EXPRESSIVE ARTS WORKSHOP IN CO-OPERATION WITH C4C AND FEDO

EXPRESSIVE ARTS WORKSHOP IN CO-OPERATION WITH C4C AND FEDO

We all are created equal

Aim:

To use Expressive Arts to promote the social, physical and mental wellbeing of marginalized groups.

How it will work:

Workshop shall promote the wellbeing and empower the Dalit community by hosting two workshops utilizing the expressive arts of mask making and dance. The initial workshops objective will be to train a group of trainers and shall consist of six participants from the Dalit community, lasting for six days.

Drawing a portrait by using feet

 The second workshop will be held for seven days, for a larger group of 18 people, from the wider Dalit community. It will be provided to give the trainees a platform to practice their skills and pass on their knowledge that they have learnt within the Expressive Arts. As Expressive Art Facilitators we shall be present to support this practice.

The days will be split into two halves, with the morning being reserved for dance and movement exercises. During these sessions we shall creatively explore the self, the other and movement as a metaphor for expressing our life stories. The subject matter that is harvested during these sessions shall go towards the second half of the day that shall be dedicated to mask making as another way of externalizing certain themes and feelings within an individual´s life experience.

As a final outcome, the products created from these workshops will be showcased as part of the International Human Rights day on the 10^th of December 2012.

Alice at work training the trainers

Zelda at work training the trainers

 Our life experiences can be accessed and activated through the body in movement. Movement is the primary language of the body and brings us to the deep feelings and memories.

Key words for doing:

Body awareness, personal body scan, balancing-centering, trust, group work, body portrait, dancing & exercises for different body parts. Getting to know different materials by drawing and mask making. Every morning there will be a check-in exercise which will help to reflect feelings from previous day workshop and at the end of the each day participants write journal for the day´s events.

Day two timetable

C4C Expressive Art

Scenery from the classroom window at Hotel Rabi

Third day of the expressive art workshop organized by C4C has ended. Three more days to go. Here you have some treats through pictures. Information about training in my next blog!

Joy of Dance

Lines for self portrait..

Wake up your feet

Mask making phase 1

Table full of possibilities

6 Days and many different ways of doing expressive arts: paints, brushes colors, pens and pencils for endless amount of empty canvas, dance therapy, self reflection, group reflection, yoga, music, mask making, different nationalities,improvisation... from those ingredients comes out of good soup!

KOPANISTA KULTAISELLE KESKITIELLE

Lento Pokharasta Kathmanduun

 Kymmenen päivää Kopanin luostarissa Kathmandussa Nepalissa on nyt takana.

Luostarialue alkaa

 Luostarialue on kuin huippuhotellin suuri suojattu pihamaa, ainoastaan sillä erotuksella, että puutarhasta löytyy buddhalaisuuden pyhiä temppeleitä ja muistomerkkejä. Kauniit kukkaistutukset ja loisteliaat rakennukset asettuvat soljuvasti teiden ja polkujen varsille luoden rauhoittavan ja rentouttavan ympäristön. 

Olin etukäteen psyykannut itseäni ja valmistautunut elämään pimeässä keskiaikaisessa kivilinnoituksessa, aivan kuten Heinrich Harrer kuvaa Tiibetin Buddhalaisuuden kotipaikkaa Potalaa kirjassaan "Seven Years in Tibet". Kun munkki avasi huoneeni oven ja laittoi valot päälle, tunsin kuinka hartiat rentoutuivat ja mieli huokasi tyytyväisyydestä. Onnekseni luostari oli tehnyt virheen varaukseni kanssa ja sain yhden hengen huoneen omalla suihkulla ja vessalla varustettuna. Pokharan kodissa on kyykkyvessa ja jääkylmä suihku, joten posliinin kosketus ja lämmin suihku olivat länsimaalaista luksusta. Iloinen yllätys oli myös alueen, tilojen ja huoneiden siisteys ja moderni varustus.

Puutarhan ja Stupan takana oli minun 10 päivän yksiöni

Laman polttohautauspaikalle rakennettu loistelias Stupupa

Uusi Stupa rakenteilla

Poppia lauleskeleva nuori käsityön ammattilainen yksityiskohtien kimpussa

 Ohjelma olisi ollut tiukka, jos sitä olisi noudattanut kirjaimellisesti; aamukuudesta iltayhdeksään. Minä taisin ottaa tämän enemmän henkisenä ja fyysisenä "kylpylälomana" kuin tiukkana kurssituksena buddhalaisuuteen. Elin jokaisen päivän oman aikatauluni mukaan. Luennot, meditoinnit, keskustelut, vierailu nunnaluostariin, pyhäinjäännösten näkeminen ja koskettavimpana munkkien aamuhetkeen Pujaan osallistuminen antoivat kyllä kaiken sen, mitä pystyin juuri nyt vastaanottamaan.

Luostariin saapumista edelsi muutama tiukka päivä palaverointia ja ideointia pomojen ja muiden vapaaehtoisten kanssa, joten käytin aikani luostarissa tehokkaasti nukkuen mahdollisimman paljon; omassa rauhassa, viileässä huoneessa. (täällä jatkuvat helteet edelleen!) Omalla ajallani tutustuin myös kirjojejen kautta Lama Yesheen sekä hänen tekstiensä kautta itseeni.

 Sleep is the best meditation.
Dalai Lama

Luokkatila

Opettajanunnan pöydän takana on yhden hänen opettajansa kuva (Dalai Lama)

Miksi sitten ajauduin tänne luostariin? Enhän ole koskaan ollut mitenkään yltiöuskonnollinen, enkä sitä varmasti ainakaan julkisesti. Joku voisi sanoa että henkisyyden tutkiminen kuuluu keski-ikään ja minä tuohon kategoriaan tai että johan oli aikakin. Oli sitten syvällisin syy mikä tahansa, alkuinnostuksen sain viime vuoden KAPUA reissulla. Vuoristo-oppaamme, sherpat, olivat buddhalaisia ja heistä yksi erittäin antaumuksellinen. Maahan ja kulttuuriin hyvällä tapaa hurahtaneena vaikutuin kovasti buddhalaisten oppaidemme maailmankatsomuksesta, rauhallisuudesta ja heistä huokuvasta aidosta auttamisen ilosta.

Aamu Puja ("rukoushetki"), me ja munkit

päätemppeli hetki ennen pujaa ja munkkien saapumista

Tässä luetaan rukousta minulle läheiselle ihmiselle aamun rukoushetkessä

 KAPUA reissun pääopas Mandalan Kalle lisäksi kertoili otollisella hetkellä, korkealla vuoristossa Tengbotsen luostarissa, Samsara-maalauksen tarinan ennen temppelin sisälle siirtymistä. Luostarin takana siinsivät auringon nousun loistossa Mount Everest ja Ama Dablam, edellisenä päivänä vuoristoleipomossa nautittu omenapiirakka ja cappucino hivelivät vielä vatsalaukun nukkapintaa. Kiinnostuksen siemen oli sieluun kylvetty.

Ihmettelemässä Nunnaluostarin hiekasta tehtyä Mandalaa

Nunnaluostarin Samsara-seinämaalaus

 Tutkin etukäteen vuoden mittaan joitain buddhalaisuuteen liittyviä kirjoja ja vertailin eri uskontojen eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Löysin paljon enemmän samankaltaisuuksia ja itselleni, kultaisen keskitien kulkijalle sopivaa jokaisesta uskonnosta. 

All major religious traditions carry basically the same message, that is love, compassion and forgiveness the important thing is they should be part of our daily lives.
Dalai Lama

Laman "työkalut"

 Kymmenen päivän matka läpi opetusten ja meditaatioiden ei sujunut kivuitta; koetuksella olivat niin mieli kuin pakaralihakset. Risti-istunnassa lattialla tyynyn päällä istuminen ei ole minun kokoluokan ihmiselle mitään kevyttä hommaa. Onnekseni 128:sta ympäri maailmaa saapuneesta osallistujasta kuuluin enemmistöön lihas- ja nivelvaivojeni kanssa. Tauoilla ja iltaisin venyteltiin ja joogattiin ahkerasti, jotta jaksettaisiin taas istua rentoutuneesti vastaanottaen annettu tieto. Jostain syystä buddhalaisuus kiinnostaa nuoria, urheilullisia ihmisiä, joten mukana oli monta vuorikiipeilijää, joogaajaa, hierojaa ja kiropraktikkoa; jokainen auttoi toistaan tavallaan kuluneen kymmenen päivän aikana.

Monen opetetun asian kohdalla nyökyttelin: ”kyllä, kyllä, samaa mieltä”, mutta jotkut aiheet sujahtivat pään yli kuin yliäänilentokone; kaukana avaruuden rajoilla.

Tutkimassa pyhänjäännöksiä

Laman polttohautauksesta jäljelle jääneitä pyhäinjäännöksiä

 Muistin jo ennen saapumistani Dalai Laman sanoneen, että jokaisen pitäisi pitäytyä siinä uskossa, johon on kasvanut ja johon on kastettu. Toinen mieltäni pyörittänyt lause oli Lama Yeshen: ””I´m Buddhist”, ”I´m Hindu”, ”I´m Christian” or whatever. It doesn´t matter what we are; each of us has to find the path that suits us as individuals.” En ollut lähtenyt hakemaan itselleni uskontoa, uskon vahvistusta tai herätystä vaan tutustumista Buddhalaisuuteen, silti koin matkan hyvällä tavalla henkisenä ja ajatuksia herättävänä. Ei kai ole väärin sanoa, että luostarivierailu toimi henkisenä kylpylänä? Nyt palaan arkimaailman kiireiseen hyrinään sopivasti herätettynä ja sopivasti levänneenä.

This is my simple religion. There is no need for temples; no need for complicated philosophy. Our own brain, our own heart is our temple; the philosophy is kindness.
Dalai Lama

Joskus joku asia vain on tärähtäneen kaunista!

NORDIC MEDITATION ELI MÖKÖTTÄMISEN JALO TAITO

Istun katsomassa tanssi- ja lauluesitystä Teej-festivaalissa. Nautin kuulemastani ja olen rentoutuneesti vaipuneena jonnekin omiin ajatuksiini kun viereeni tulee yksi festivaalin  nepalilaisista järjestäjistä ja kuiskaa korvaani: ”Are you bored?”. Irrotan katseeni hämmentyneenä kauniista lammesta ja sen takana siintävistä vuorista. Vastaan etten ole, olin vain ajatuksissani. Epäilevä ilme syttyy kysyjän kasvoille ja lähtee pois vain jos hymyilen ja alan taputtamaan musiikin tahtiin. Kerta ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti tule olemaan viimeinen. Olin hetkeksi unohtanut hymyilemisen ja vain nauttinut hetkestä omalla, suomalaisella tavallani! 

Perhosetkin ovat jättiläismäisiä täällä

 Matkustamisen aikana tulee väistämättä eteen hetkiä, jolloin kaipaa jotain omasta kulttuuristaan, kodistaan tai läheisistään. Me suomalaiset usein sanomme kaipaavamme ruisleipää ja salmiakkia; itse olen ollut niin hullaantuneen tyytyväinen paikalliseen ruokaan, ettei sen suurempaa suomalaisen ruoan kaipuuta ole ollut. Tulen silti varmasti nauttimaan töihin palattuani Airin ja muiden emäntien loihtimista savolaisista ruoista kuin parhaista joululahjoista. 

Soma-kahvila Kathmandu; kanaleipä, perunat ja mangosmoothie

Omia läheisiänikin olen kaivannut säännöllisesti, mutta kiitos nykyisen tietotekniikan, olen todennäköisesti ollut yhteyksissä heihin säännöllisemmin kuin kotimaassa ollessani (pahoittelut läheisilleni siitä aikaisemmasta vähäisestä yhteydenpidosta!). Tämän nepalilaisen kulttuurin perhe- ja läheiskeskeisyys on herättänyt kaipuun ylläpitää ”oman lauman” siteitä. 

Paikalliset kulkukoirat piinaavat öitä omilla konserteillaan sen verran ahkerasti, että koirani ikävöinnin sijaan olen tyytyväinen siitä, että se saa Suomessa hyvää hoitoa ja ruokaa. Nämä koirat täällä ovat järjestään kirppuisia, täynnä muitakin syöpäläisiä ja tauteja. Caran on hyvä olla Suomessa.

Kulkukoira ja kahden päivän ikäiset pennut

 Muutto Pokharassa järven taakse omaan taloon oli onnellisuuden huipentuma; meloen omaan rauhaan… siis melkein. Naapurit ovat täälläkin erittäin välittäviä ja ystävällisiä. Täydellistä omaa rauhaa ei ole oikeasti koskaan. Sain muutaman viikon yksinolon jälkeen itselleni kaksi kämppistä, toisen Englannista ja toisen Itävallasta. Heidän kanssaan ei tarvitse viettää aikaa ja varsinkaan hymyillä yhtä paljon kuin nepalilaisten kanssa. Siltikin elämä kolmen naisen taloudessa on väistämättä sosiaalista ja läheistä sekä täynnä kulttuurien eroavaisuuksia.

Melontaa Phewa-järvellä

 Kirjoitin sisaruksilleni ja ystävilleni aiheesta suomalainen mököttäminen. Siinä on asia, jota kaipaan täällä maailmalla eniten tällä hetkellä. Se autuas tunne, kun työpäivän jälkeen saat jättää hymyn narikkaan ja halutessasi pitää sen siellä seuraavaan aamuun. En tarkoita tässä mököttämisellä kiukuttelua ja negaatioiden jurputtamista, vaan sitä että saat olla juuri niin syvälle ajatuksiisi vaipuneena kuin haluat, olla hiljaa, tuijottaa vaikka viisi tuntia järvelle puhumatta mitään ja silti rakastaa kaikkia ja kaikkea, läsnäolijat jopa ymmärtäisivät olotilaasi.

Suomalaisena kaipaan omia "mököttämisen" hetkiä. Joillekin riittää minuutti, toiset tarvitsevat säännöllisesti tunteja mököttääkseen. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen kastiin. Suomalaiset useimmiten myös ymmärtävät toistensa hiljaisia hetkiä juuri niin kuin ne on tarkoitettukin; hetki omaa aikaa. Me suomalaiset olemme mököttämisen maailmamestareita ja meidän tulisi olla ylpeä tuosta geenperimän mukanaan tuomasta lahjasta.

Aidille kiinanruusu, puun kokoinen

Tuskastuneena siitä, etten tiedä miten hoitaa tämä mököttämisasia, jaoin ajatuksiani aiheesta jälleen yhden ystävän kanssa. Piia antoi minulle arvokkaan idean; kätke mököttäminen jonkun hienon teeman taakse. Yksi Piian antamista vaihtoehdoista oli nordic meditation. Voi sitä ilon määrää!! Nyt minä voin vaikka joka päivä harrastaa luvalla mököttämistä, sillä meditaatiotahan voi tehdä kaikkialla: omassa huoneessa, kokoustilassa ja luonnossa! Meditaatio on lisäksi yleismaailmallisesti kohtuullisen hyväksyttyä. Kolme hurraa huutoa Nordic Meditatiolle ja suomalaiselle mököttämisen jalolle taidolle! Hurraa, hurraa, hurraa!!

PS: Siskoni julkaisi tämän blogin, olen itse parhaillaan Kopanin buddhalaisessa luostarissa kymmenen päivän vierailulla. Kymmenen päivän meditoinnin ja hiljaisuuden jälkeen saattaa olla, etten tarvitse nordic meditatiota aivan heti… Silti kolme hurrataa lisää!

Happy Birthday!

You can kiss your family and friends good-bye and put miles between you, but at the same time you carry them with you in your heart, your mind, your stomach, because you do not just live in a world but a world lives in you. 

 ~Frederick Buechner

Happy Birthday Sami!!

Seuraavat kymmenen päivää

Vietän Kopanin luostarissa tutustumassa buddhalaisuuteen ja meditoimassa... jälleen kerran minulle täysin uusia asioita! Kymmenen päivää ilman puhelinta, tietokonetta, liikennettä, palavereja... ei hassumpaa!

NAAPURI

Saalista järvestä

Työskennellessä feministiorganisaation kanssa, tulee välillä pureuduttua liiankin tiukkaan  vain epäkohtiin ja naisten huonoon asemaan...  mutta eihän se ole koko totuus Nepalista tai totuus tavallaan ollenkaan. Nuo negatiiviset asiat ovat kyllä olemassa, mutta onneksi vain vähemmistönä. Valtaosa ihmisistä on hyviä ja kunnollisia joka maan eri mittareilla ja asteikoilla mitattuna. Miehetkin. Jätetään siis äärifeministisyys hetkeksi sivuun, olkoon tämä kunnianosoitus ja oodi nepalailaisille miehille.

Naapurini on yksi heistä, oodin arvoisista.

Hän herää aamulla yhtä aikaa auringon kanssa ja aloittaa aamutoimet. Viime päivinä teemana on ollut kalastus. Joka aamu nousee lounaaksi muutama maukas ja tuore kala.

Joinain aamuina naapurini kävelee ohitseni doko selässään kuin vihreä pensas kun minä nautin aamiaista kuistilla. Puhveli saa oman tuoreen aamiaisensa samaan aikaan kanssani. Luulen aina olevani ajoissa, jos olen puoli kuuden aikaan keittämässä aamukahvia... ja pöh... perhe on ollut aamutoimissaan jo ainakin tunnin.

Kala palasiksi

ja maukkaaksi lounaaksi

Naapuri työskentelee jatkuvasti, mutta koskaan ei ole kiireen tuntua. Jos tälläinen länsimaalainen tumpelo tarvitsee apua, sitä saa heti. Mikään työ ei ole liian kiireinen keskeytettäväksi avun takia. Bonukseksi saat vielä hymyn, joka syttyy kuin lempeä valo kasvoille.

Perheessä on äidin ja isän lisäksi kaksi tytärtä ja yksi poika. On olemassa töitä, joita naiset tekevät useammin kun miehet, mutta tässä perheessä myös isä laittaa ruokaa, tiskaa, pesee pyykkejä ja hoitaa puutarhaa. Mikään työ ei ole sukupuoli- tai ikäsidonnainen, on vain töitä, jotka on tehtävä ja se tekee kenellä on aikaa. Olenpa nähnyt isän myös parsivan tyttären kouluhameen helmaa kuntoon.

Naapurin 150 vuotta vanhan talon ulko-ovi

Iltaisin myös isä osallistuu lasten kanssa kisailuun ja läksyjen läpi käymiseen, joskus viisi päätä on kumartuneena koulukirjan yläpuolelle ja nuorimman tyttären melodinen ääni laulaa aiheita kirjasta.

Siunattu talo

Samat kädet katkovat, kantavat, karsivat ja parsivat; pesevät, pyykkäävät ja paimentavat sekä suojelevat perhettä, johon minutkin on kutsuttu. Kiitos Naren Gurung ja perheesi, naapurinasi on turvallista asua!