maanantai 26. marraskuuta 2012

ke garne

Auringonlaskun aikaan matkalla kotiin
Vietän vapaaehtoisaikaani täällä Nepalissa tittelillä "project development coordinator", mikä kertoo siitä, että olen täällä tarjoamassa aikaani ja taitojani projektin alku- ja luomisvaiheessa. Aikani Nepalissa on rajallinen, olen nyt noin puolessa välissä matkaani, ja into hypätä käytännön kouluttamistyöhön olisi jo kova. Projektien parissa työskentelevät tietävät, että projektien alkuvaiheessa yleensä asiat saattavat muuttua ja voi tulla tunne ettei mikään etene mihinkään suuntaan.
Naapuri kuivaa etupihallaan hirssiä seuraava "raksisatoa" varten
Taustalla kulkevat isomman kokonaisuuden neuvottelut ministeriöiden ja paikallishallinnon kanssa luovat oman värinsä alati muuttuviin aikatauluihin, projektiluonnoksiin ja budjettihahmotelmiin.

Elämä Pokahrassa liikkuen, meloen ja runsaasta palvelutarjonnasta nauttien vuorien kurkkiessa taivaanrannassa, tekee kuitenkin tästä työstä enemmän loman- kuin työnmakuisen.

Tiedän kuitenkin palaavani Suomeen ennen kuin pilottiprojektimme on lopussaan, joten mieli on jo valmiiksi haikea. En tule näkemään työni valmista hedelmää! Olen täällä kehittämässä ja viemässä kehitystä eteenpäin ja niitä asioita tapahtuu koko ajan, siitä voin olla tyytyväinen. Suomen työpaikallani varmaan nauravat tätä lukiessa, kun tietävät että olen välillä vähän kärsimätön ja täällä pitää taipua Nepalilaiseen rytmiin, joka on vielä savolaistakin rytmiä leppoisampi. :-)
"koulukyyti", naapurin lapset matkalla koulusta kotiin
Olen elänyt aikani täällä rinta rinnan nepalilaisten perheiden kanssa, jopa heidän kotonaan ja aloitin kielen opinnotkin tällä viikolla. Tutustumalla kulttuuriin ja kieleen olen ehkä hieman omaksunut nepalilaisia tapoja. Vasta kotisuomessa läheiset voivat kertoa minulle kuinka paljon!

Vaikka koen jo nyt haikeutta siitä, että projekti jatkaa elämäänsä ilman että minä näen sen, pystyn jo sanomaan nepalilaisittain: "Ke garne". Lausahduksella on sanoja "mitä tehdä" suurempi ja syvällisempi merkityksensä kuin miltä ensikuulemalla vaikuttaa; sanoilla ei tarkoiteta että jotain pitäisi tehdä, enemmänkin että "voi, voi, nyt vain odotellaan ja katsellaan sekä tyydytään siihen mitä tulee tapahtumaan".  Lausahdusta voi käyttää lähes tilanteessa ja tilanteessa ja hymyillä päälle nepalilaiseen tyyliin kasvot auringon lailla loistaen.
katukahvilan seinämaalaus
Projekti elää tässä vaiheessa sopimusneuvotteluja partnereiden kanssa ja minä jatkan myös seikkailujani Nepalin kiehtovaan kulttuuriin, kieleen ja luontoon.
Perky Beans kahvilan saavin kokoinen smoothie


tiistai 20. marraskuuta 2012

TÖITÄ VUORIEN KATVEESSA


Viime päivät Oma Kapua Annapurnaryhmän palattua takaisin Suomeen, olen viettänyt järjestäen palavereja, lähettäen sähköposteja ja soittaen monta puhelinsoittoa... aika on siis kulunut työntäyteisissä merkeissä. Melonta järven yli, siirtyminen bussilla tai kävellen paikasta toiseen on kuin kulkisi maisemakortissa.

Monsuuniaika kätki sisäänsä Pokharaa ympäröivät vuorijonot. Nyt kuivan kauden aikana vuoret ovat alati läsnä. Aamun vaaleanpunaisista hattaravuorista päivien valkoisen kirkkauden ja illan selväpiirteisyyden kautta yön hentoihin haamuihin. Tuntuu kuin vuoret olisivat inhimillisiä olentojan alati vaihtuvine ilmeineen. Vaikka päivä olisi kuinka kiireinen tahansa, unohtuu kiire katseen löytäessä valkoiset vuoret. Vuori kerrallaan ne iskevät minulle silmää ja sanovat: "tule lähemmäs". Minusta tasamaan tallaajasta on tullut kovan luokan vuoribongari, joka tulee ikuisesti fanittamaan näitä kivisiä ja jäisiä jättiläisiä.

“If you are faced with a mountain, you have several options.

You can climb it and cross to the other side.

You can go around it.

You can dig under it.

You can fly over it.

You can blow it up.

You can ignore it and pretend it’s not there.

You can turn around and go back the way you came.

Or you can stay on the mountain and make it your home.”

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

NORSU-SARVIKUONO-TIIKERI-KROKOTIILI

Oma Kapua Chitwanin kansallispuistossa luontoturisteina..

Ensin aamulla safarille norsujen selässä
"Taksiparkki"
safarilla
Nähtin norsujen selästä sarvikuonon takapuoli
Maksu "taksille"
Josta kyyti ojentaa maksun kuskille
Lounaan jälkeen lähdimme jeeppisafarille.. Ensin jeepillä rantaan, yhdestä puusta koverretulla veneellä joen yli ja vanhalla jeepillä neljän tunnin safarille sisälle kansallispuistoon.

Puistossa näimme lintuja, erialaisia kauriita ja monenlaisia kasvuympäristöjä kasveineen sekä tustuimme krokotiilien ja kilpikonnien lisääntymisprojektiin. Takaisin tullessa, noin kymmenen minuuttia ennen rantaan saapumista mutkan takana tiellä oli TIIKERI!  Kukaan ei uskonut matkaan lähtiessä, että tiikerin näkeminen on mahdollista, mutta siellä se yksi 125:stä todistetusti olemassa olevasta nepalilaisesta tiikeristä vain oli! Yksi oppaista kertoi työskennelleensä täällä 15 vuotta ilman että on nähnyt kertaakaan tiikeriä.. Taidan lotota tämän jälkeen!! Tilanne oli ohi niin nopeasti, ettei kuvaa saanut eläimestä.
Missä se tiikeri on??
Seuraavana aamuna lähdimme jälleen yhdestä puusta koverretuilla veneillä joelle krokotiilien sekaan. Viime vuodelta jo muistan kuinka ajatus uimisesta krokotiilien seassa puistattaa... Osa krokotiileista on kunnollisia kolmimetrisiä lihansyöjiä ja minussa on vielä vaikka kuinka paljon lihaa huolimatta vuorilla trekkauksesta.. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme rantaan ja kävelmään viidakkoon tiikereiden, sarvikuononjen ja karhujen sekaan....
Tuolla on krokotiili
Siellä niitä rötköttää... rantapenkereellä..
Että semmoinen pieni kavion/sorkan/jalan jälki
Kävely päättyi valtio-omisteiseen norsujen jalostuskeskukseen. Ristiriitaisin tuntein kävelin katsomassa pylväisiin kytkettyjä norsuäitejä, jotka pitkästyneenä keinuivat kuka minkäkinlaisen sisäisen musiikkinsa tahtiin....


Hellyyttä matkan varrella
Norsunajajien uhripaikka; haluavat syntyä seuraavassa elämässä norsuiksi
Norsu-uinnin iloa!!
Majoituspaikassamme Sapana Logdessa myös juhlistettiin Tihar-festivaalin päiviä, joista jokainen oli omistettu eri eläimelle: korpeille, koirille, lehmille ja härille. Eläinjuhlien jälkeen viidentenä päivänä sisaret juhlivat veljeään. Huomenna Toni sytytän sinun kunniaksesi suitsukkeen! :-)






maanantai 12. marraskuuta 2012

Annapurna circuit kuvamuistoja II

Auringon nousu Muktinathissa
Vuorikahvilan kukkamaljakko
Vuoriston "ostoskeskus"
Annapurnan Pikkujengi
Rukouksia taivaalle
Ruska


Kaarina kuussa vai maassa?
Kukkiva vuoristo
Joskus Kamalakin on ihanaa
Pystyisitkö? Pystyisinkö?
Kauniita kummallisuuksia
Minä huipulla
Olen kirjoittanut joissain blogeissani paljonkin asiafaktaa, linkittänyt tietoja sekä kertonut yksityiskohtia. Tällä kertaa säilön Oma Kapua Annapurnareissun sieluuni ja näytän muille matkamme kuvien kautta.

Matka meni enemmän ja vähemmän Mandala Travelin suunnitelmien mukaisesti. Vältyimme pahemmilta sairastumisilta, harha-askelilta, henkilökemioiden kolahduksilta ja muilta matkan sujuvaa etenemistä haittaavilta tekijöiltä. Päivärytmi salli lähes kävelymeditatiivisen olon, jonka aikana pystyi havainnoimaan ympäröivää luontoa vuorineen, ihmisineen ja eläimineen sekä huomaamatta reflektoimaan omaa itseään.

Ennen Annapurnalle menoa olin varma, että nepalilaiset ihmiset olivat se syy, miksi tulin Nepaliin takaisin ja vielä vapaaehtoistöihin. Nyt Kymmenen päivän vuorilla kävelyn jälkeen tiedän että kyllä tällä mahtavalla luonnolla on myös suuri osuutensa sieluni koukuttamisessa.

Kiitän Oma Kapua Annapurnaryhmän jäseniä ja Kanelia sekä Royal Mountain Travelin oppaita onnistuneesta reissusta. Täällä Chitwanin kansallispuiston lämmössä, norsunlannan tuoksuessa, haaveilen valkoisista huipuista ja hapettomasta olosta... Seuraava vuori häämöttää jo suunnitelmien horisontissa!

ps: tänään näin sarvikuonon norsun selästä ja kohta hypätään jeepin kyytiin etsimään tiikereitä! 





sunnuntai 11. marraskuuta 2012

ANNAPURNA CIRCUIT

No nyt se on sitten tehty; Annapurna Circuit Oma Kapuan tyyliin. Matkalta ei pystynyt blogia päivittämään ja nyt olemme siirtyneet jo Chitwanin Kansallispuistoon... Siispä laitan matkasta kuvamuistoja, jotka toivottavasti antavat edes pienen kuvan matkamme kulusta!

Oma kapua alkaa
Matkalla Pesisaharista kohti Chamea
"Letkajenkkaa" vuoristossa
Vaihtelevia polkuja
Matkasuihku
Kalliota, kukkulaa
Taivaan sineä ja vuoria

Uintia neljässä kilometrissä

Ammattilaisiakin väsyttää korkeuksissa




High Camp
Thorong La Pass 5416 metriä.. matka alas alkaa!