MATKALLA BHUTANIIN

Conistonissa Erannon Mikan kanssa

 Kotiinpaluun jälkeen vietin viikon suvun ja ystävien kanssa, päivittäen yhteistä elämää samalle aikakaudelle ja samaan kulttuuriin. Ei viikko vielä kevättä tee.. mieli harhailee ehkä vieläkin jossain Nepalin ja Suomen välillä. Lapsuuskodin lämmössä sitä kuitenkin palaa juurilleen, vaikka mieli vielä rimpuilisi.


Autolla ajaminen suomalaisilla teillä on suorastaan meditaatiota röykkyisten Nepalilaisten vuoristokatujen jälkeen. Uudet hiljaisesti ja tasaisesti hyrräävät autot vähäliikenteisillä kaduilla. Risteyksien kohdalla arvon kumpaa kaistaa pitää ajaa. Vasemman puoleinen tööttäävä kaaosliikenne vielä hurisee mielessä... ja kilometrejähän auton mittariin on tullut!

Viikon Suomialtistuksen jälkeen suuntasin matkani Englantiin Lake Districtiin Colin Mortlockin järjestämään viikonloppuun. Colinin Spirit of Adventure Foundation esittää seikkailukasvatuksen muodossa, joka sopii minun ajatusmaailmaani. Colinin ideoista tulen kirjoittamaan jatkossa tarkemmin.

Sillä välin suosittelen kaikkia liittymään Colinin järjestöön, liittyminen on ilmaista.

Ihmettelemässä lumea ja jäistä järveä

 Suomessa olen nauttinut aurinkoisista raittiista ulkoilupäivistä, liikunnan riemusta (Likean jumpat Suolahdessa), uimahallin yleellisyydestä (ne saunat ja erilaiset altaat!!), jääkaapista, sähkövalosta, hiljaisuudesta ja NIISTÄ YSTÄVISTÄ!

Viime viikonloppuna vietettiin Metsäkartanolla kotiinpaluubileitä ulkoilun ja minun syntymäpäivien merkeissä. Suunnaton kiitos viikonloppuuni osallistuneille ystäville!! Jälleen monta hymyä rikkaampana!

Nyt tie on jälleen auki ja matka johtaa Delhin kautta Bhutaniin Mandala travelin matkalle, jossa patikoimme muutaman päivän Lohikäärmeen polulla. Vielä saan siis jatkoaikaa vaeltelevan mielen tavoittamiseen, Bhutanhan sijaitsee siinä Nepalin naapurissa.

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

 The mind is like a parachute. It works best when it is open ~ The Dalai Lama

KOTIINPALUU JA MATKOILLE TAAS

Siis wow!

Puolitoista viikkoa Euroopassa seitsemän kuukauden Aasia-altistuksen jälkeen.

Ensimmäinen hämmennys Helsinki-Vantaalle laskeutumisen jälkeen löytyi Prisman jogurttihyllyiltä: "mitä ihmettä, kuinka monta eri lajia!!" ja ihmettely on jatkunut joka päivä: tasalämpöiset asunnot, sujuva liikenne, sähköt toimii, vesivessa, pyykinpesukone, hanasta juokseva juomakelpoinen vesi, pehmoinen patja, hiljaiset yöt, lumi, läheiset, suomen kieli, televisio, kahvinkeitin, puhtaat vaatteet... Tärkeimpänä kuitenkin ne läheiset, jotka oikeasti tuntevat minut. Ei tarvitse selitellä jos tarvitsen "nordic meditaatiota" tai en hymyile koko ajan.

Mutta missä ovat iloiset naapurit, ruskeat kasvot, välittömyys, väriloisto, lämpimät päivät, kukkaloisto, siintävät vuoret, ympärillä sykkivä energia, tuuttaavat autot, onnellisena vapaana juoksevat eläimet, torin tuoreet hedelmät ja kasvikset?

Muutama päivä kotiinpaluun kulttuurishokkia ja lähdin matkalle Enlantiin Colin Mortlockin koulutukseen.

Spirit of Adventure foundation järjesti säätiön ensimmäisen tapaamisensa Conistonissa 9. - 10.3. Matkan aikana kävin myös tutustumassa Chance for Changen Englannin tiimiin ja heidän ylläpitämään hosteliin Glenriddingissä. Upea paikka, jonne pitää palata trekkaamaan!

Englannin matkan yksi ilahduttavimmista asioista oli Honest Shop Conistonissa. Kaupassa ei ollut myyjiä ja myytävät tuotteet olivat paikallisia käsitöitä ja ruokatuotteita, jotka oli valmistettu niin ekologisesti sekä paikallisesi kuin länsimaisessa yhteiskunnassa vain on mahdollista. Ostaminen ja maksaminen perustuivat luottamukseen. Otit tuotteen, kirjasit ylös vihkoon, tipautit rahan laariin ja jatkoit onnellisena matkaasi.

Kauppa sai hyvälle tuulelle! Nepalissa unohdin milloin mikäkin tavaran kylään tai kahvilaan, aina kaikki löytyi kun palasin takaisin etsimään minne olin omaisuuttani kadottanut.

Colinin oppien keskeisimpiin asioihin kuuluvat hyveet, paheet ja viisaus (virtues, vices and wisdom). Hyveiden listan ensimmäisenä lukee Honesty = rehellisyys. Tästä on hyvä jatkaa jälleen matkaa itseen ja maailmalle!

Välipysähdys Delhissä

Mitä sitä ihminen kotimatkallaan pidemmältä matkalta muuta tekee kuin vertaa; itseään ennen matkaa ja nyt, omaa kotimataan siihen maahan mistä on palaamassa ja kaipuuta läheisiään kohtaan suhteessa uusien ystävien ikävään. Tilanne on vähän kuin laihduttajan ennen ja jälkeen kuva, jännityksellä haluaa nähdä mitä "kuuri" sai aikaan. Täällä minä nyt sitten Delhissä "katselen" näitä ennen- ja jälkeen kuvia. Taitaa vain olla niin että kuvien kehittyminen on kesken ja pitää malttaa mieli kotiin saakka, odottaa että aika tasoittaa pikselit selkeäksi kuvaksi... vai kehittyykö kuva koskaan valmiiksi? Ja haluanko edes katsoa liian tarkkaan?

Se että mieli on myllerryksissä ja sydämeen sattuu hyvällä tavalla on paljon parempi juttu kuin matkaripuli vai mitä? Tuntuu joskus siltä  kuin tässä kiireisessä yhteisunnassa tunteet eivät olisi sallittuja, ne pitäis esittää tiettyy aikaan tai teityssä muodossa, tai jopa niin että negatiivisuus, jurputtaminen ja mököttäminen on sallitumpaa kuin vallaton onnen ilmaus. Mököttäjä jätetään rauhaan ja hänen annetaan rauhassa muhia omissa liemissään, onnellinen ihminen on hieman kuin kylähullu seurueessa, kukaan ei tiedä minne katsoisi tai miten reagoisi.

 Minäpä tunnen juuri nyt, ja paljon! haluan itkeä ja nauraa tätä suloisen makeaa ja karvasta onneani, jota hyvänlaatuinen ikävä maustaa. Haluan kohottaa kasvoni taivaalle ja huutaa suureen ääneen: "Kiitos!!" ja huutaa sen kaikelle tämän matkan aikana tapahtuneelle: ihmisille, täytetyille mahdollisuuksille, täyttymättömille unelmille...etenkin sille kuinka monet kerrokset suomuja on varissut silmien edestä ja sielu on päässyt vapaaseen liitoon.

Mark Twain kirjoitti vuonna 1869: " Matkustaminen on kuolemaksi ennakkoluuloille, kiihkoilulle ja ahdasmielisyydelle, ja  yksin siksi moni meistä sitä kipeästi tarvitsee.". Viisas mies tuo Mark.

Lääkärit kirjoittavat nykyään reseptejä, joissa kehotetaan ihmisiä liikkumaan, jotta vältettäisiin vakavampia sairauksia - pysyttäisiin terveenä. Voisivatkohan terapeutit alkaa kirjoittamaan matkustamisreseptejä ahdasmielisille ja kiihkoilijoille? Juuri ennen Suomeen palaamista luin nettilehdistä uutisia joiden perusteella arvelisin, että tuollainen resepti olisi tarpeen monessa maassa, ei yksin Suomessa ja usealle ihmiselle! Ja tässähän en siis välttämättä tarkoita matkustamista aurinkorannalle ja suomalaisten lihapullien nauttimista päivittin; tarkoitan matkaa, joka vie sinut toisen maan ihmisten, kielen, tuoksujen, makujen ja kulttuurin ytimeen ja pakottaa kohtaamaan itsesi oman kulttuurisi kasvattina. Tämä altistus täytyy kestää tarpeeksi kauan toimiakseen ja tarpeeksi on erimittainen ajanjakso jokaiselle meistä.

Kiihkoiluksihan tämä vähän meni, mutta menköön!

Onnellisena siis palaan kotiin, sen vain halusin kertoa! :-)