NORSU-SARVIKUONO-TIIKERI-KROKOTIILI

Oma Kapua Chitwanin kansallispuistossa luontoturisteina..

Ensin aamulla safarille norsujen selässä

"Taksiparkki"

safarilla

Nähtin norsujen selästä sarvikuonon takapuoli

Maksu "taksille"

Josta kyyti ojentaa maksun kuskille

Lounaan jälkeen lähdimme jeeppisafarille.. Ensin jeepillä rantaan, yhdestä puusta koverretulla veneellä joen yli ja vanhalla jeepillä neljän tunnin safarille sisälle kansallispuistoon.

Puistossa näimme lintuja, erialaisia kauriita ja monenlaisia kasvuympäristöjä kasveineen sekä tustuimme krokotiilien ja kilpikonnien lisääntymisprojektiin. Takaisin tullessa, noin kymmenen minuuttia ennen rantaan saapumista mutkan takana tiellä oli TIIKERI!  Kukaan ei uskonut matkaan lähtiessä, että tiikerin näkeminen on mahdollista, mutta siellä se yksi 125:stä todistetusti olemassa olevasta nepalilaisesta tiikeristä vain oli! Yksi oppaista kertoi työskennelleensä täällä 15 vuotta ilman että on nähnyt kertaakaan tiikeriä.. Taidan lotota tämän jälkeen!! Tilanne oli ohi niin nopeasti, ettei kuvaa saanut eläimestä.

Missä se tiikeri on??

Seuraavana aamuna lähdimme jälleen yhdestä puusta koverretuilla veneillä joelle krokotiilien sekaan. Viime vuodelta jo muistan kuinka ajatus uimisesta krokotiilien seassa puistattaa... Osa krokotiileista on kunnollisia kolmimetrisiä lihansyöjiä ja minussa on vielä vaikka kuinka paljon lihaa huolimatta vuorilla trekkauksesta.. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme rantaan ja kävelmään viidakkoon tiikereiden, sarvikuononjen ja karhujen sekaan....

Tuolla on krokotiili

Siellä niitä rötköttää... rantapenkereellä..

Että semmoinen pieni kavion/sorkan/jalan jälki

Kävely päättyi valtio-omisteiseen norsujen jalostuskeskukseen. Ristiriitaisin tuntein kävelin katsomassa pylväisiin kytkettyjä norsuäitejä, jotka pitkästyneenä keinuivat kuka minkäkinlaisen sisäisen musiikkinsa tahtiin....

Hellyyttä matkan varrella

Norsunajajien uhripaikka; haluavat syntyä seuraavassa elämässä norsuiksi

Norsu-uinnin iloa!!

Majoituspaikassamme Sapana Logdessa myös juhlistettiin Tihar-festivaalin päiviä, joista jokainen oli omistettu eri eläimelle: korpeille, koirille, lehmille ja härille. Eläinjuhlien jälkeen viidentenä päivänä sisaret juhlivat veljeään. Huomenna Toni sytytän sinun kunniaksesi suitsukkeen! :-)

Annapurna circuit kuvamuistoja II

Auringon nousu Muktinathissa

Vuorikahvilan kukkamaljakko

Vuoriston "ostoskeskus"

Annapurnan Pikkujengi

Rukouksia taivaalle

Ruska

Kaarina kuussa vai maassa?

Kukkiva vuoristo

Joskus Kamalakin on ihanaa

Pystyisitkö? Pystyisinkö?

Kauniita kummallisuuksia

Minä huipulla

Olen kirjoittanut joissain blogeissani paljonkin asiafaktaa, linkittänyt tietoja sekä kertonut yksityiskohtia. Tällä kertaa säilön Oma Kapua Annapurnareissun sieluuni ja näytän muille matkamme kuvien kautta.

Matka meni enemmän ja vähemmän Mandala Travelin suunnitelmien mukaisesti. Vältyimme pahemmilta sairastumisilta, harha-askelilta, henkilökemioiden kolahduksilta ja muilta matkan sujuvaa etenemistä haittaavilta tekijöiltä. Päivärytmi salli lähes kävelymeditatiivisen olon, jonka aikana pystyi havainnoimaan ympäröivää luontoa vuorineen, ihmisineen ja eläimineen sekä huomaamatta reflektoimaan omaa itseään.

Ennen Annapurnalle menoa olin varma, että nepalilaiset ihmiset olivat se syy, miksi tulin Nepaliin takaisin ja vielä vapaaehtoistöihin. Nyt Kymmenen päivän vuorilla kävelyn jälkeen tiedän että kyllä tällä mahtavalla luonnolla on myös suuri osuutensa sieluni koukuttamisessa.

Kiitän Oma Kapua Annapurnaryhmän jäseniä ja Kanelia sekä Royal Mountain Travelin oppaita onnistuneesta reissusta. Täällä Chitwanin kansallispuiston lämmössä, norsunlannan tuoksuessa, haaveilen valkoisista huipuista ja hapettomasta olosta... Seuraava vuori häämöttää jo suunnitelmien horisontissa!

ps: tänään näin sarvikuonon norsun selästä ja kohta hypätään jeepin kyytiin etsimään tiikereitä! 

ANNAPURNA CIRCUIT

No nyt se on sitten tehty; Annapurna Circuit Oma Kapuan tyyliin. Matkalta ei pystynyt blogia päivittämään ja nyt olemme siirtyneet jo Chitwanin Kansallispuistoon... Siispä laitan matkasta kuvamuistoja, jotka toivottavasti antavat edes pienen kuvan matkamme kulusta!

Oma kapua alkaa

Matkalla Pesisaharista kohti Chamea

"Letkajenkkaa" vuoristossa

Vaihtelevia polkuja

Matkasuihku

Kalliota, kukkulaa

Taivaan sineä ja vuoria

Uintia neljässä kilometrissä

Ammattilaisiakin väsyttää korkeuksissa

High Camp

Thorong La Pass 5416 metriä.. matka alas alkaa!

Reissussa

Seuraavat yksitoista päivää vietän Oma Kapuan ryhmäläisenä vaeltaen Annapurnalla. Matkaa voi seurata Oma Kapuan BLOGISTA.

Ennen matkalle lähtö muutama sananen viettämästäni ajasta Nepalissa.

Tulin tänne takaisin viime vuoden Kapua reissun jälkeen jonkun asian vetämänä.. vieläkään en ole aivan varma onko se vetovoimainen asia ihmiset, kultturi, luonto, vuoret vai ne kaikki yhdessä. Sen kuitenkin jo näistä nepalilaisista ihmisistä tiedän, että vaikka he osaavat olla välillä ärsyttävän läheisiä ja lapsellisen ylikiinnostuneita kaikesta sinuun liittyvästä, on heidän läsnäolossaan jotain taianomaista.

Törmäsin Tommy Hellstenin sanoihin, jotka mielestäni kuvaavat nepalilaisia ihmisiä:

"Mistä tunnistaa ihmisen, joka on oikeasti läsnä? Ennen kaikkea siitä, että hänen lähellään on hyvä olla. On kuin hänen ympärillään olisi psyykkinen huone, johon saa asettua kaikessa rauhassa. Tässä huoneessa sanat ovat hitaita ja niitä on vähän. Ei siellä kukaan neuvo, anna ohjeita tai pyri kuumeisesti löytämään ratkaisua ongelmiin. Siellä luotetaan siihen, että ratkaisut tulevat kuin itsestään, kun vain joku on läsnä. Oikea läsnäolo on syvää kuuntelua, jossa toinen tulee kohdatuksi. Ei siinä pyritä mihinkään, ei edes toisen auttamiseen. Eikä varsinkaan siihen."

-Tommy Hellsten-

Oma Kapuan mukana Annapurnalle

 Niin monta viikkoa olen meloessa Phewa järvellä ketsellut Annapurnan huippuja haaveillen vaeltavani noiden valkoisten kaunokaisten kainalossa. Nyt se päivä lähestyy!!

Viimeiset kaksi päivää olemme puristaneet itsestämme irti koulutusohjelmaa, yhteistyökumppanuuksia, budjettia ja montaa muuta juttua, mitkä toisaalta kuuluvat muualle kuin vuorotteluvapaalle... mutta kylläkin uuden projektin perustamiseen. Huominen kuluu vielä palavereissa; tiistaina tieni yhtyy Nepalissa olevan Oma Kapua Annapurna 2012 ryhmän kanssa Besisaharin kylässä, hieman ennen Chamjea, joka on patikointimatkamme alkupiste.

Ryhmämme muut jäsenet vierailevat ennen vaellusta Kathmandussa orpokodissa, jonka toiminnan ylläpitämiseksi keräämämme rahat menevät. Matkamme jatkuu yhdessä vaelluksen jälkeen Pokharaan, jonne minä jään tekemään töitä matkakumppaneiden siirtyessä Chitwanin kansallispuiston kautta takaisin Kathmanduun ja sieltä kotiSuomeen.

OMA KAPUAN ANNAPURNAN VAELLUS
(Matkakuvaus on Mandala Travelin, joka on matkanjärjestäjä)

Melon tiistaiaamuna kotoa Anadusta Lake Sideen aamulla vähän viiden jälkeen (paikallisella veneellä matka kestää vajaan puoli tuntia), hyppään taksiin, joka n.1,5 eurolla (150 rupiaa) vie minut Pokharan turistibussiasemalle. Aloitan bussimatkan kohti Besisaharia kello 6.30. Ryhmän tapaan Chamjessa myöhemmin aamupäivän aikana. Seison siis tien varressa odottamassa oikeaa autoa. :-)

PÄIVÄ 1 > CHAMJE (1430M)
Siirrymme maitse maaseudun halki Chamjeen, Keski-Nepaliin, josta vaellus alkaa vehreissä ja trooppisissa vesiputousten koristamissa vuoristomaisemissa.

PÄIVÄ 2> BAGARCHAP (2000M)

PÄIVÄ 3> CHAME (2670M)
Ensimmäisinä vaelluspäivinä seuraamamme laakso kapenee ja lumihuippuiset vuoret tulevat näkyviin. Kohtaamme reittimme varrella muulikaravaaneja, jotka ovat kulkeneet näitä polkuja kautta aikojen Mustangiin ja Tiibetiin. Riisiviljelmät ja hindukylät jäävät taaksemme havupuiden alkaessa hallita maisemaa. Kylissä ja ihmisissä alkaa näkyä Tiibetin läheisyys. Buddhalaiset rukousliput koristavat talojen kattoja ja liehuvat tuulessa, kylien porteilla ja pääpoluilla on rukousmyllyjä siunaamassa kulkijoita.

PÄIVÄ 4> PISANG (3200M). PÄIVÄT 5-6 > MANANG (3540M)
Saapuessamme Annapurnan massiivin pohjoispuolelle laakso muuttuu leveäksi ja avaraksi erämaaksi. Ympärillämme nousevat upeat Himalajan huiput jäätikköineen ja laakson pohjalla laiduntavat jakkilaumat. Kasvillisuus muuttuu vähäisemmäksi ja karummaksi korkeammalle noustessamme. Lepäämme ja totuttaudumme korkeaan ilmanalaan Manangin (3540m) idyllisessä kylässä. Mahdollisuus lähteä päiväretkelle laakson ylempiin osiin. Iltapäivällä luento vuoristotaudista paikallisella vuoristotautiklinikalla.

 PÄIVÄ 7> YAK KHARKA (4050M)

PÄIVÄ 8> THORUNG PHEDI (4450M)
Lyhyitä vaelluspäiviä. Nousemme rauhallisesti halki puuttoman maiseman laakson yläosaan. Upeat maisemat siivittävät nousua kohti ylävuoristoa. Lounaiden jälkeen teemme vapaaehtoisia retkiä lähirinteiden näköalapaikoille ja palaamme takaisin alemmas majapaikkaamme yöpymään.

 PÄIVÄ 9 > THORONG LA (5416M) - MUKTINATH
(3800M)
Vaelluksemme korkein kohta ja samalla rankin päivä. Näköalat Thorong La –solasta (5416m) ovat upeat niin Chulun kuin Annapurnankin vuoristoihin, toisella puolella solaa aukeaa kuiva ja karun Tiibetin ylänköä muistuttava Mustangin alue. Näemme Mustangin karut vuoret pohjoisessa ja kuivan Kali Kandaki -jokilaakson alhaalla edessämme. Laskeudumme Thorong La -solasta laakson pohjalla sijaitsevaan Muktinathin kylään.

PÄIVÄ 10 > JOMSOM (2800M)
Vierailemme aamulla Muktinathin pyhissä temppeleissä matkalla vierailemme Ala-Mustangin idyllisessä kylässä, Kagbenissä. Yöksi jäämme alueen pieneen keskukseen Jomsomiin, jossa sijaitsee myös lentokenttä.

PÄIVÄ 11 > POKHARA
Lennämme maailman syvimmästä laaksosta, Annapurnan ja Dhaulagirin yli 8000 metriä korkeiden vuoristojen välistä Fewa Tal -järven rannalla sijaitsevaan, viihtyisään Pokharan (MINUN TÄMÄNHETKISEEN KOTIKAPUNKINI!)

Vaelluksen ajan matkablogi löytyy TÄÄLTÄ!!!

Dashain vuohi

Nepalissa juhlitaan pitkin vuotta erialaisten festivaalien muodossa värikkäästi ja iloiten, mutta viisitoistapäiväinen Dashain on omaa luokkaansa näiden kaikkien juhlien joukossa. Festivaalia juhlitaan Bikram Sambat kalenterin mukaan Karktik kuukauden aikana; länsimaalaisessa kalenterissa tämä asettuu usein syyskuun lopun ja lokakuun alun vaiheille. Tänä vuonna Dashain alkoi 16.10. Päivämäärät määräytyvät kuukalenterin mukaan, niinkuin moni muukin asia tässä maassa. Astrologialla on oma sijansa Nepalilaisessa kulttuurissa.

Dashaita juhlii koko maa kasteihin ja asuinalueeseen katsomatta. Suurin osa virastoista on kiinni ja kaupungit ammottavat tyhjyyttään asukkaista. Dashain on aika, jolloin sukulaiset kokoontuvat kyliin, joista ovat lähtöisin. Havaittavissa on hieman länsimaista joulun tunnelmaa, mutta mystisemmässä ja riehakkaammassa muodossa.

Festivaalin aikaan uhrataan monia elämiä, pääsääntöisesti vuohia ja lampaita. Nepalin valtauskontoa hinduismia ja toiseksi suurinta buddhalaisuutta kannattavien joukossa on monia, jotka nauttivat liharuokaa ainoastaan festivaaliaikana.

Vuohi sai viimeisen siunauksen

Vuokraisäntä oli ostanut festivaalia varten kaksi vuohta, jotka olivat marssineet kaksi kuukautta yli vuorien Tiibetistä. Tiibetinbuddhalaiset eivät itse syö lihaa, mutta kasvattavat lampaita ja vuohia kuljetettavaksi Nepalin ja Intian festivaalien lihan tarpeeseen.

Gurkha-kapteenilla on varastossaan erikokoisia Kukhuri-veitsiä, joista valtavat kaksi "viikatetta" terotettiin juhlan kahdeksannen päivän aamuna. Sain kutsun tulla mukaan osallistumaan tähän erikoiseen hetkeen.

Kapteenin kukhurit

Entinen sotilas ei turhia aikaile; vuohen siunaamisen jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti, siististi, eläintä kunnioittaen ja koko perheen avustamana. Isä katkaisi vuohen pään yhdellä siistillä iskulla, äiti ja poika keräsivät veren ja muu perhe osallistui jatkokäsittelyyn.

Nopea ja siisti prosessi

Eläimestä käytettään kaikki osat. Aamun töiden jälkeen nautittiin masalalla maustettua veripalttua ja uppopaistettuja rapeita suolen paloja. Vähänpä minä tiesin matkaan lähtiessäni, kuinka kulinaristiseksi tämä tulisi kehittymään ja kuinka monta sekä erilaista syötävää osaa yhdessä vuohessa voi ollakaan!

C4C taidepaja

 

Kuusipäiväinen taidetyöpaja saatiin onnelliseen päätökseen. Kulttuurillisia eroja on paljon niin itseilmaisussa kuin tavassa tehdä ja käsitellä asioita; silti taide ja tanssi on lopulta kaikkia yhdistävä tekijä. Tässä työpajassa oli nepalilaisten osallistujien lisäksi minä Suomesta sekä kouluttajat Engalnnista ja Itävällasta. Ensimmäisen päivän innostus päätyi tuskaisen luomisen ja itseilmaisun vaikeuden kautta oivalluksiin ja uusien taitojen hallintaan. 

Loppukommenttien aikana oli pakko vaivihkaa niistää herkistynyttä sielua. Oivaltamisen ilo omalla kohdalla on hieno tunne, mutta joskus on vain vielä upeampaa nähdä toisen ihmisen heräävän näkemään asioita uudella tavalla!

Itsekin innostuin aiheista ja hyppäsin onnellisena osallistujan rooliin.  Omat tuotokset eivät päädy virallisiin taidegallerioihin, vaan muistojen iloisenkirjavaan arkistoon.

Naamioiden tekeminen on vakavaa puuhaa

Maalaamassa omaa muotokuvaa

Minä

Lopputanssit

Ohjaajat ja muut kurssilaiset