Happy Birthday!

You can kiss your family and friends good-bye and put miles between you, but at the same time you carry them with you in your heart, your mind, your stomach, because you do not just live in a world but a world lives in you. 

 ~Frederick Buechner

Happy Birthday Sami!!

Seuraavat kymmenen päivää

Vietän Kopanin luostarissa tutustumassa buddhalaisuuteen ja meditoimassa... jälleen kerran minulle täysin uusia asioita! Kymmenen päivää ilman puhelinta, tietokonetta, liikennettä, palavereja... ei hassumpaa!

NAAPURI

Saalista järvestä

Työskennellessä feministiorganisaation kanssa, tulee välillä pureuduttua liiankin tiukkaan  vain epäkohtiin ja naisten huonoon asemaan...  mutta eihän se ole koko totuus Nepalista tai totuus tavallaan ollenkaan. Nuo negatiiviset asiat ovat kyllä olemassa, mutta onneksi vain vähemmistönä. Valtaosa ihmisistä on hyviä ja kunnollisia joka maan eri mittareilla ja asteikoilla mitattuna. Miehetkin. Jätetään siis äärifeministisyys hetkeksi sivuun, olkoon tämä kunnianosoitus ja oodi nepalailaisille miehille.

Naapurini on yksi heistä, oodin arvoisista.

Hän herää aamulla yhtä aikaa auringon kanssa ja aloittaa aamutoimet. Viime päivinä teemana on ollut kalastus. Joka aamu nousee lounaaksi muutama maukas ja tuore kala.

Joinain aamuina naapurini kävelee ohitseni doko selässään kuin vihreä pensas kun minä nautin aamiaista kuistilla. Puhveli saa oman tuoreen aamiaisensa samaan aikaan kanssani. Luulen aina olevani ajoissa, jos olen puoli kuuden aikaan keittämässä aamukahvia... ja pöh... perhe on ollut aamutoimissaan jo ainakin tunnin.

Kala palasiksi

ja maukkaaksi lounaaksi

Naapuri työskentelee jatkuvasti, mutta koskaan ei ole kiireen tuntua. Jos tälläinen länsimaalainen tumpelo tarvitsee apua, sitä saa heti. Mikään työ ei ole liian kiireinen keskeytettäväksi avun takia. Bonukseksi saat vielä hymyn, joka syttyy kuin lempeä valo kasvoille.

Perheessä on äidin ja isän lisäksi kaksi tytärtä ja yksi poika. On olemassa töitä, joita naiset tekevät useammin kun miehet, mutta tässä perheessä myös isä laittaa ruokaa, tiskaa, pesee pyykkejä ja hoitaa puutarhaa. Mikään työ ei ole sukupuoli- tai ikäsidonnainen, on vain töitä, jotka on tehtävä ja se tekee kenellä on aikaa. Olenpa nähnyt isän myös parsivan tyttären kouluhameen helmaa kuntoon.

Naapurin 150 vuotta vanhan talon ulko-ovi

Iltaisin myös isä osallistuu lasten kanssa kisailuun ja läksyjen läpi käymiseen, joskus viisi päätä on kumartuneena koulukirjan yläpuolelle ja nuorimman tyttären melodinen ääni laulaa aiheita kirjasta.

Siunattu talo

Samat kädet katkovat, kantavat, karsivat ja parsivat; pesevät, pyykkäävät ja paimentavat sekä suojelevat perhettä, johon minutkin on kutsuttu. Kiitos Naren Gurung ja perheesi, naapurinasi on turvallista asua!

PÄIVÄ JONA KUNINKAAN NÄIN

Pilvisen päivän maisemaa Pagodalta, vuoret piilossa pilvien takana

Kun istut palaverissa helteisenä päivänä demokraattisessa Nepalissa ja henkilökunta sanoo sinulle että tuossa tulee kuningas, sitä ensin miettii että nyt on tullut oltua auringossa liian pitkän aikaa tai sitten tuon hepun englanninkielen taito ei ole kovin hääppöinen. 

Palaveri Pokharan huipulla, alhaalla kapunki

Kevyen aamiaisen jälkeen lähdimme marssimaan ylämäkeen kohti Wold Peace Pagodaa. Talo sijaitsee vähän reilun kilometrin alarinteeseen Pagodasta. Olimme päättäneet, että tämän päivän palaveri pidetään paikassa, joka inspiroi ja innostaa ajatuksiin. Tunsimme kaikki myös jäsenissämme istumisen ja kaipasimme liikuntaa. Mietin askel askeleelta ylämäkeen paarustaessani porottavassa helteessä, kuinka mielelläni olisin hetkeksi siirtynyt Suomen syksyn aamupakkasiin!

 Helle on jatkunut koko Nepalissa oloni ajan ja hikikin on muuttanut muotoaan; aiempien valtoimenaan valuvien purojen tilalle on tullut tahmea ja nahkea viidakkoliima. Liikunta teki kuitenkin hyvää sekä eteen avautuvat maisemat ja jääkylmä vesi saivat unohtamaan hikoilun hetket. 

Helteistä maisemaa

Munkit odottavat vierasta rummut päristen

 Kesken aamiaispalaverin Stuban portailta alkoi kuulumaan rytmikäs rummutus ja munkit marssivat alas kukkaseppeleiden kanssa. Selkeästi oltiin vastaanottamassa vierasta; käsissä kata (huivi) ja mala (kukkakaulanauha). Henkilökunta pörisi innostuksen vallassa ja kävi ilmoittamassa kaikille että kuningas on saapumassa. Hetken aikaa tuijottelimme Jamesin, Alesin ja Zeldan kanssa toisiamme hölmistyneenä silmiin; kuningas?

Nepal on ollut demokraattinen tasavalta vuodesta 2008 saakka. Maassa on kuitenkin vielä monia, jotka haikailevat kuningaskunnan perään. Myös tämä herra, joka olisi kuningas ilman demokratiaa... 

"Kuningas" kävi kiertämässä seurueineen stuban muutamaan kertaan ja jatkoi matkaansa Lake Sideen eli turistialueelle tapaamaan paikallisia vaikuttajia. Samaan aikaan Pokharassa tapahtuu myös muita suuria juttuja. Kuluvan viikon aikana tulee tänne saapumaan lukematon määrä innokkaita nuoria miehiä ympäri maata, jotka pyrkivät Gurkha-sotilaiksi. Valintaprosessi on raaka ja vaativa, mutta se ei vähennä näiden nuorten miesten innostusta. Joka vuosi valintakokeissa loukkaantuu pahoin ja joskus jopa kuolee nuoria miehiä.

"Kuningas" kukitettuna

World PeacePagoda

Kuninkaallinen päivä sisälsi onnistuneiden palaverien lisäksi monta loistokasta uutista!!

James palasi takaisin Englannista koulutusmatkalta ja vietti aikaa kolme päivää, jona aikana pidimme monta palaveria tulevista kuukausista ja siitä, mitä Pokharan projektin aikana tulee tapahtumaan. Nyt meillä on kalenteri suunnitelma ja päämäärä! Tähän saakka olen tehnyt työtä sisustaen taloa, verkostoituen FEDOn ja sen yhteistyökumppaneiden kanssa ja osallistuen heidän tapahtumiinsa. Viimeinkin voimme alkaa tehokkaammin myös järjestämään itse koulutuksia ja projekteja; kutsua FEDO osallistumaan ja auttaa myös tätä kautta heitä hyvässä työssään!

Zelda ja Ales vetävät FEDOn ohjaajille kuuden päivän mittaisen draamapajan, jossa on tanssiterapian, naamioiden ja käsinukkejen valmistuksen sekä monen muun taidetekniikan kautta haetaan voimaannusta, itsetunnon kohotusta ja uusia ideoita omien ryhmien vetämiseen.  Koulutus on lokakuun puolessa välissä kuudelle henkilölle ja uudestaan marraskuussa järjestetään laajempi koulutus, jossa tuoreet kouluttajat pääsevät testaamaan taitojaan apukouluttajina. Molemmat koulutukset on etusijassa suunnattu dalit- sekä vähemmistöheimojen naisille. Innolla odotan mahdollisuutta päästä tutustumaan uusiin taidemuotoihin nuorten ammattilaisten sekä nepalilaisryhmän kanssa!!

Ales ja Zelda rauhantanssilla Pakodan ympäri

 Minä puolestani olen osa kouluttajatiimiä, joka suunnittelee neljän kuukauden mittaista koulutusta teemalla: ”youth and community leaders”. Koulutuksen kantavana voimana on seikkailukasvatus- ja elämyspedagogiikka. Ennen koulutuksen alkua järjestetään viiden päivän mittainen pilotti pienelle ryhmälle FEDOn ohjaajia. 

Kuluva viikko vierähtää FEDOn ryhmien mukana heidän koulutuksissaan ja loppuviikosta saapuvat kaikki pomot yhteisiin suunnittelupalavereihin sekä ensi viikolla järjestettävään julkistustilaisuuteen. Minä lähden viikon päästä Kathmanduun tutustumaan buddhalaisluostariin ja kuun lopussa osallistun Oma Kapua Annapurna vaellukselle!! Nämä omat reissut  ja yhteiset palaverit vievät aikaa suunnittelulta ja toteutukselta, joten päätimme järjestää pilottiprojketin joulukuussa, jolloin minulla on enemmän aikaa. Suunnittelun lisäksi osallistun myös varsinaiseen koulutukseen. Luvassa kiireisiä, mutta mahtavan täyteläisiä viikoja!!

Buddha Stuballa

Viime vuoden Kapua-projekti teki minusta hyväntekeväisyyskiipeilyriippuvaisen. Niinpä päätin tänäkin vuonna osallistua kapuaan Oma Kapuan kautta. Vahvistuksen osallistumisestani sain päivänä, jona kuninkaan kohtasin!!

Teen jo täällä Nepalissa täysipäiväisesti vapaaehtoistyötä palkatta, joten en pistä pahakseni, jos autatte hyävntekeväisyyskeräyksen tavoitteiden täyttämisessä. Rahat menevät Mano a mano ry:n ylläpitämän lastenkodin hyväksi. Lastenkoti sijaitsee Nepalissa Kathmandussa

Oma Kapua

Saaja: Mano a mano ry
Tilinumero: FI98 8000 1370 9090 21

Viite: 2 00130

 

Kuninkaallisen päivän iltana sain viimeinkin ladattua dokumenttivideon, jonka kuvausryhmä teki Gyampesalissa ollessani. Nyt teillä on mahdollisuus nähdä ja kuulla, kuinka kylän viisivuotiseen kehitystyöhön sitoutuneet lahjoittajat kokivat päivät kylässä. Aivan mahtavaa nähdä työ, johon itse on osallistunut noin kauniisti kuvattuna!! VIDEO BE THE CHANCE!

Nyt jatkan matkaani pitkin järven rantaa, hengitän syvään ja iloitsen ajatuksesta, että veljeni saattaa olla tulossa tammikuussa luokseni kylään tänne Nepaliin. Kaikki tämä ja paljon muuta tapahtui päivänä, jona kuninkaan kohtasin.

RAUHAA, UUSIA ASUKKAITA JA TASA-ARVOA

Rauhansanoma matkaa taivaalla

 Asuminen tiettömän taipaleen takana, järven toisella puolella ja työskentely FEDOn (Feminist Dalit organization) kanssa ei todellakaan tarjoa tylsiä päiviä! Päivien lyhyydestä  tai pituudesta puhumattakaan.

Maisema makuuhuoneen ikkunasta aamulla

Perjantaina 21.9 vietettiin kansainvälistä maailman rauhanpäivää ja hyppäsin kajakkiini jo ennen aamuseitsemää ehtiäkseni mukaan rauhanmarssiin FEDOn naisten kanssa. Hyvistä aikeista huolimatta olin hieman myöhässä ja turvauduin paikalliseen taksiin (maksoi euron!).

Tilaisuudet, joihin FEDOn mukana osallistuu, sisältävät aina suuria ja tärkeitä teemoja, myös aikaisemmat tilaisuudet joissa tanssittiin ja syötiin, sisälsivät kattavat tietoiskut Dalit heimojen oikeuksista, mahdollisuuksista ja velvollisuuksista. Vuoroin tiukkaa ja tärkeää asiaa sekä helmihetkiä kauniissa maisemissa tekien ja kokien!

Rauhanmarssi alkaa

Takana letka poliiseja, joiden jälkeen letkas sotilaita. Myös tukemassa rauhanasiaa

Mukana rauhanmarssilla oli 23 eri organisaatiota mm INSEC (joka oli myös yksi seuraavan tapahtuman pääjärjestäjistä), COCAP, Youth Action Nepal sekä Kopila Nepal, johon ehdin hieman tutustua keskustellen.  Heidän työnsä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, niin kuin kyllä kaikkien näiden järjestöjen ja organisaatioiden!

Kopila Nepal työskentelee vähemmistöryhmien ja heikommassa asemassa olevien lasten ja naisten kanssa edistäen koulusta ja psykososiaalista hyvinvointia. Heidän toimiinsa kuuluu myös koulutuksen järjestäminen muille organisaatioille.

Kiinnostavalta kuulosti koulutus ”6 Month Intensive Psychosocial Counseling Certificate Course”, eli kuuden kuukauden mittainen intensiivinen kurssi psykososiaalisesta neuvonnasta; koulutus järjestetään pääasiassa sosiaalityöntekijöille, nuorisotyöntekijöille, järjestöihmisille ja opettajille.  Tämän lyhyen kokemukseni perusteella täällä Nepalissa valtaosa avusta ja koulutuksesta on enemmänkin painottunut peruskoulutuksen turvaamiseen, ravintoon, fyysiseen terveyteen, ympäristön suojelemiseen ja lainsäädännön parantamiseen tasa-arvoasioissa; mitkä kaikki ovat myös tasaväkisesti erittäin tärkeitä asioita. Niin myös meidän viime vuoden KAPUA projektin apukin seksuaaliterveyden ja luonnon hyvinvoinnin edistämisen osalta.

Henkisen hyvinvoinnin turvaaminen on kuitenkin myös yhtä tärkeää yksilöiden ja valtion kehittymisen kannalta... ja näin maallikkona on mukava ajatella, ettei ihmisiä mielletä vain karjana, jolle annetaan rokotteita ja ruokaa, vaan muistetaan se toinenkin puoli ihmisyydestä! Kopila Nepal ei ole varmasti ainoa NGO (non-governmental organization), on vain ensimmmäinen jonka minä olen tavannut työsketelevän niin vahvasti psykososiaalisen hyvinvoinnin parissa.

Marssien kohti vuoria

Minä, Kopilan ladyt ja FEDOn Rajani

Suoraan rauhanmarssilta kiiruhdin kajakilleni, kotiin suihkuun ja kapteenin kotiin lounaalle. Paikalla oli iso määrä suvun naisia, sillä kapteeni vaimoineen oli järjestänyt Teej-juhlalounaan sukulaisille. Pukeuduin nepalilaiseen asuuni ja astuin suihkunraikkaana kattavaan lounaspöytään. Sain itselleni perheen 89 vuotiaalta Amalta (äidiltä) tikan otsaani (punainen merkki) sekä katan kaulaani (huivi). Kapteeni on ollut Intiassa brittiläisen armeijan palkkalistoilla 32 vuotta Gurha-yksikössä. . Ilmeeni oli kuvan arvoinen, kun tervetuliaisseremoniassa sain lahjaksi kapteenin yksikön tunnuksilla olevan aidon Gurkha veitsen.. minä vein tuliaisiksi vain hedelmiä, karkkeja ja alkoholia….

Amaa 89 vuotta

Minä ja Ama

Teej juhlan poseeraus

Apua, mä sain Kukhurin!!

 Mahtava 89 matriarkka hoitaa perheen pienimpiä silmät sirkeinä, jonka jälkee sujahtaa kylän vuoristopoluille kuulostelemaan naapureiden kuulumiset. Minäkin tahdon isoon ikään päästyäni kirmailla vuoristopoluilla! Esikuvaa kerrakseen!

Erittäin runsaan ja maittavan lounaan sekä vaatteiden vaihdon jälkeen hyppäsin jälleen kajakkiini. Meloin vastarannalle odottamaan taloon tulevia uusia vapaaehtoisia. Nepalissa moni asia tapahtuu sattumalta, niin olivat nämäkin ammattilaiset löytäneet tiensä muutamaa päivää aikaisemmin sattuman kautta toiminnanjohtajan kotiin Kathmandussa. Ales on Englannista ja Zelda Itävallasta. Ales on tanssi- ja liiketerapeuttii ja Zelda taiteilija, joka käyttää nukketeatteria ja draamaa työssään. Mielenkiinnolla odotan työskentelyä heidän ja FEDOn kanssa. Takaisin talolle tulimme kapteenin ystävällisen vävyn avustuksella kaatosateessa, pimenevässä illassa.

Ales ja Zelda mukana marssilla

Osa valtakunnallista kampanjaa epätasa-arvoa vastaan

Aikaa rentoiluun ei ollut aamullakaan, vaan otimme kolmen naisen voimin veneen käyttöömme ja lähdimme palaveriin FEDOn kanssa sekä osallistumaan kansalliseen mielenosoitukseen ja seminaariin, joka tähtää kastittomuuden ja kastijärjestelmän epätasa-arvoisuuden lopettamiseen. Tapahtuma on osa suurta valtakunnallista tapahtumaketjua ja samanlaisia tilaisuuksia ollaan järjestetty sekä tullaan järjestämään ympäri maata. Paikalla oli monen eri järjestön edustajia, poliittisia vaikuttajia sekä poliisin ja armeijan edustajat.

Vaikka emme ymmärtäneet kaikkea seminaarin annista kielimuurin takia, saimme kuitenkin Camelin käännöksestä hyvin paljon tiivistettyä tietoa. Kunnioitus noita aktiivisia ihmisiä kohtaan kasvoi entisestään. Monta ihmiskohtaloa ja monta tarinaa liitti nuo erilaiset ihmiset yhteen. Into yhteisen asian puolesta oli käsinkosketeltava.

Hyvän asian puolesta, yhdessä tekemisen iloa

Päivä alkoi kääntymään iltaan mutta nälkä voitti kiireen takaisin kotiin. Aurinko laskee täällä kello 18.05 ja yleensä noin puoli tuntia ennen auringonlaskua alkaa vesisade, johon viimepäivinä oli liittynyt myös napsakka ukkoskuuro. Ravintolassa nautitun päivällisen aikana kello löi maagiset minuttit, sää muuttui ja jykevä ukkoskuuro pyyhki yli Pokharan. Elettiin viimeisiä hetkiä valoisaa aikaa, kun päätimme lähteä veneellä yli järven. Vettä satoi kaatamalla, salamat välähtelivät, mutta jyrinä onneksi kuului jo kauempaa. Kaksi meloi venettä ja yksi kauhoi vettä pois veneestä. Perillä vaihdettiin päälle kuivat vaatteet, käteen laitettiin kuppi kuumaa teetä, istahdettiin terassille ihailemaan viimeisiä salamoita ja katse käännettiin hetkeksi taakse päivän tärkeisiin aiheisiin ja veneretkeen. Hyvä päivä, parempi mieli!!

Ukkosrintama syö maisemaa, hetki ennen sateen alkua

TANSSIA JA KODIN RAKENTAMISTA

Greg Barton Chief Executive

  Elämä Pokharassa alkoi mitempä muuten kuin moottoripyöräilyllä ja veneilyllä. Yhteisten palaverien välissä kävimme tutustumassa Pokharan (lähinnä järven) ympäristöön ajaen ja veneillen, samalla tavoitteena löytää minulle koti seuraavaksi puoleksi vuodeksi sekä myös minun jälkeeni tuleville keskus elämää, koulutuksia ja kokouksia varten. Kaikki keskustan ulkopuolella oleva, mutta järven rannalla sijaitseva perinteinen asumismalli näytti sangen houkuttelevalta. Toisena päivänä helteisen veneretken aikana tärppäsi, keskustaa sijaitsevalla vastarannalla. Päätös talon vuokraamisesta syntyi viidessä minuutissa. Tässä organisaatiossa ei aikailla, vaan laitetaan tuulemaan saman tien!

Andy and Annette Ashworth

Erilaista heinän keräämistä eläimille

 Kun muut suuntasivat takaisin Kathmanduun, jäin minä tutustumaan FEDOon, sen toimintaan ja ihmisiin sekä aloittamaan uutta projektia. Ajattelin luonnollisesti, että tutustuminen tapahtuu Suomalaisittain istuen palavereissa ja luennoiden omasta toiminnasta. Noh, eihän täällä Nepalissa ole mikään mennyt niin kuin minä ensin olin ajatellut, mikä on vain hyvä juttu. Keskusteltiin kyllä tuoleillakin istuen, mutta pääasiassa nyt festivaalikauden alkaessa, olemme syöneet ja tanssineet. Ihmsiä olen ehtinyt tavata jo lukemattomia ja nepalilainen puhelinnumeroni on jo useamman kymmnen ihmisen puhelimen muistissa.. täällä kerätään puhelinnumeroita kuin facebook kavereita, ehkä innokkaammin. Saattaa olla että numeroni on jo vähintään yli sadalla ihmisellä!

Keskustelua

ja juhlahunua

 FEDO auttaa naisryhmiään kaikissa heitä kiinnostavissa aiheissa kannustaen omatoimisuuteen ja vastuunottamiseen. Ensimmäinen parhaillaan menossa oleva festivaali on Teej, naisten festivaali. Paikalliset FEDOn naisryhmät toivoivat apua ja sitä myös saivat. Teej-festivaalin aikana naiset tanssivat, paastoavat ja juhlivat toivoen miehilleen pitkää ikää; näin yksinkertaistettuna. Naimattomat naiset ikään katsomatta puolestaan tekevät saman aviomiehen löytymisen toivossa.Nyt olen jo ollut kolmessa eri Teej-festivaalissa.

Ei siinä mitään, jos verkostoituminen vaatii tanssimista, niin tanssitaan sitten vaan. Tosin en ollut ajatellut päätyväni kansalliseen televisioon tanssien, enkä kyllä muutenkaan päätyväni televisioon. Sain kuulla kajakilleni säilytyspaikan tarjoavalta Ganesh Kajakin omistajalta, että hän oli nähnyt minut televisiossa.. Ystäväni tietävät kuinka paljon viuhdon käsilläni puhuessani ja tanssiessani.. no nyt löysin maan, missä sitä osataan arvostaa, tanssin kuulemma kuin nepalilainen.....! hmm.. käyttävätkö nämä ihmiset sarkasmia yhtä  paljon kuin suomalaiset..?

Sekä tanssin jytkettä

 Festivaalikauden mentyä ohi matkustamme FEDOn ohjelmien puitteissa köyhiin kyliin. Syömistä, iloisia vastaanottoja sekä tanssia on luvassa varmasti sielläkin, ainoastaan taloudellisesti köyhemmissä oloissa. Aiheetkin ovat erilaisia, mm. voimauttaminen, lailliset oikeudet ja tereveydenhoito.

Tapasin pari päivää sitten ryhmän Australialaisia silmälääkäreitä, jotka kertoivat tekevänsä joka vuosi ilmaisen vapaaehtoismatkan Nepaliin. Matkan aikana he kiertävät köyhiä kyliä tarkastaen ihmisten silmien näön, antaen silmälaseja ja suorittaen silmäoperaatioita. Tämän vuoden reissun aikana yhdessä kylässä kesken tarkastusten pikkupoika oli kuollut todennäköisesti aliravitsemukseen äitinsä syliin. Minäkin näin tahtomattani ensimmäisen kuolleen. Menimme iloiseen Teej-festivaaliin yli sillan, jossa makasi alaston kuihtunut iätön ja ajaton mies, kasvot ja sukuelimet osittain muovilla peitettynä. Ohi kävellessä näin miehen liikuttavan kättään ja kääntävän katseensa meitä kohti muovin alla. Takaisin tullessa taksin ikkunasta näin jähmettyneen katseen, kun hentoa kehoa kannettiin viimeiselle matkalle. Apu ehti hänelle hieman toisessa muodossa kuin olimme tarkoittaneet. Ilo ja suru ovat aina läsnä.

Yläkerran makuuhuoneen ikkunasta avautuu näkymä koko vuorijonolle

Hyppään hetkeksi Anadun kylään. Talossa on neljä huonetta, kaksi alakerrassa ja kaksi yläkerrassa. Sillä aikaa kun minä vietin aikaa kotivierailuilla ja tanssin jytkeessä, omistajat tyhjensivät, siivosivat ja maalasivat huoneet raikkaan valkoisiksi. Nyt vihertävä järvi loistaa entistä kirkkaammin ikkunoista. Pyytämättä he myös aloittivat ikkunoiden kunnostusoperaation. Samana päivänä kun muutin taloon, sain ihaillen seurata paikallisen kirvesmiehen kädentaitoja hänen valmistaessaan uudet ikkunapokat. Paljonkohan tuo työ olisi maksanut Suomessa? Hän otti vain 1000 rupiaa/ päivä työstään; eli alle 9 euroa/ päivä. Olen oppinut näiden päivien aikana jo kuinka milletistä valmistetaan raksia, mustista linsseistä jauhetaan jauhoa ja kuinka kaikki osallistuvat tässä perheyhteisössä kaikkeen tekemiseen.

Mestari työssään

Näin syntyy ikkunanpoka

Minä jauhamassa mustia linssejä naapurin terassilla

 Taloa sisustaessa on tullut eteeni kokonaan uusi maailma nepalilaisesta arkitodellisuudesta, josta olisin jäänyt vaille ilman tätä vapaaehtoistyötä: shoppailu ja virastot. Olen sisustanut taloa, jossa oli sisällä vain kolme alkeeellista sängyn runkoa. On se vaan uskomaton määrä tavaraa, mitä pitää ostaa, jotta saa arjen pyörimään alkeellisesti, mutta sujuvasti. Kaikki tämä neljälle hengelle, sillä talo käsittää vierashuoneen ja ruokailuhuoneen / vierashuoneen. Menin rautakauppaan ostamaan lukkoja ja kettinkiä, sain lukot ja ohjeen mennä seuraavaan kauppaan ostamaan kettinki. Sama ilmiö kävi keittiö- ja makuuhuonetavaroiden suhteen. Piti vain käydä läpi neljän päivän shoppausruljanssi, jotta kaikki tarvittavat viimeinkin löytyivät kohtuuhintaan tästä laajasta kaupungista. Varmaan ihan OK ihmiselle joka pitää shoppailusta... Oma tarinansa on myös Nepali Telecom, josta hankin itselleni nettiliittymän. Onneksi olin jo oppinut, että aina pitää olla mukana paperikopio passista, viisumista sekä oma valokuva. Kolmen päivän paperityön ja eri toimistoissa kiertämisen jälkeen viimeinkin sain hitaan, mutta toimivan nettiyhteyden!

Kaikki se ostettu tavara pitää vielä saada kaupungista rantaan ja rannalta kotiin, joka sijaitsee järven toisella puolella rinteellä. Kaupungin taksit ovat pienenpieniä autoja, mutta ne nielevät sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa. Harmittaa kun kamera oli viimeisimmällä shoppausreissulla, sillä se taksilasti ikkunasta sojottavine mattoine, listoine ja katolla lepattavine patjoineen ja pulleine muovipusseineen oli ilahduttavva näky. Kaiken tavaran keskeltä näkyivät kuski ja perheen kaksi naista. Minä huristelin kapteenin moottoripyörän kyydissä. Yhdessä hujauksessa kaikki siirtyi rannalta perinteiseen veneeseen ja suvun voimin perillä ylös talolle. Yhteistyössä ON voimaa ja ihmiset eivät täällä mieti onko jonkin mahdollista, he vain tekevät kaiken mahdolliseksi.

Veneet odottamassa soutajiaan

Talon pihassa kasvaa banaaneja, litsejä, chilejä, papuja, tuorekurkkua, munakoisoja ja vaikka kuinka monta erilaista hedelmää, vihannesta ja kasvista, jolle en ole löytänyt omasta muististani vastaavuutta aikaisemmasta elämästä. Naapurilla on myös kanoja ja vesipuhveli sekä seuraavan naapurin pihassa pari vuohta. Joitain päiviä sitten lähinaapuri hääti pihastaan kaksimetrisen käärmeen ja apinan, itse juoksin tänään kujanjuoksua vesipuhveleita karkuun. Tämän maan ihmiset ovat pieniä kooltaan, mutta näyttää siltä kuin kaikki muu täällä olisi lähes jättimäistä: vuoret, tuorekurkku (en tunnistanut tuorekurkuksi, kun koko vastasi meidän jättimäistä kesäkurpitsaa), perhoset, käärmeet, hyönteiset, niin ja tietenkin se hehkuttamani ihmisten hyväntahtoisuus.

Nämä on...?

Teemu, katso mitä chilejä minun keittiön oven luona kasvaa!

Phewa Tal terassilta nähtynä

 Nyt punertavassa illankajossa katson hieman kohti tulevaisuutta odottaen mielenkiinnolla uusien ihmisten, projektien sekä organisaatioiden kohtaamista… siitä vuorille ja kyliin menosta puhumattakaan. Niin vähän on vasta kulunut aikaa ja niin paljon on jo tapahtunut.