Elämän seikkailua: Vielä kerran Kapuan

Me suomalaiset olemme hyviä talonrakentajia ja jokainen meistä tietää kuinka tärkeää taloa rakentaessa on vankka perustus. Koko talohan rakentuu perustuksen päälle.

Jotta voin kertoa tulevaisuudesta, kurkistan hieman menneisyyteen, uuden projektini vahvimpaan kulmakiveen perustuksessa. Siispä Kapuan vielä kerran viime vuoteen.

Kapuajat 2011. Kuva Kalle Viira

Me viisitoista KAPUA 2011 Nepal hankkeen Kapuajaa keräsimme hyväntekeväisyysprojekteihin yhdessä ennätyksellisen potin 95 870 euroa! Haluan vielä kerran omalta osalta kiittää kaikkia tukijoita, jotka lahjoittivat kauttani rahaa Nepalin hyväksi!

Raha käytetään WWF:n ja Väestöliiton hankkeisiin, joissa yhdistyvät kestävä luonnovarojen käyttö sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Hankkeita toteuttavat Nepalin Terain alueella WWF Nepal sekä Nepalin perhesuunnittelujärjestö FPAN. Terain alueella asuu noin 6,7 miljoonaa ihmistä. Alueella elävät ihmiset ansaistsevat keskimäärin yhden dollarin päivässä. Pääsimme viikon ajan tutustumaan paikan päällä näihin hankkeisiin, avustuskohteisiin ja ihmisiin, jotka joko työskentelevät hankkeiden parissa tai ovat päässeet hankkeiden avun piiriin.

Terain tiuhaan asutulla alueella korvataan vanhoja tulisijoja liesillä, joissa käytetään polttopuun sijasta biokaasua. Liedet parantavat elämänlaatua ja säästävät vähäisiä metsiä. Pääsimme kyläilemään perheen luokse, jossa nuori äiti esitteli meille biokaasuyksikön toimintaa. Siinä vaiheessa kun hymyilevä, parhaisiinsa pukeutunut nainen työnsi paljaan kätensä lietesäiliöön avatakseen pohjatulpan, kuului tulpan avaamisesta syntyvän mossahtavan äänen lisäksi ryhmästämme "oooooo..". Olimme nimittäin juuri oppineet kulkemaan desifiointipullot taskussa ja desifioimaan käsiämme joka välissä.. Jälleen kulttuurit kohtasivat! :-)


Biokaasuyksikön lietesäiliö

FPANin seksuaaliterveysklinikalla käydessämme päivän teemana oli lasten rokotukset. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Istutimme pihaan kukkia, otimme kontaktia äiteihin lapsineen ja tutustuimme klinikan toimintaan. Henkilökunnasta huokui pyyteetön auttamisen ilo ja ylpeys omasta työstään. Länsimaalaiseen terveydenhuoltoon tottuneena oli mielissään, että juuri tähän paikkaa tulee osa keräämästämme rahasta, siitäkin huolimatta, että klinikka on alueen parhaita ja kehittyneimpiä Nepalin standardin mukaan.

FPAN klinikka ja rokotuspäivä

Jokaisen henkilökohtainen hyväntekeväisyystavoite 6462 euroa tuli Mera Peak vuoren korkeudesta jonne meidän oli tavoite kiivetä avustusvierailujen jälkeen. Rennoin ja varmoin fiiliksin suuntasimme lentäen Nepalin pääkaupungista Katmandusta kohti Luklaa (maailman vaarallisin lentokenttä). Hieman ennen Luklaa huomasimme vuorien näkyvän "väärältä" puolelta konetta... ensin ne näkyivät vasemmalla, nyt oikealla puolella olevista ikkunoista.

Lentokoneessa välillä Katmandu Lukla. Kuva Salla

Lentokentällä uusi reitti Plan B

Koneen laskeuduttua takaisin Katmanduun teki matkanjohtajamme Kalle yhdessä kiipeilyoppaiden kanssa uuden suunnitelman Plan B. Lähdimme bussilla kohti Shivalayaa, josta vaelsimme keskikukkuloiden halki kohti Everest Base Campia johtavaa valtaväylää (suomalaisille polkua), jota pitikin tulisimme lopulta Island Peak vuoren juurelle.

Tengbochen luostarin pihalta näkyvä Ama Dablam

Kolme viikkoa patikointia maailman raikkaimmissa maisemissa piirsi verkkokalvoille lähtemättömän jonon vuoren huippuja, hymyileviä ihmisiä sekä kunnioituksen tätä sinnikkään sitkeää kansaa kohtaan. Nepaliin jäi vielä paljon työtä tehtäväksi, vuoria nähtäväksi ja kulttuuria ymmärrettäväksi. Näiden muistojen pohjalta lähden rakentamaan uutta projektia ja uutta kokemusta.