VÄLIPUHE, JOKA ON PELKKÄÄ P***AA

Ne teistä, jotka satutte törmäämään tähän blogiini ja olette heikkohermoisia suolen toimintojen suhteen; vaihtakaa suosiolla muihin aiheisiin joista olen kirjoittanut. Tällä kertaa tämä on reissun paska-analyysia, sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Kaikki jotka ovat viettäneet tätä elämää tehden kuka mitäkin, aina välillä syöden ja juoden, ovat kokeneet päiviä, jolloin vatsa toimii hyvin eli normaalisti, liian vauhdikkaasti tai ei ollenkaan. Ne meistä, jotka olemme viettäneet aikaa maastossa päiväretkiä pidempiä aikoja tai matkustelleet ulkomailla maistellen uuden maan bakteerikantoja ruoan ja juoman seassa, olemme saattaneet huomata, kuinka suolen toiminnasta puhuminen muuttuu osaksi aamurutiineja. Tajuamme p***asta puhumisen ja suolen toimimisen kuuluvan samaan sarjaan hengittämisen, syömisen, juomisen ja nukkumisen kanssa.

Myös naapureita

 Tämän matkani ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana olen ollut aiheen niin sanotussa ytimessä jo hetken aikaa. Ennen matkalle lähtöä turvasin selustaani käymällä lääkärissä, josta sain mittavan paketin erilaisia antibiootteja ja muita terveyteen takaisin auttavia aineksia… siis jos tulisin kohtaamaan ei-terveitä päiviä. Kyseessä on kahdeksan kuukauden mittainen matka ”kaukomaissa”, joten odotettavasi oli ja on jos jonkinlaista kehoa koittelevaa bakteeria, virusta ja alkueläintä. Saatan myös kuulua onnekkaisiin normipöristelijöihin, eli satunnaista yli- ja alilyöntiä huolimatta säilyn tropiikkitaudeista vapaana. Aika näyttää. So far so good.

Muistan eräopaskurssin aikana naureskelleeni ihmisille, joilla oli ”ujo suoli” metsäreissuilla. Myöhempinä vuosina olen kuullut kauhutarinoita ihmisistä, jotka ovat olleet ulostamatta jopa 18 päivää päätyen sairaalaan elämän ja kuoleman rajamailla. Itse säännöllisen suolen omaavana, olen joitain vuosia sitten survival killan kurssilla ollut kyykkäämättä kuusi päivää ja voin todeta olon olleen jotain muuta kuin mukava. Nyt en enää naureskele. Duphalac-laksatiivit kuuluvat nykyään jokapäiväiseen matkavarustukseeni. Tällä reissulla ensimmäinen kerta ujostelua tapahtui yöpaikassa, jossa kyykkyvessa siisteydessään ja hajussaan oli lähes rekkapysäkkien luokkaa. Miten opettaa mieli ja suoli takaisin yhteistyöhön? Saattaisi olla syvemmän psykologisen tutkielman paikka? Ja jos ette tiedä mikä kyykkyvessa on, googlettakaa, minulta ette saa kuvaa  minkäälaisesta vessasta ainakaan reisun tässä vaiheessa.

Osa nykyisestä kotitiestäni johtaa puron yli

Pidän erittäin paljon chilistä ja mausteisesta ruoasta. Matkan alkuvaiheessa Kathamandussa söin joka päivä runsain mitoin punaisia, vihreitä, mietoja ja tulisia chilejä sekä chilikastikkeita. Vessassa en aina ollut varma, onko räjähtävän reaktion syynä chili ja mausteet, perheessä riehunut ghiardia alkuloinen vai Kathamndussa puhjennut koleraepidemia. Näin jälkeenpäin ajateltuna syynä vauhdikkaisiin vessareissuihin olivat chili ja mausteet… Ehkä myös suojana tauteja vastaan? Who knows?

Sammio, jossa veivataan sitä ihteään...

 Päätin jo ennen Gyampesaliin menoa, että syön mitä tarjotaan. Nyt jo ymmärrän hieman paremmin näitä syviä kasti- ja historiallisia syitä miksi ruoan vastaanottaminen ja loppuun asti syöminen ovat kunnioituksen osoitus emännälle ja isännälle, näin ollen tarjouksista on mahdoton kieltäytyä ja jättää ruokaa syömättä. Pari päivää sitten osallistuin Teej-festivaaliin, jossa aluksi istuin seuraamassa ruoanlaittoa. Ryhmä naisia istui lattialla pressujen päällä ja pilkkoi, suikaloi ja murskasi milloin mausteita, kasviksia tai kanaa. Siirsin tuolini hieman lähemmäs valkosipuliosastoa, jotten nähnyt kuinka monta kärpästä istuu kananpalakasan päällä tai haistanut lämpenevän kananlihan hajua. Syömään odotettiin 150 ihmistä, mutta lopulta ruokailijoita oli lähes kolmesataa. Kananpalat katosivat mausteisen paistinpannun kautta minunkin napaani. Vatsa toimi normaalisti, kiitos kysymästä. Niin ja kaikki ruoka on ollut äärettömän herkullista ja mukavan mausteista. En tiedä miksi viime vuonna vuorilla ruoka maistui välillä pahvilta ja ruokaöljyltä? Johtuikohan mausteiden puutteesta tai ohuesta ilmanalasta. Sama tuo, nyt nautin!

Iloista tanssin jytkettä teej-festivaalilla

 Viime vuoden Nepalin vuoristovaellusosuus hämäsi myös siinä mielessä, etten muistanut saapuvani substrooppiseen maahan, jossa monsuuniaikana aikaan vuodesta on pääsääntöisesti kuuma ja kostea. Matkustamisen, palaverien, kiireiden ja muiden tekosyiden johdosta (ei aina uskalla juoda tarjottua vettä) olo on koko ajan hieman kuivettunut. Oli vessanpytty perinteinen länsimainen tai kyykkymalli, tulee joka kerta lirauttaessa vilkaistua nesteen väriä. Jos liian keltaista, täytyy pikaisesti pyrkiä löytämään kunnollista juomavettä. En ole jaksanut hössöttää puhdistustablettien kanssa. Nyt vesi talooni tulee lähteestä ja aion vain luottaa siihen että säilyn yhtä terveenä kuin naapurini. Hyvä juttu on, etten minään päivänä tai kellonaikana ole lopettanut hikoilemista. Jos hikoilu loppuu, on kuivettuminen jo pitkällä. Täytyy siis vain iloita tästä olosta, jossa tunnen olevani tarramaisen tahmea, hikiviiksekäs nainen. 

Suoli tänään hymyillen hyppään uusiin haasteisiin!

a country with many contrasts

Shiva by the Phewa Lake

Nepal has a rich geography. The mountainous north has eight of the world's ten tallest mountains, including the highest point on Earth, Mount Everest, called Sagarmatha in Nepali. It contains more than 240 peaks over 6,096 m above sea level. The fertile and humid south is heavily urbanized.

Religions are present everywhere

 Hinduism is practised by about 81% of Nepalese - making it the country with the highest percentage of Hindu followers. Buddhism, though a minority faith in the country, is linked historically with Nepal by home of Budhha in Lumbini.

a dog in Kathmandu

Nepal (नेपाल) , officially the Federal Democratic Republic of Nepal, is a landlocked sovereign state located in South Asia. With an area of 147,181 square kilometres and a population of approximately 27 million (and 2 million absentee workers living abroad), Nepal is the world's 93rd largest country by land mass and the 41st most populous country. It is located in the Himalayas and bordered to the north by the People's Republic of China, and to the south, east, and west by the Republic of India. Specifically, the Indian states of Uttarakhand, Uttar Pradesh, Bihar, West Bengal, and Sikkim border Nepal, while across the Himalayas lies the Tibetan Autonomous Region.

Nepal is the one of the worlds most undeveloped countries. One fourth of the population lives beyond the poverty line. County is greatly dependent on help given by other countries and NGO´s.

Malformed cow, worshiped in honor of God Laksmi

 A typical Nepalese meal is Dal bhat. Dal is a spicy lentil soup, served over bhat (boiled rice), served with tarkari (curried vegetables) together with achar (pickles) or chutni (spicy condiment made from fresh ingredients). It consists of non-vegetarian as well as vegetarian items served with non-alcoholic beverages. Mustard oil is the cooking medium and a host of spices, such as cumin, coriander, black peppers, sesame seeds, turmeric, garlic, ginger, methi (fenugreek), bay leaves, cloves, cinnamon, pepper, chillies, mustard seeds, etc., are used in the cooking. The cuisine served on festivals is generally the best.

a typical Nepalese meal

 Folklore is an integral part of Nepalese society. Traditional stories are rooted in the reality of day-to-day life, tales of love, affection and battles as well as demons and ghosts and thus reflect local lifestyles, cultures and beliefs. Many Nepalese folktales are enacted through the medium of dance and music.

Baburam playing the traditional flute

• This beautiful land has the worlds one of the most appreciated nature - still it is quite polluted in some areas.

• These lovely people are tolerant to other religions and cultures. They smile even through hard times - still there are cast discrimination which makes it difficult to go forward in life for those in lower casts. Cast discrimination is nowadays legally forbidden but still excists.

How much cold can a woman carry

• People are friendly and helpful - still there are a lot of domestic violence and there is huge inequality among sexes.

• Tourism is one of the most important income for the country  - still there are areas that people haven´t seen too many tourists with their money. Only few benefits.
• People wants all the best for their own country. The motto of Nepal is:  "Mother and Motherland are Greater than Heaven" - still the bright young people are forced work abroad because there are no opportunities for them in their own country. Huge intelligent lost for the country.
• You can find all the modern facilities and services from the Kathmandu and Pokhara - still the most of the country lacks even basic facilities. Most of the homes in rural area doesn´t have running  water. They might not have electricity, toilet or even enough space for the whole family in their home.

  

  Everything is protected

  

  Lunch restaurant on the move

  

  All kind of traffic on one of the roads in Kathmandu

  

  Friends

  "Genuine tragedies in the world are not conflicts between right and wrong. They are conflicts between two rights."
  - Georg Friedrich Wilhem Hegel- 
  
  
   "I see that the path of progress has never taken a straight line, but has always been a zigzag course amid the conflicting forces of right and wrong, truth and error, justice and injustice, cruelty and mercy."
  -Kelly Miller- 
  
  
  What can you do except to be honest to yourself, love the Nepalese people and try to get to know this country and culture more?! And trust that the work we do help these people to find their own way to help themselves and their country.