ei keitetä kunnolla). Huomioi että paikallinen olut "chyang" on usein tehty käsittelemättömään veteen.
• Pidä huoli että vesi on todella keitetty, ei vain lämmitetty
• Vältä lihan syömistä vuoristossa, pidättäydy hiilihydraateissa ja kasviksissa.
• Pese kätesi säännöllisesti ja pidä huoli että kaikki muutkin rymässäsi tekevät niin.
• Yllä olevasta varustelistasta löydät muutaman mukaan otettavan lääkkeen. Keskustele lääkärisi kanssa matkakohteesta. Ota mukaasi lääkkeiden lisäksi reseptit, muuten saatat menettää ostamasi lääkkeet tullissa.

TERVEYSPISTEET
Päätrekkausreittien varrella on lukuisia terveyspisteitä, joissa joissain on vapaaehtoisina myös länsimaalaisia lääkäreitä. Huomioi että suurin osa näistä on auki vain huippusesongin aikana.

Sagarmatha National Park (Everestin alue)

• Nicole Niquille Hospital
• Lukla Government Health Post
• Namche Bazar Health Post
• Pheriche HRA Aid-post
• Khunde Hospital
• Machermo Rescue Post
  

Annapurna suojelualue

• Besisahar Government Hospital
• Chame Government Hospital
• Manang HRA Aid-post
• Ghorepani Government Health Post
• Jomsom Government Hospital
• Muktinath Government Health Post
  

Langtang Kansallispuisto

• Dhunche Government Hospital
• Syabru Government Health Post

MIKSI VALITA TREKKAUKSEEN ERIKOISTUNUT MATKATOIMISTO

• Rekisteröityneet matkatoimistot toimivat turvallisesti, tuntevat alueensa ja voit valita ympäristöystävällisen vaihtoehdon; esim. Mandala Travel Suomesta ja KEEP Nepalista. Kysy jo Nepalissa käynneiltä ystäviltä / tutuilta suosituksia
• Saat tarjouksen kiinteällä päivähinnalla, johon saat paketista riippuen kantajan, oppaan, kuljetukset ja majoituksen.
• Autat syrjäkylien ihmisiä palkkamalla heitä töihin, jotka ovat heidän vahvuus ja osaamisalue. Autat samalla kantajien ja oppaiden perheitä sekä mukanasi kulkevia nepalilaisia toimimalla vastuullisesti ja valitsemalla yrityksen, joka kunnioittaa kantajien ja oppaiden oikeuksia
• Oppaat tuntevat vuoristosairauksien riskit ja voivat auttaa sinua
• Kulkemalla paikallisten ihmisten matkassa, opit samalla paljon kielestä ja kulttuurista

YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLINEN LIIKKUMINEN
KIINTEÄ JÄTE

• Lajittele jäteesi ja pidä huoli että et jätä jälkeesi mitään roskia, vaan kuletat kaiken mukanasi.
• Useimpien reittien varrella on virallisia jätepisteitä, johon voit kuljettaa osan jätteistäsi. Nepalissa ei kierrätetä pattereita, joten ne pitää kuljettaa takaisin Suomeen.
• Hautaa biojätteet tarpeeksi syvälle maan sisälle ja kauas leiripaikoista, jotta et houkuta tuhoelämiä leiriisi tai kyliin. Huomioi, että korkalla ja ohuessa ilmanalassa mikään ei maadu kunnolla!
• Huomioi, että tupakan tumpit eivät ole biohajoavia, joten tupakoitsijoilla tulee olla mukanaan kannettava tuhka-astia, jonka tyhjentää asiallisille paikoille.
• ÄLÄ KOSKAAN OSTA PULLOTETTUA VETTÄ! Käytä vedenpuhdistustabletteja, joita voit ostaa ennen matkasi alkua Kathmandusta tai käytä vedenpullotusasemia, joissa voit turvallisesti täyttää oman juomapullosi turvallisella vedellä. Vesihanoista tuleva vesi EI ole juomakelpoista sellaisenaan

VESI

• Vältä kylpemästä, pesemästä  vaatteita  tai tiskejä suoraan virtaavissa puroissa / joissa.
• Peseydy tarpeeksi kaukana vedenlähteestä, jotta pesuvetesi imeytyvät maaperään eivätkä kulkeudu vedenlähteisiin.
• Vältä saippuoiden ja pesuaineiden käyttöä, käytä ainoastaan biohajoavia aineita 

VESSASSA KÄYMINEN

• Pidä huoli, että vessasi on ainakin 50m mistään vesilähteestä.
• Vessakuoppa tulisi kaivaa ainakin 45cm syväksi. Levitä jätöstesi päälle joka kerta vähän maata ja tuhkaa, jotta estät hyönteisten lisääntymisen ja hajuhaitat. Pidä huoli että vessakuoppa on peitetty huolella kun lähdet leiristä.
• Reitin varrella olevissa Logdeilla ja ruokapaikoilla on omat perinteiset kyykyvessat joita voit käyttää
• Korkealla vuorella pyri peittämään jätöksesi kivillä, tuo vessapaperi alemmas, sillä se ei hajoa korkealla.

EROOSIO 

• Käytä vain pääreittejä, älä oikopolkuja. Eroosion haitat ovat suurimmat korkealla vuoristossa, jossa monsuuniaikaan monet ristikkäiset polut saattavat aiheuttaa suuria maanvyörymiä.
• Vuoristoympäristö on haavoittuva. Kasvien kerääminen ja tallominen voi aiheuttaa pahoja eroosiovaurioita.  

POLTTOAINE

• Ota mukaasi tarpeellinen määrä lämpimiä vaatteita, jotta et tarvitse tulta lämmittelyä varten. Pidä huoli että myös kantajat ja oppaat ovat pukeutuneet asiallisesti.
• Vältä polttopuiden käyttöä! Puiden kaataminen vuoristossa on yksi suurimmista eroosion aiheuttajista.
• Pidä huoli että sinulla on mukana matkallasi tarpeellinen määrä polttoainetta koko tiimille, myös kantajille ja oppaille.
• Käytä mahdollisuuksien mukaan trekkausyrityksiä ja lodeja, jotka lämmittävät veden auringolla tai polttoaineella ja muutenkin käyttäytyvät ympäristövastuullisesti.
• Tilatessasi ruokaa, mieti vaihtoehto, jonka valmistaminen kuluttaa mahdollisimman vähän polttoainetta. Yksi tällaisista on dal bhat, mikä on lähes Nepalin kansallisruoka. Tilatkaa ryhmänä sama ruoka, jolloin energiaa kuluu vähemmän ruoan valmistamiseen ja kaikki saavat ruoan samaan aikaan, mikä säästää myös omaa aikaasi!
• Ota lämmin suihku vain, jos vesi on lämmitetty jollain muulla kuin polttopuilla. Pese vaatteesi kylmällä vedellä.
  

REITTIETIKETTI

• Käytä valmiita leiripaikkoja aina kuin mahdollista.
• Ethän kerää kukkia, kasveja tai siemeniä!
• Eläinten elinalueet ovat uhattuina monissa osissa Nepalia, anna elämille tilaa ja rauhaa liikkua omia reittejään.
• Älä jätä omia grafittejasi kiviin tai puihin. Nauti hindu- ja buddhalaiskulttuurin aarteista reittisi varrella katsomalla niitä.

KULTTURISESTI VASTUUNTUNTOINEN TOIMINTA

• Opettele muutamia sanoja nepalin kieltä. 
• Älä anna rahaa kerjääville lapsille, tee mieluummin lahjoitus järjestöille, kouluille tai luostareille jotka toimivat näiden lasten hvväksi.
• Kun keskustelet paikallisten kanssa, kunnioita heidän kulttuuriaan ja anna omasta kulttuuristasi realistinen kuva. Mikään kulttuuri ei ole Shangri La!!
• Maksa kohtuullinen hinta kaikista ostoksistasi. Tinkiä voi, mutta kiivas tinkiminen ei kuulu Nepalin kulttuuriin. Älä vie maasta sataa vuotta vanhempia esineitä.
• Kysy aina kuvauslupa ihmisiltä ja kohteita vartioivilta henkilöiltä. Älä tarjoa maksua kuvauksesta, poikkeuksena ovat temppelialuilla olevat Saddhut (pyhät miehet), jotka elävät valokuvaamisesta saamillaan tuloilla
  

KUNNIOITA NEPALILAISIA PERINTEITÄ JA ARVOJA

• Älä pukeudu huomiota herättävästi. Naisilla tämä tarkoittaa olkapäiden ja polvien peittämistä sekä tiukkojen vaatteiden välttämistä. Luostareissa ja pyhissä paikoissa pidä pitkiä housuja.
• Älä kylve alasti julkisilla paikoilla. Naisten tulisi peittää itsensä loongilla (sarongilla) vyötäröstä polviin saakka.
• Vältä julkisia hellyyden osoituksia. Halailu ja suutelu julkisesti ei ole suotavaa.
  

PYHILLÄ PAIKOILLA VIERAILU
Nepal on täynnä pyhiä paikkoja, niitä ei voi välttää!

• Kierrä perinteen mukaan kunnioittaen myötäpäivään: luostarit, stupat, mani stonet (rukouskivet) ja rukousliput.
• Pidättäydy tupakoimasta, ääneekkäästä käyttäytymisestä ja virtsaamisesta. Vuorilla on myös kivikasoilta näyttäviä pyhyiä rakenteita, säännöt koskevat myös näitä.
• Ota kenkäsi pois ennen pyhiin paikkoihin sisälle menemistä. Älä syö, juo tai tupakoi. Hindutemppeleihin ei saa viedä nahkaesineitä (valluskengät, vyöt tms.)
• Vältä salamavalojen käyttöä.
  

VIERAILLESSASI NEPALILAISESSA KODISSA

• Poista kenkäsi asunnon ulkopuolella.
• Älä laita roskia keittonuotioon tai uuniin.
• Älä syö toisten lautaselta tai käytä samoja ruokailuvälineitä kenenkään kanssa.
• Jalat mielletään Nepalissa epäpuhtaiksi, joten vältä astumasta kenenkään jaloille, yli tai uskonnllisten esineiden päälle. Älä osoita ketään jaloillasi.

OLE HUOMIOIVA TREKKAAJA

• Jotkut Lodget vuoristossa tarjoavat ruokailutilan kantajille ja oppaille yöpymiseen, joten vältä valvomasta ruokailutilassa liian myöhään, vaan anna yörauha myös työväelle.
• Pyri toimimaan hiljaisesti yö- ja aamuaikaan, vaikka itse haluaisit lähteä liikkeelle, toiset voivat vielä tarvita untaan.
• Yritä valttää puitteiden tai palvelun laadun kritisoimista. Huoneet, vessat ja ruoka voivat olla sinulle alkeellisia, mutta alueella asuville huipputasoa, johon heillä ei ole varaa. Vuoristoalueilla kaikki kannetaan ihmis- tai eläinvoimin ylös vuoristoon. 
• Muista että olet oman kulttuurisi edustaja ja käyttäytymisesi perusteella lähtösi jälkeen arvostellaan muita maanmiehiäsi ja -naisia.

VIEW FROM THE MOUNTAIN CENTER

You can see beautiful landscapes and on the clear day peaks of Annpurna, Manaslu, Ganesh….. but what else you can see from the mountain center?

You can see small villages: Ghyampesal, Lochill, Pohare and other as small neighboring villages. I will be talking about those three villages Ghyampesal, Lochill and Pohre  under the eye of the mountain center.

Morning scenery from the stairs leading to mountain center

Lochill early in the morning

These are rural villages. People are cultivating the land for their own use. There are only few commercial farms, tiny ones. People wake up early to pray, collect water, do other morning chores and go to the field. Young ones either continue the heritage of their parents, go to Kathmandu to have education or move to another area or country to work. Life is simple, peaceful and like it has been always. You do your work in order to survive. Villages got the electricity two years ago, there is no internet connection. You never know when you have or don’t have electricity.

Takurs mother, me and Takurs son Babu

WATER

On these villages they do have water supply system. It is more than 40 years old. Every household pays 50 rupees a month and have access to water… when there is access to it. The water tank has been built a long time ago, it is small and it is also located in a place which doesn´t make the supply any easier. Now is the monsoon season and water tank is full so there is water for everyone. There is only approx. ten taps in the whole area and sometimes water is available only certain hours per day. Villages have been divided into sectors which have their own water collecting times. Men get to bathe first, women last. Households furthest from the water source have to use many hours a day for getting enough water for people and animals. Dry season is completely another story… water has to be collected even further, sometimes by car from neighboring willages …

Neighboring village has also water supply system.  Every household pays 150 rupees a month and have access to water. Always... and from their own houses!

Takurs mother (Ama) carrying water to home

EDUCATION

There are two schools in the area. Other one is a community school Shree Dullav H.S.S Ghyampesal which has 700- 900 students. There are primary classes from 1-8 and secondary classes from 9-12. Schooling is free, only things they have to provide are pens, school uniform and some copies of books. Sometimes this is too much and parents don´t have money to put they children to school. Theoretically 95% of children go to school but during the farming season some children work on the fields and don’t participate the school work. Children ware the same school uniform year after year. Pencil or pen is a treasure for some of these children.

Community school Shree Dullav H.S.S Ghyampesal

Children singing the national anthem in the morning

In school for 700 - 900 children there are only two toilets, one classroom has a leaky roof and area don’t have any gate which makes buildings vulnerable to vandalism. There is urgent need for extra space because in some days there are four different classes (English, Nepali, Physical health, social science, environment science or creative arts) going on at the same time in same classroom! National recommendation for primary school having pupils/ teacher is 20 and this school average is 30. For secondary level the recommendation is 25 and in this school it is around 40 students. On the day I visited the school the number was 52 students for one teacher.

School is funded by ministry of education but a school is mainly running with donations done by local community. Ministry isn´t funding any buildings or even all the teacher´s salaries! During time I visited the school there was construction going on. Because it is farming season it is difficult to get labor and the teachers were doing the construction work. Principal was on the roof also helping. Amazing people! One of the teachers told me that sometimes he don´t get any salary but comes to school every day anyway.

Principal and teachers at the construction site

Tuk Nath Adhikari, pricipal of Evergreen boarding school and  Shiva Prasad Bhatta, principal of Shree Dullav H.S.S Gyampesal

The other school is Evergreen boarding school which has classes from nursery to primary classes eight grade. For some funny reason in the boarding school they don’t have seventh grade at all? Fee for boarding school is 400 -1000 rupees a month. Children have possibilities to have secondary level education in they own area but many of them don’t continue after eight grade or stop even earlier. Those young ones who want to have work or continue their education these villages offers little or nothing.

HEALT POST & AMBULANCE

Health Post

Health post is providing free health check-ups and 35 different free me medication to local community. There is four health workers who don’t have capacity to perform any surgical operations or any other more serious injuries or diseases. Those who can´t be helped have to go to Gurkha hospital by their own cost. Ambulance is owned by community and trip to hospital is 3500 rupees.

Ambulance

"tie" jeepin sisältä katsottuna

Do I think this village might need a boost, little help? I do. Even thou these are always really delegate matters. You never know is your good also good for those to whom you are offering it.

I believe there should specially be options for young people and Chance for Change project is one of these options. Project has started. Delegates are out, construction of the mountain center can start. I will tell more about it later! 

Jameas and Takurs family looking from the map where England is

Takur, James and some of the Nepali youngster connected to the project

                                                         

FACES OF NEPAL, part1