perjantai 29. syyskuuta 2017

Ystävältä ystävälle pyöräily 2017

Ostin maaliskuussa uuden retkipyörän ja kesä kuluin heinäkuun loppuun ennenkuin pääsin matkalle josta olin jo haaveillut monta kesää: ystävältä ystävälle pyöräily.

Lähdin liikkeelle Rautavaaralta, ensimmäillä yöpymispaikalla Rauhalahden leirintäalueella kohtasin sattumalta ystäviä ja tutustuin vesisadetta väistellessä mukavaan isään poikansa kanssa. Sain erinomaisen opastuksen Kuopion historiaan koulun katoksen alla ropinaa kuunnellessa. Matka jatkui muutamaksi yöksi äidin luo ja omaa rakasta tytärtä moikkaamaan. Yhdessäoloa, ruoanlaittoa ja kiireettömyyttä.


Varpaiden venyttely ennen matkaan lähtöä
Pyörä valmiina reissuun

Nilsiän öljysheikki toivotti hyvää matkaa

Ensimmäinen monista uimatauoista, kiireetön matkaaja reissussa
 Matka jatkui kohti Keuruun ekokylää syrjäisten ja hiljaisten teiden kautta.

Kapeenkosken sulut

Helteestä ryytynyt pääsi halailemaan

Kihlattu puu


Sipulipellot

Toisilla on koiravoimaa
Marttisissa Marian kanssa

+Nuorisokeskus Marttinen 

SS Tarjanne


Pyörä matkaa laivalla

Ah mikä sää seilata haitarmussiikin tahtiin

Satama häämöttää jo!
Museokierros Tampereella

@Amurin työläismuseokortteli

@amurin työläismuseokortteli

@amurin työläismuseokortteli

Keuruun ekokylästä Virroille Marian hoivaan. Kolme päivää yhteistä puuhailua; mm. melontaa, naapureiden pendalumhyppyjen seuraamista ja maailman pörröisimpien pupujen hoitoa sekä puutarhanhoitoa ja jäätelö-överit. Matka jatkui historiallisella. euroopan vanhimmalla liikenteessä olevalla SS Tarjanne höyrylaivalla Virroilta Tampereelle. Muroleen kanavalle saakka haitaristi soitti kappaleen toisensa perään. Sää vain kirkastui Särkänniemen vieressä ollutta satamaa lähestyessä.

Tampereella tapasin oman pojan ennenkuin hän hurautti autollani Euroopan valloitukseen (palasi takaisin n. 5000km myöhemmin). Siskon ja pikkuSamin kanssa kierrettiin kaupunkia ja sen museoita sekä maisteltiin herkullisia suklaita, syötiin hyvin ja mentiin nukkumaan aikaisin.

Tallipihan suklaapuodin herkullinen mutteri
 Muutaman päivän Tamperoitumisen jälkeen polkupyörä bussin kyytiin ja Saarijärvelle, josta pyöräilin Nuorisokeskus Piispalaan ystäväni Hannan huomaan. Pyörä pääsi Hannan auton kyytiin ja yhdessä hurautimme kohti alkupistettä ja yhteisten ystävien illanviettoa.
Pyörä siirtyi Hannana auton kyytiin loppumatkaksi

Hanna ja Piispalan hepotin
 Matka ylitti odotukset. Pyöräilyä sopivasti muutaman pyöräilettömän vuoden jälkeen, 50 -130 kilometriä päivässä ja kaikki koukkaukset mukaan lukien yhteensä n. 400 kilometriä. Jokaisessa kyläpaikassa vähintään kaksi yötä, monta hyvää keskustelua ja yhteistä tekemistä. Ensi kesänä uudestaan pidempänä versiona!
Matka päätyi kotipaikkakunnalle ystävien paljuun mojitojen kera

SISKOT JAPANISSA 2017

Siskoni Miia heitti keskustelun lomassa että lähdetäänkö yhdessä reissuun, vastasin tietysti kyllä. Aika pian matkan päämääräksi löytyi Japani ja matkatili perustettiin. Yhteisen rahan pottia kerrytettiin kevääseen 2017, jolloin minun suureksi onneksi Miia hoiti kaiken matkanjärjestelyyn liittyvät asiat! Onnen päivä! :)

Miia on asunut Japanissa muutamaankin otteeseen, joten junalippujen, hotellien ja muiden varaaminen oli vaivatonta (?).. ainakin minulle. Matkan aikana junalippu osoittautui enemmän kuin hintansa arvoiseksi.

Matkaan lähtiessä ensinä päivällinen ravintola Askissa Helsingissä

Miia Helsingissä riemuissaan reissusta

Viimeinkin yhteine matka toteutuu
 Kahden aikuisen ihmisen elämien aikataulujen yhteensovittaminen ei ole helppoa, paitsi jos sen tekee jo yli vuotta enennen matkaa.

Vuosia sitten opetin poikaani opetusluvilla ajokorttia varten. Moni ihminen sanoi että älä hullu tee niin, teille tulee vain riitaa. Samaa sanottiin matkasta siskon kanssa. Edelleen muistelen kaiholla tuokioita poikani kanssa ajo-opetuksen parissa sekä nyt tätä matkaa siskoni kanssa. Joskus asiat vain sujuvat ja niistä voi nauttia!


Ruoka sisälsi usein osia, joiden syömisestä en ollut varma..
Dotombori Osaka

Nara ja kesyt peurat.. Vielä naurattaa, minuutin päästä helmassa on reikä

Nishiki market Kyoto

Japani on täynnä suomalaiselle erikoisia ruoka-aineita

Arashiyama bamboo metsä
Minä bamboo metsässä

Fushimi Inari-Taisha, 30C lämmintä ja paaaljon portaita pitkin vuoren rinnettä

Kinkaku-Ji temppeli, eli kultainen temppeli

Toiset tykkää japanilaisesta ruoasta, minä Japanissa tarjoiltavasta korealaisesta ruoasta...
Me matkustettiin fiiliksen ja yhteisten päätösten mukaan aina kaupungista ja alueelta toiselle. Google ja Lonely Planet Japan toimi apuna iltaisin kun hotellilla mietittiin minne seuraavaksi mentäisiin. Etukäteen olimme puhuneet joistain paikoista mitä olisi mukava nähdä, matkalla osa niistä toteutui, mutta myös paljon ennen suunnittelematonta tuli vastaan. Lennot oli Osakan ja Helsingin välille, kaikki muu Japanissa oli vapaata riistaa. 

Minulle yksi matkan tärkeistä jutuista oli päästä syömään kolmen michelin tähden ravintolaan Kikunoihin. Kuvia ruoista en tähän laita, sillä en ole montaa kertaa elämässäni ollut niin hämillään ja jopa peloissaan... Japanissa kesähelteillä (jolloin me siellä olimme) syödään pääosin raakaa ja kylmää ruokaa. No, minä en ole koskaan ollut mikään japanilaisen ruoan fani, muttei siitä ole ollut voimakkaita mielipiteitäkään. Nyt on. Reippaasti ja rohkeasti nauroimme läpi sitkeän ja kylmän parituntisen, jonka jälkeen marssittiin ostamaan olutta ja chilisipsejä. Kyllä, olen japanilaisen kesäruoan suhteen ruokajuntti vaikka rakastan syödä hienoissa ja kalliissa ravintoloissa.

Kikunoissa soitetaan lasku perinteisellä lankapuhelimella, moshi moshi.

Pen museo Kanasawa Ishikawa

Kenrokuen puisto, Kanasawa

Kanasawasta löytyi suomen kieltä

Amanohashidaten niemi näköalapaikalsta nähtynä

Miia keräämässä simpukoita Amanohashidatessa

voihan vihreys

Pelottava tuolihissi alas näköalapaikalta

Minä ja maisema

Hiroshimassa japanilaista okonomiyakia odottamassa
Matka oli monella tapaa vaikuttava:
- Ruoka oli ehkä vähän väärällä tavalla yllättävää
-Japanissa oli sadekausi ja vettä satoi vain pari tuntia kahden viikon aikana
- Miljoonakaupungeissakin oli aina rauhallista, ei hälytysajoneuvoja tai ylimääräistä melua
- Valtavan ystävällistä
- Hirmuinen määrä temppeleitä ja niitä bongatessa alati kasvava määrä askeleita
-Japanin historian koskettavuus

Hiroshima Peace Memorial. Paikka minkä yläpuolella atomipommi räjähti

Remember Hiroshima, no more bombs
 Hiroshima oli kaupunkina positiivinen yllätys, mutta historia sielua raastava. Ydinräjähdyksen muistoksi rakenettu museo oli hyvin hiljentävä ja zero point, Peace memoria dome, iltahämärässä mykistävä. Kumpa koskaan enää ei olisi minkäänlaisia sotia!!
Miyajima saarella varoitettiin tsunamista

Miyajima saaren jättimäinen Torii portti laskuveden aikaan. Yksi maailman perintökohteista.

Aina mun lautaselle eksyi mereneläviä.. melkein eläviä..

Matkalla Nunobikin yrttipuutarhaan Kobessa
Nunobiki yrttipuutarha

Lonely Planetin suosittelema Wanto burger, josta sai koben pihvilihahampurilaisia
Monta käveltyä kilometriä, junassa istuttua tuntia ja puistoissa syötyjä piknikkejä myöhemmin ympyrä sulkeutui ja olimme taas Osakassa. Viimeisenä iltana yhteisen tilin uusi säästökohden määräytyi.. ja hitsi vieköön, sekin on maanjäristysherkässä maassa. Google ihmeellinen maailma kertoi minulle että Japanissa oli kuluneen vuoden aikana ollut yli neljäsataa maanjäristystä ja yksi niistä taisi heilutella meidän viimeisen yön hotellia.

Kiitos Miia! Seuraavaa reissua odotellen! Siitä lisää sitten joskus.

Rinku town, lentokenttää vastapäätä ja sen marmoriranta maailmanpyörästä nähtynä.