JOSKUS PÄIVÄ VAIN ON HYVÄ

Jostain syystä muutama päivä sitten koin alakuloisuuden hetken keskellä uusia iloisia ystäviä ja tulevien seikkailujen odotusta. Näytin uusille ystävilleni FEDOn (Feminist Dalit Organization) Chamelille ja Rajanille kuvia perheestäni, kodistani ja Suomesta. Olin pyytänyt siskoani lähettämään jo aikaisemmin lisää kuvia, myös veljestäni, jota en ole nähnyt vuosiin. Kuva oli rippukuva, jonka ottamisesta on jo se kolmisenkymmentä vuotta. Kerroin ystävilleni, että aion lähettää veljelleni kuvia matkastani Nepalissa.

Jivan, Jalan and Chameli

Seuraavan päivän aamu valkeni ja Chamelin asunto oli edellisen illan mukaisesti täynnä naapureita, ystäviä ja sukulaisia. Asunto käsittää yhden huoneen, jonka yksi nurkka on olohuone (televisio), yhdessä nurkassa on kaasupullo ja keitin (keittiö), toisessa nurkassa sänky (makuuhuone) ja seinustalla pöytä (toimisto). Asunto kuuluu kolmihenkiselle perheelle. Minä länsimaalaisena turistina häädin tietämättäni perheenisän siskonsa luo, tyttären mummolaan ja äidin lattialle nukkumaan. Sain itse perheen sängyn käyttööni, halusin tai en periaatteella. Näin on vain järjestetty. En voi muuta kuin ihailla nepalilaista vieraanvaraisuutta. Tämä ihmisten innostus, ilo ja auttamisen halu on jotenkin niin sydämeen käyvään, hyvällä tavalla. 

Opin aamupäivän aikana monta uutta nepalinkielen sanaa ja sain oppitunnin siitä, kuinka sari puetaan päälle. Iloista keskustelun ja naurun hurinaa jatkui puolille päivin. Alakuloisuus alkoi pikkuhiljaa väistyä. Aurinkoinen päivä näytti viimeinkin mahtavat valkohuippuiset vuoret pilviverhon välistä kun ajoimme Phewa Laken rantaan Rajanin kanssa hänen skootterillaan.

Anjana, Rajani, Cameli and Greg kokouksessa

matkalla tarkastamaan talon kuntoa

  Odottaessamme Chamelia avasin kahvilassa tietokoneen ja tarkistin pikaisesti sähköpostit. Sisko oli laittanut viestin, että veli on ottanut yhteyttä. Pienen ilonkyyneltulvan jälkeen siirryimme perinteisellä veneellä kohti Gurung-kylää ja siellä odottavaa asuntoa. Helle väreili järven pinnalla aiheuttaen maisemaan kaleidoskooppimaisia vääristymiä. Veljen löytymisen ilosta meloin niin voimalla, että palkkaamallamme veneoppaalla oli kova työ pysyä tahdissani. Tällä järvellä, näiden vuorten varjossa tulisin melomaan vielä usean kerran.

Tuleva koti Gurung kylässä

Talon omistava kapteeni M.S Gurung poikineen oli meitä vastassa ja kävimme katsomassa talon kuntoa ja keskustelemassa muutostani järven toiselle puolelle. Kapteeni on ollut Intian armeijan palkkalistoilla Gurkha-yksikössä yli 30 vuotta ja sen lisäksi ollut mukana monella expeditionilla. Valloittaen yli seitsemän kilometrin vuoria. Tämä monitaitoinen kapteeni tulee olemaan vuokraisäntäni. Tuleva Pokhara-kotini oli jo siivottu ja kaikki näytti kutsuvalta. Omistajat lupasivat vielä maalata seinät valkoisiksi ja auttaa tavaroiden kuljettamisessa keskustasta kylään järven yli. Itse en paljoa pystynyt kuuntelemaan, vaan jätin keskustelun ja neuvottelun Chamelille ja Rajanille. Voiko makuuhuoneen ovesta olla enää yhtään parempaa maisemaa! Makuuhuoneen ovelta avautuu maisema järvelle, vuorille ja maailman perintökohde stupalle. Mieleeni vaipuneena ja maisemia ihaillessa mietin vain, kuinka päivä joskus voikin olla vain hyvä!!

Kapteeni M.S Gurung ja sota- sekä kiipeilypalkinnot

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta

KESKIKUKKULOIDEN VIIDAKOSSA

Gorkha, hotelli Gorkaha Bisauni

Bisnesmiesten vierailu kylässä poiki heti suuria onnistumisia. Sen lisäksi että mountain centerin perustamiseen saatiin rahaa ja kunnostyö voi alkaa, sai paikallinen VDC eli lääni, yhden rahoittajista kustantamaan koko kylän vesijärjestelmän uusimisen. Kerroin aikaisemmissa blogeissani kuinka hankala tilanne on veden suhteen ja kuinka monta tuntia päivässä saattaa kulua pelkästään veden kantamiseen kotiin. Tässä vaiheessa projektia eletään tarvekartoituksen ja veden määrän sekä laadun tutkimisessa. Jos esitutkimuksen tulos on suotuisa, jatkuu projekti varsinaisella tutkimus- ja suunnitteluprosessilla, jonka jälkeen vuoden sisällä kylillä on säännöllisesti toimiva vesijärjestelmä. 

Gyampesalin keskusta

Matkustin Kathmandusta takaisin Gyampesaliin Gorkhan kautta, jossa viivyin yhden yön. Olin ennen lähtöäni googlettanut erilaisia vaihtoehtoja matkustaa kyseinen väli. Netissä moni kertoi, kuinka nopea mutta vaarallinen vaihtoehto on mini-/ mikrobussi. Olin siis sulkenut sen vaihtoehdon mielestäni pois. Minulla ei pitänyt olla kiire minnekään, sillä viettäisin joka tapauksessa matkan varrella yön hotellissa Gorkhassa. 

Hyppäsin aamulla taksiin ja pyysin viemään turistibussien lähtöpaikalle. Taksikuski hymyili, nyökytteli ja keikutteli päätään ymmärtamisen merkiksi ja ajaa hurautti minibussien lähtöpaikalle. Mietin että mikäpä siinä, kokeillaan nyt kun kerran täällä ollaan. Bussissa oli tilaa, eikä se täyttynyt liikaa koko matkan aikana (ymmärrän kyllä miksi) ja sain kassini auton sisälle, joten kaikki oli hyvin…. ensimmäisen kaksikymmentä minuuttia. Ruuhkan hellittäessä kuski painoi tallan pohjaan ja sitten mentiin!! Mietin vain rystyset valkoisena penkin reunoja puristaessani, että sitten kun Nepalin elintaso nousee, saattaa tästä maasta tulla seuraavat rallin maailmanmestarit. Mutkissa Toyota Hiace vääntyi kirskuen ja renkaat vinkuen kuin elokuvissa konsanaan. Kylien läpi ajettiin äänitorvi pohjassa. Bussi jatkoi matkaa Pokharaan ja minut kasseineni kirjaimellisesti heitettiin autosta ulos Gorkhan kohdalla. Sain juuri ja juuri pikkureppuni ulos kun auto jo kaasutti täysiä eteenpäin.

Gorkha aamuviideltä

Gorkhasta Gyampesaliin matkustin jälleen hikisesti ja läheisesti keikkuen röykkyisellä sekä mutaisella tiellä. Mikään ei ole parempi tapa tutustua uusiin ihmisiin Nepalissa kuin julkinen joukkoliikenne.

Yksi paikallisbusseista

Gorkha Gyampesal välillä off road kyllä, mutta express?

Vesiprojektin insinöörit ja me järjestimme kyläläisille tiedotus- ja keskustelutilaisuuden, jossa käytiin läpi projektin aikataulua sekä mitä se tarkoittaa kylille ja mitä tietoja heiltä tarvitaan. Kyläläiset saivat myös mahdollisuuden esittää kysymyksiä ja mielipiteitä. Innostuken määrä oli käsikosketeltava. Kylässä viettämien päivien aikana käyvimme tutustumassa myös muutamaa syrjäkylään, jossa saimme aina lämpimän vastaanoton ja kiitollisuus suorastaan hehkui ihmisistä. Peukalot pystyyn, että projektin kaikki tutkimustulokset ovat lopputuloksen kannalta positiivisia.

Insinöörit ja osa kokoukseen osallistunieista kyläläisistä

Seuraavana päivänä lähdettiin alas keskikukkuloiden viidakkoon tarkastamaan vesilähteitä. Matkaan piti lähteä insinöörit, Andy ja minä sekä muutama kylän vesiasioista vastaava henkilö. Sana levisi ja parhaillaan alhaalla laakson pohjalla viidakossa oli nelisenkymmentä ihmistä! Alas ei johtanut selvää polkua, joten edessä kulkeva mies veisteli viidakkoveitsellään polun läpi peltojen, jyrkänteiden ja erilaisten pusikoiden. Alhaalla kahlasimme nilkkoja myöten mukavan vilvoittavassa vedessä pitkin puroa joka johti kahdelle eri lähteelle jotka voivat tulevaisuudessa toimia vedenpumppauspaikkoina. Polku oli täynnä erilaisia nokkosia ja piikikkäitä liaaneja jotka luikertelivat kiinni vaatteisiin ja hiestä limaiseen ihoon. Alhaalla laaksossa ei tuullut ollenkaan, päivä oli helteinen ja edellisenä yönä oli satanut reilusti joten ilma oli käsinkosketeltavan kostea. Tutui kuin ilmaa olisi voinut leikata viidakkoveitsellä. Tauoilla piti nostaa housunlahkeet ylös ja tarkistaa kuinka monta iilimatoa on nilkoissa ja varpaissa kiinni. Saimme Andyn kanssa suolaliuospesun jaloillemme jonka jälkeen iilimatojen tarttumisprosentti pieneni huomattavasti.

Mukana matkassa puoli kylää

Viidakossa, polkuna puro

Päästäksemme ensimmäiselle lähteelle, piti kaikkien boulderoida eli kiivetä n. 4 metriä korkea vesiputous alas. Oli siihen saakka lipsutelut polkua pitkin lipokkaillani kuten kunnon nepalilainen. Vesiputouksen kiipesin alas kuitenkin paljain jaloin.

Matka jatkuu alas

Iilimadot poimittu nilkoista, kohti seuraavaa lähdettä

Flip-flop kengät käyvät myös viidakkovaellukseen

Seuraava kohde oli mountain centerin takana korkealla mäellä (suomalaisittain näyttävät  täällä mäet vuorilta!) sijaitseva kylän vesisäiliö. Ylhäällä lähellä tulevaa keskusta oli naisten ryhmä viikoittaisessa opetusryhmässä, jossa sosiaalityöntekijä esittelee viikoittain vaihtuvia aiheita. Tällä kertaa vuorossa oli esitys siitä, missä virastoissa täytyy käydä missäkin elämän vaiheessa ja mistä voi saada apua tai neuvoja. 

Julisteessa oli esimerkkeinä mm. lapsen syntymä, avioliitto, sairastuminen ja talon ostaminen. Ryhmä on naisille tärkeä, sillä moni heistä ei osaa lukea. Tytöt otetaan koulusta kotiin töihin suuremmalla todennäköisyydellä kuin pojat. Kylässä on paljon luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä, etenkin naisia. Nepalissa on jo useita kyliä, missä on toteutettu vastaavanlainen vesiprojekti. Positiiviset tulokset veden saannin helpottumisessa ovat olleet huomattavat. Veden saannin helppudella tai vaikeudella on kylien elämään suunnaton merkitys. Kun vedensaanti on helpottunut ova lapset pystyneet käymään koulua kun heidän ei tarvitse auttaa kotitöissä, jotka jäävät äidiltä tekemättä veden kantamisen takia. Naiset ovat pystyneet perustamaan pienyrityksiä uudella vapaa-ajallaan, kylien yleisilme on siisitytynyt ja hygieniataso parantunut huomattavasti. Jos vesiprojektin tutkimustulokset ovat myös lopulta positiiviset ja projketi toteutuu, tulen muutaman vuoden päästä katsomaan, miltä tuttu kylä näyttää vesirikkaudessaan.

Naisten opetusprojekti

Minä mountain centerin ikkunalla. Remontti alkaa muutaman viikon päästä

vesisäiliö ja mountain center

Matka kylästä kohti Gorkhaa oli tähänastisista matkoista kaikkein mielenkiintoisin. Odotin linja-autoa, kun viereei pysähtyi kuorma-auto ja tarjosi istumapaikkaa ohjaamossa. Hyppäsin riemuissani kyytiin ajatellen saavani maisemien lisäksi enemmän tilaa itselleni. Viisitoista minuuttia myöhemmin ohjaamossa oli vanhalle raksille (paikallinen kotipolttoinen) haisevan kuljettajan lisäksi neljä naista ja yksi mies. Kuskin kanssa samalla penkillä istui nuori tyttö, minun vieressäni keski-ikäinen nainen, vanha sairas mummo ja nuori mies. Tila oli niin ahdas, että vierustoverini viikkasivat ja järjestelivät jäseneni niin, että he saivat omat raajansa mahtumaan jonnekin minun raajojen väliin. 

Yhdessä vaiheessa luulin että vanha mummo kuoli, mutta sitten hän pomppasikin tokkuraisena istumaan ja laulamaan... Se hyöty ahtaasta tilasta oli, etten tuntenut töyssyjä ollenkaan, ei ollut yksinkertaisesti yhtään tilaa liikkua mihinkään suuntaan. Ohjaamon lisäksi kuorma-auton lava kerättiin täyteen ihmisiä ja tavaroita. Meitä oli siis sangen monta samassa autossa.

Muutama kilometri ennen Gorkhaa poliisit pysäyttivät kuorma-auton, tyhjensivät ohjaamon ja veivät auton ihmisineen poliisiasemalle. Sain luvan jäädä kassieni kanssa tien viereen. Ei muuta kuin tavarat kantoon ja kohti hotellia! Soitin Andylle, joka tuli moottoripyörällä vastaan ja jälleen kiidettiin pitkin teitä enduropyörä täynnä isoja kasseja ja kaksi reilun kokoista ihmistä.

Nyt olen Pokharassa ja järjestelen muuttoani Phewa järven toiselle puolelle. Tulen asumaan täällä seudulla enempi vähempi säännöllisesti seuraavat puoli vuotta. Eilen meloimme järvellä ja löysimme talon vuokralle keskustan vastarannalta. Tehtäväni on nyt kunnostaa ja siistiä nelihuoneinnen talo Chance for Change käyttöön sekä omaksi kodikseni. Lähden ostamaan itselleni kajakin, jolla kuljen työ-ja kauppamatkani kodin ja keskustan väliä. Kylään ei ole tietä. Ensimmäiset päivät kotia järjestellessä asun keskustassa yhteistyökumppaniemme FEDO organisaation työntekijöiden kodeissa.

Tämä vuorotteluvapaa ei ole ainakaan näin alkuunsa ollut millään muotoa tylsä tai pitkästyttävä. Päinvastoin, tapahtumia ja maisemanvaihdoksia on jo nyt niin monta että ajantaju heittää häränpyllyä. Innolla kohti tulevaa ja meloen uuteen väliaikaiskotiin!

KULTTURIVINKKEJÄ JA EETISIÄ KÖMMÄHDYKSIÄ

epävirallinen, tervehdys

Nepalissa tervehditään laittamalla kädet yhteen ja sanomalla Namaste Namaste sanana tarkoittaa "kumarran kaikke pyhää sinussa" tai "kumarran sinua", on sanan ja eleen merkitys paljon syvällisempi kuin suomalainen "hei". Viljelin alussa onnellisena namastea jokaiselle vastaantulijalle, kunnes minulle kohteliaasti sanottiin, että käytä tervehdystä vasta kohdatessasi ihmisen tutustuaksesi tai jo tuntiessasi hänet. Ei siis huudella ihan jokaiselle vastaantulijalle. Kädet voi liittää yhteen, nostaa leuan lähelle ja hieman nyökätä, vastaa ilmeisesti meidän tervehtivää käden heilautusta. Joskus riittää vain iloinen pään keikuttelu ja hymy! Jos nepalilainen keinuttaa päätään vasemmalta oikealla, tarkoittaa se "kyllä", pään pyörittäminen tarkoitta "ei". Ensimmäiset keskusteluni, jotka kävin kaupassa olivat: "Yes?", "No?", "Yes or no?", "Yes, yes??", "No, no???". En vain saanut heti kiinni rytmistä, jossa pää keikkuu ja heiluu sanot sitten "ei tai kyllä". Kaikki vastaukset näyttivät kieltäviltä. Nyt yritän jo itsekin opetella myöntävää pään keinuttelua. Se itse asiassa tuntuu niskoja rentouttavalta, voin suositella kaikkille tietokonepäätteellä työskentelevälle nepalilaista kyllä-pään hetkutusta. Ylhäältä alaspäin katsottuna kyllä-keinutus  Kunnioita nepalilaista kulttuuria ja ota kengät pois jalastasi mennessäsi toisen kotiin, temppeliin tai stupaan. Alussa marssin flip flopeissani kaikkialle ja luulin ihmisten tuijottavan jalkojani vain koska olen niin paljon isompi kooltani kuin valtaosa väestöstä, myös jaloistani. Tapa on sama kuin Suomessa, täällä vain monella ystävälläni on kodissaan maalattia ja tuntui hassulta ottaa kengät pois jaloista oven ulkopuolella olevalla kivilattialla. Älä pidä tiukkoja tai paljastavia vaatteita. Naisten tulisi peittää olkapäät ja miehet eivät saisi paljastaa rintaansa. Tämä sääntö koskee etenkin turistialueiden ulkopuolella olevaa maata. Älä kylve alasti missään olosuhteissa Hieman olen hämilläni näiden sääntöjen suhteen. Poharen kylän vanhat naiset yrittivät saada Jamesin ja minut ymmärtämään että heillä on nälkä ja vetäisivät paitansa kaulaan asti paljastaakseen kuopalla olevan mahansa. No siinä samalla silmien edessä roikkuivat myös kuihtuneet rinnat. Olen nähnyt myös monta kertaa naisten peseytyvän vesilähteellä yläosa täysin paljaana. Miehet eivät paljasta koko rintaansa, mutta täällä tuntuu olevan yhtä yleistä miehillä paljastaa vatsansa ja sivellä sitä keskustelun aikana, kuin Suomessa miesten haarojen rapsuttelu televisiota katsellessa. Eikös siinä rintojen ohella näy myös olkapäät? Yksi Kathamandun monesta stupasta auton ikkunasta kuvattuna Älä polta tupakkaa tai pidä kenkiä jaloissasi vieraillessasi pyhillä paikoilla Älä vie maasta antiikkia, joka on sata vuotta vanhempaa Jalkoja pidetään epäpuhtaina, joten älä koskaan astu toisen jaloille, toisen yli, ruokailupaikoille tai pyhien esineiden päälle. (ihmiset pääsääntöisesti ruokailevat istuvillaan maassa ruokailumaton päällä)  Ihmiset eivät Nepalissa syö toistensa lautasilta. Sylkeä pidetään epäpuhtaana, joten ruokaa josta on jo syöty, pidetään pilaantuneena "jutho" Älä osoittele ihmisiä Älä anna pyhien esineiden osua lattiaan Onnistuin saman päivällisen aikana istumaan jalkapohjat perheen vanhempia kohti (tuntikausia kestävä risti-istunta ei vielä sovi vartaloni mallille), astumaan lasten ja naisten yli ruokaillessa (ehkä myös osuin vahingossa ruoka-alustaan jalkapohjillani) ja osoitin innoissani vauvaa kädellä, jossa oli lusikka täynnä riisiä. Riisi levisi ympäriinsä liimautuen ihmisten juhlavaatteisiin. Samalla päivällisellä söin myös Jamesin lautaselta chilit joita hän ei halunnut syödä. Saimme mukaamme myös pyhitettyjä lahjoja, jotka olivat maassa ruokailumme ajan. Declan ja Ritan hämmästynyt ilme  Naiset - välttäkää koskemasta munkkeihin, Lamoihin, pappeihin tai kehenkään joka harjoittaa pyhiä rituaaleja Älä syö tai tarjoa toisille naudanlihaa hindujen läsnäollessa (90% kansasta on hinduja) Älä käytä vasenta kättäsi syömiseen tai antaaksesi/ottaksesi vastaan tavaroita Vältä julkisia hellyydenosoituksia Olen oppinut vasta viime vuosina kuinka mukavaa on halata ja koskettaa toista keskustelun aikana. Huomaan tekeväni sitä samaa täällä, taisin jopa kosketta brahminin hihaa hänen laittaessaan minulle tikkan otsaan. Lähtiessäni käymään Kathmandussa, taisin myös vanhingossa aiheuttaa miniskandaalin halaamall nuorta tyttöä, joka on mukana projektissa ja johon tutuistuin parhaiden matkan alussa. Miehet kävelevät täällä käsi kädessä ja koskettelevat toisiaan julkisesti. Naiset puolestaan kokoontuvat vuorotellen toistensa kuisteille työpäivän jälkeen jossa istuvat tai makaavat sulassa sovussa ja yhtenä läjänä sukien toistensa hiuksia. Mikähän se sitten on se mitä pidetään epäsovinnaisena julkisena hellyydenosoituksena?  Olen vasta täällä Nepalissa ollessani olevani aika vahvasti kaksikätinen, eli käytän aktiivisesti myös vasenta kättäni syömiseen, tarvaroiden ojentamiseen jne. Tässä kulttuurissa vasen käsi on mielletty "vessakädeksi", suurin osa vessoista on kyykkyvessoja, joissa on joko sangossa vettä tai vesihana. Veden tarkoitus ei ole ainoastaan huudella vessa tarpeiden jälkeen. Vessapaperia ei käytetä yleisesti, vaan peräosasto huuhdellaan käyttäen vasenta kättä. Itse pidän vessapaperia niin suuressa arvossa, että kuljetan sitä aina mukanani ja yritän muistaa olla käyttämättä vasenta kättä ojennellessa tai vastaanottaessa tavaroita. Älä anna rahaa/ tavaroita kerjääville lapsille (anna mieluummin lahjoitus NGOlle, koululle tai luostariin). Kysy lupaa kuvata ja hyväsky jos sinulle sanotaan "ei" Älä käytä salamaa kuvatessasi luostareissa Entä tilanteet, joissa ihmiset tulevat pyytämään, että voisitko ottaa kuvan vielä tädistä, tädin lapsista, naapurista ja voisitko vaikka tulla huomenna kuvaamaan loput naapurit? Saanko minäkin sanoa "ei"? Nautin toki kuvaamisesta paljon ja olen jo nyt saanut mukaani uskomattoman määrän mahtavia kuvallisia muistoja ja jopa teettänyt joitan kuvia kylän ihmisille. Kaikki haluavat päästä kameran kummallekin puolelle Älä vie mitään nahkaesineitä mihinkään pyhiin paikkoihin Älä polta roskia keittonuotiolla tai uunissa, sitä pidetään suuren loukkauksena sillä tulisija on pyhä Näytä nepalilaisille, että kunnioitat heidän kulttuuriaan ja uskomuksiaan

Huolimatta kaikista tekemistäni kömmähdyksistä ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä ja valmiita oikaisemaan sekä kertomaan lisää kulttuuristaan. Aiheen tiimoilta on ollut jo monta hyvää keskustelua ja tulee varmasti monta lisää!

Aina on aikaa yhteen juhlaan

Jo ensimmäisenä päivänä kylään saapuessani kiinnitin huomiota ihmisten rauhalliseen olemukseen. Vaikka päivä olisi kuinka täynnä töitä ja tehtäviä, on heillä aina pysähtyä keskustelemaan ja hörpätä kuppi kuumaa teetä. Kulkiessa läpi basaarin saat teekutsuja vähintään joka toisesta talosta. Voit viettää vaikka koko päivän seuraten talon touhuja teekuppi kädessäsi. Uusia ihmisiä liittyy mukaan teepiiriin ja toiset lähtevät jatkamaan askareitaan. Koko ajan työt ja tehtävät sujuvat eteenpäin mutta milloinkaan ei ole kiireen tuntu.

Jokainen lyhyt tai pitkä teehetki on kuin juhla arjen keskellä!

Didi tekee Lipniä, eli maalaa saven ja häränlannan seoksella seinää

Ihmiset ottavat sinut nopeasti omakseen ja osaksi perhettään. James auttoi paikallista miestä, joka oli kaatunut pyörällään ojaan Gorkhan ja Ghyampesalin välillä. Tie on minun mielestäni ajokelvottomassa kunnossa, mutta niin sitä vain käytetään joka päivä ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen. Viimein kun James saapui naapurimme kanssa asunnolle, oli ilon ja juhlimisen hetki. James on nyt naapurin veli ja minä sisko. Nepalilaisessa kulttuurissa itseä vanhempaa naista kutsutaan kohteliaasti Didiksi (isosiskoksi) tai Amaksi (äidiksi) ja vanhempaa miestä Daaiksi (vanhempi veli) tai Baa/Buwaaksi (isäksi). Meillä on oma naapurin Tika-Didi! Tällaiselle huonon nimimuistin omaavalle tilanne on ihanteellinen; minulle kylä on täynnä Didejä, Amoja, Daiija ja Baaita! Kyläläiset ovat ylpeitä kun olen niin kohtelias, kun taas todellisuudessa en vain muista nimiä! Sukunimi onkin sitten helpompi muistaa, sillä sukunimi kertoo mistä heimosta/kastista olet. Didin oikea nimi on tika Gurung.

Jayntee, James ja Didi

Kyläläiset kutsuvat kilpaa luokseen päivälliselle, mikä tarkoittaa samalla koko sukuun tutustumista ja kestää koko illan. Saat nähdä kaikki talot, huoneet, eläimet, koulutodistukset ja valtavan liudan eri-ikäisiä lapsia. Jokainen haluaa tutustua juuri sinuun ja saada vastaukset samoihin kysymyksiin, joihin olet vastannut jo niin monta kertaa että osaat ne ulkoa.

Sain viime jouluna pojaltani lahjaksi kameran, joka on täällä osoittautunut taivaan lahjaksi. Olen vierailuiden aikana ottanut lukemattomia kuvia ihmisistä ja saanut heidät onnelliseksi omien kasvojensa näkemisestä. Hyvin harvassa kodissa on peiliä, enkä ole nähnyt peilejä lounaspaikoissa tai myymälöissäkään. Kun kaivan kameran esiin, syntyy ympärilleni naurusta kihertävä ihmismuuri.

Somundra ja Babu

Chance for Change projektissa on mukana monia nepalilaisia nuoria ja yksi heistä on kaksikymppinen nuori mies Takur Ganderbha.Saimme kaikki kutsun  hänen lapsensa riisinsyöttöseremoniaan. Pienokaiset ovat rintaruokinnalla puolivuotiaaksi saakka, jolloin heille järjestetään riisinsyöttöseremonia jonka jälkeen vasta lapsi saa virallisesti alkaa syömään riisiä. Tämä seremonia oli yksi osoitus siitä, kuinka tärkeää riisi on tälle kulttuurille! Seremonian tarkan ajankohdan kellonaikoineen kertoo astrologi kuukalenteria apunaan käyttäen. Tällä kertaa seremonian ajankohta Babu-vauvalle oli määritelty aamuun kello 6.30 päivälle jolloin businessmiesten delegaatio saapui helikopterilla kello 10.00.

Andy seremoniassa

ja minä laitan tikka

Seremonian aikana pienokainen ja muutama sukuun kuuluva lapsi istuvat rinnakkain edessään riisikulho, astia punaista jauhetta sekä kukan terälehdistä tehtyä murskaa Tikkaa (merkki, joka laitetaan otsaan tuomaan hyvää onnea) varten ja astia lahjoja varten. Jokainen vieras laittaa lapsille Tikkan (otsaan merkin punaisella värillä), antaa käteen pienen summan rahaa ja kuvainnollisesti syöttää vauvalle riisiä. Syöttäminen ei tapahdu oikeasti, riisi ainoastaan viedään sormin vauvan huulille. Riisinsyöttöseremoniasta yhdentoista päivän päästä lapselle voidaan antaa nimi. Seremonian lopuksi lapsilla on otsassaan valtava punainen kuhmurainen möykky, joka peittää koko otsan. Itse olen saanut tikan otsaani jo niin monta kertaa, että otsanahan uurteet ovat imeneet itseensä hennon punertavan sävyn.

Lasten tikat vasta alkuvaiheessaan

 Takur ja hänen sukunsa kuuluvat Ganderbha heimoon, joka on yksi ”untouchables” eli kastittomista. Ganderbhat ovat perinteisesti muusikoita. Kaikki Kathmandun Thamelissa käyneet ovat törmänneet näihin katusoittajiin, joilla suurimmalla osalla on viulua hämärästi muistuttava puinen soitin. Muusikoiden tehtävänä on perinteisesi ollut soittaa kadulla uusille kylään saapuville ihmisille. Jos pysähdyt ja kuuntelet soittamisen loppuun saakka, kuuluu sinun maksaa soittajalle korvaus.

Perheen miehet ikään katsomatta osallistuivat soittamiseen ja iloitsemiseen. Perheen ainoa virallinen katusoittaja enää on isä, yhdeksästä pojasta kolme työskentee opettajina ja muut yrittävät saattaa koulutuksensa loppuun. Gandebha-kylän kaikki savimajat ovat perheeseen kuuluvien omistuksessa. Siisti pieni kylä, jossa raikaa nauru, ihmiset iloitsevat ja toivo paremmasta elää vahvana.

Musisointi alkamassa, isällä kädessään se kuuluisa soitin

 Riisinsyöttöseremonian lopuksi söimme hedelmiä, joimme lasillisen raksia eli riisiviinaa, kuuntelimme perheen soitantaa ja tanssimme.  Ei siis hullumpi tapa aloittaa kiireisen päivän aamu. Syksymmällä siirryn työskentelemään Pokharaan, jossa Takurin veljen häät järjestetään. Sain jo kutsun niihin juhliin ja lupauksen että juhlat tulevat olemaan isot. Kyseessä on perheen viimeinen naimisiin menevä poika kaikkiaan yhdeksästä veljeksestä! Kaikki veljessarjan muut avioliitot ovat järjestettyjä, Takur vaimonsa kanssa kuuluu siihen kymmeneen prosenttiin nepalilaisista, jotka menivät naimisiin rakkaudesta.

Ja niin me tanssittiin

Nepalin kalenterivuoden aikana tapahtuu monta erilaista juhlaa, joiden ajankohta kullekin vuodelle määräytyy astrologisen kalenterin mukaan. Nämä ihmiset ovat hyviä myös järjestämään juhlan minkä tahansa syyn vuoksi. Kun delegaation saapuminen lähestyi, pöhisi lähes joka talossa raksi-viinapönttö. Raksi on riisistä valmistettua kotipolttoista alkoholia, joka kuuluu jokaiseen juhlaan.

Raksi pöhisee

Delegaatio saapuu

 Delegaation saapuessa helikoptereilla, oli koko kylä yli tuhannen oppilaan voimin vastassa vieraita. Newari heimoon kuuluvat esiintyjät järjestivät meille mahtavan shown.. ja jälleen kerran jokaisen otsaan lätkäistiin punainen tika..

Gyampesalin kyläaukio ja Newarien esitys

Businesdelegaation saapuessa kylään järjestivät Newari-heimoon kuuluvat esiintyjät upean tanssi- ja musiikkispektaakkelin, jota oli seuraamassa koko kylä yli tuhannen oppilaan keralla.

Tanssijat

kuvausryhmä kulki mukana kaikkialla

Hikeä, tikka ja juhlallisuudet jatkuu